Koska psy­ko­te­ra­piaa ja var­sin­kin ryh­mä­te­ra­piaaRyh­mä­te­ra­piasta ei vielä tämän kir­joi­tus­het­kel­lä­kään ole esi­mer­kiksi suo­men­kie­listä Wikipedia-artikkelia lain­kaan. tun­tui sitä aloi­tel­les­sani ympä­röi­vän sala­pe­räi­syy­den verho, ajat­te­lin käyt­tää saa­maani tilai­suutta hyväk­seni ja kir­jata tera­piasta ylös sel­lai­sia ver­tais­ko­ke­muk­sia, joita oli­sin kovasti halun­nut itse­kin lukea ennen sen alka­mista. Sala­pe­räi­syys herät­tää aina­kin minussa yleensä aina epäi­lyk­siä myös hämä­rä­pe­räi­syy­destä, vaikka psy­ko­te­ra­pian koh­dalla ver­tais­ko­ke­muk­sien vähäi­nen tar­jonta joh­tuu­kin var­masti tosia­siassa pikem­min­kin siinä käsi­tel­ty­jen asioi­den arka­luon­toi­suu­desta kuin taus­talla vai­kut­ta­vasta, mani­pu­loi­vasta kul­tista, joka pyr­kii visusti var­je­le­maan salaista psy­ko­te­ra­piaksi nimi­tet­tyä oppi­aan. #

Mikäli edel­li­nen kuu­losti koo­mi­selta lii­oit­te­lulta, niin seu­raava kat­kelma voi osoit­taa, että aina­kin minulle tämä psy­ko­te­ra­pian epäi­lyt­tä­vyys oli tuol­loin var­sin todel­li­sen tun­tui­nen huo­le­naihe. #

Eilen oli puhetta uskon­noista ja siinä yhtey­dessä tera­peutti yritti tapansa mukaan kään­tää kes­kus­te­lun ylei­seltä tasolta kos­ke­maan ryh­mää ja aiheen hei­jas­tu­mista sii­hen; pal­jas­tin oman ennak­ko­luu­loni ole­van mel­keinpä juuri täs­mäl­leen sen mitä tera­peutti ehdotti eli että tera­pian tar­koi­tus on yrit­tää jol­la­kin tapaa saada mei­dät “kään­ny­tet­tyä” pois keret­ti­läi­sestä pahoin­voin­nis­tamme. #

31. maa­lis­kuuta 2004: “Uskon päi­vän ilta­seu­rat” #

Huo­mat­ta­vaa­han tuossa on se, että tera­peutti tosi­aan­kin sanal­listi aja­tuk­seni puo­les­tani. En näin ollen var­maan­kaan ollut ensim­mäi­nen hänen tera­pias­saan käy­nyt, jonka päässä tuon­kal­tai­sia aja­tuk­sia liik­kui. Luu­len, että edellä kuvas­tuva ajat­te­luni on sitä, mistä alan ammat­ti­lai­set käyt­täi­si­vät las­tenp­sy­ko­lo­gian pio­nee­rin, Mela­nie Kleinin kehit­tä­mää käsi­tettä vai­noah­dis­tus. Jos­tain syystä ryh­mäp­sy­ko­te­ra­piassa läh­de­tään ole­tuk­sesta, että Kleinin alku­jaan var­hais­lap­suu­den psyyk­kistä kehi­tystä kuvaa­maan tar­koit­tama malli on sovel­let­ta­vissa ryh­mään, jota pide­tään vuo­roin vau­vana, vuo­roin äitinä tera­peu­tin näy­tel­lessä isää. #

Vai­noah­dis­tus on kes­kim­mäi­nen osa Kleinin var­si­naista psy­ko­jar­go­nin kruu­nun­ja­lo­ki­veä, skit­so­pa­ra­noi­dista posi­tiota (paranoid-schizoid posi­tion). Alun skitso viit­taa vau­van suh­tees­saan äitiin käyt­tä­mään loh­ko­mi­seen: äidin hel­li­vän rin­nan lisäksi vau­valle on ole­massa paha ja vai­noava rinta, vaikka todel­li­suu­dessa on kyse yhdestä ja samasta objek­tista. Voin sanoa ihan suo­raan, ettei tämä Kleinin teo­ria eikä var­sin­kaan sen sovel­ta­mi­nen ryh­mään ollut omi­aan häl­ven­tä­mään psy­ko­te­ra­piaa koh­taan tun­te­maani hämä­rä­pe­räi­syy­se­päi­lyä. Tosin, mikäli se oli kuin oli­kin vai­noah­dis­tuk­sen ilmen­ty­mää, niin se ahdistus-osa siitä alkoi kyllä sit­tem­min vähi­tel­len häl­vetä ja kor­vau­tua kiusaan­tu­nei­suu­della, kun koin minua vai­non­nen rin­nan aseis­tau­tu­neen kovin epä­us­kot­ta­valta tun­tu­valla psy­ko­hömp­pä­teo­rialla. #

Vau­van loh­kai­se­mista äidin­puo­lis­koista toi­selle, eli aja­tuk­selle hyvästä ja hel­li­västä rin­nasta, on kui­ten­kin sil­le­kin halut­taessa helppo löy­tää ilmen­tymä saman istun­to­ker­ran muis­tiin­pa­nois­tani. Aina­kin jos vähän siris­tää sil­miä. #

Toi­nen mie­len­kiin­toi­nen asia mikä eilen sel­visi, on asia, joka minua on kiin­nos­ta­nut jo kauan ennen kuin oma tera­pia tuli ajan­koh­tai­seksi: mitä tapah­tuu poti­laille, kun tera­peu­tille sat­tuu jota­kin, joka estää tera­pian jat­ku­mi­sen. Kuu­lemma näitä tapauk­sia var­ten pitää/pitäisi olla jär­jes­te­lyt ole­massa, ja aina­kin mei­dän ryh­män osalta sel­lai­nen on ole­massa. Vaikka en aktii­vi­sesti tätä asiaa mie­ti­kään enkä sitä kos­kaan ole mureh­ti­nut (se vain on sil­loin täl­löin käy­nyt mie­lessä koska kysy­mys on mie­len­kiin­toi­nen), niin tuon kuu­le­mi­nen tun­tui suun­nat­to­man hyvältä - sitä tunsi itsensä kovin tär­keäksi; “meistä väli­te­tään”. #

ed. #

Koska psy­ko­te­ra­piaa ja var­sin­kin ryh­mä­te­ra­piaaRyh­mä­te­ra­piasta ei vielä tämän kir­joi­tus­het­kel­lä­kään ole esi­mer­kiksi suo­men­kie­listä Wikipedia-artikkelia lain­kaan. tun­tui sitä aloi­tel­les­sani ympä­röi­vän sala­pe­räi­syy­den verho, ajat­te­lin käyt­tää saa­maani tilai­suutta hyväk­seni ja kir­jata tera­piasta ylös sel­lai­sia...