Yhdek­sän­kym­men­tä­lu­vun alussa, kun MTV ei ollut vielä eriy­ty­nyt omalle kana­val­leen, vaan lymysi yhä Ylen povessa, tuli sieltä vii­kon­lop­puil­tai­sin (sanoi­sin, että per­jan­tai­sin, mut­ten ole tästä ihan sata­pro­sent­ti­nen) ame­rik­ka­lai­nen kau­husarja. Sar­jan perus­juju oli se, että ser­kuk­set (mies ja nai­nen) oli­vat peri­neet antiik­ki­kau­pan, jonka tava­rat oli­vat kirot­tuja. Jou­kossa oli esi­mer­kiksi aloi­tus­jak­son Chucky-tyyp­pi­nen nukke, joka osasi puhua ja tap­paa ihmi­siä. Ser­kuk­set yrit­ti­vät aina kus­sa­kin jak­sossa hom­mata takai­sin näitä kirot­tuja esi­neitä. #

Vielä eilen minä en kuol­lak­se­ni­kaan muis­ta­nut tämän sar­jan suomen- tai englan­nin­kie­listä nimeä, enkä onnis­tu­nut sitä löy­tä­mään­kään guuglaa­malla. Itse asiassa olin aivan vää­rillä jäl­jil­lä­kin, koska tuon perus­teella, mitä muis­tin juo­nesta, ole­tin sen nimen ole­van jotain Pieni kau­hu­kauppa -tyy­listä, vaikka sen­ni­mi­sellä Roger Cor­man -elo­ku­valla ei juo­nel­li­sesti ole­kaan juuri mitään yhteistä tämän kanssa. #

Näi­den hata­rien muis­ti­ku­vien poh­jalta eivät myös­kään lähi­tut­ta­va­pii­rini ihmi­set sar­jaa tun­nis­ta­neet (tai edes muis­ta­neet), joten kään­nyin luot­to­mie­heni Atson puo­leen, ja sinne tie­dus­te­lun lau­kais­tuani tuli vas­taus kuin aptee­kin hyl­lyltä: Aaveita ja kum­mi­tuk­sia eli Fri­day The 13th: The Series. Eipä ihme­kään etten tuota nimeä muis­ta­nut, kun englan­nin­kie­li­sellä nimellä ei tunnu ole­van mitään yhteyttä sar­jan tapah­tu­miin, eikä myös­kään saman­ni­mi­seen elo­ku­vien sarjaan. #

Muis­tan, että sar­jan kat­selu oli pie­nestä pojasta pelot­ta­vaa, mutta silti sitä kat­sel­tiin aina, aina­kin sil­loin kun oma serkku oli kylässä. Apri­koi­tiin­kin Bri­min kanssa tovi sitä, että miksi se onkin sillä lailla, että niitä pelot­ta­via ohjel­mia oli sil­loin pakko kat­soa, vaikka ne pelot­ti­vat. Enää en uskalla kat­soa mitään mikä oikeasti pelot­taa minua, vaan kier­rän kau­kaa kaikki nykyi­set kau­hue­lo­ku­vat, joi­hin ei pysty suh­tau­tu­maan samalla hel­lyy­dellä kuin vuo­si­sa­dan ensim­mäi­sen puo­lis­kon elo­ku­viin (joista vii­meksi eilen kat­se­lin Mark of The Vam­piren). #

Aina­kaan vielä tämän kir­joi­tus­het­kellä ei Adressit.comista löydy Aaveita ja kum­mi­tuk­sia -vetoo­musta vaikka sel­lai­sesta YleX:n kes­kus­te­lu­pals­talla onkin ollut puhetta. Pari jak­soa löy­tyy kyllä Juup­pa­rista. #

Yhdek­sän­kym­men­tä­lu­vun alussa, kun MTV ei ollut vielä eriy­ty­nyt omalle kana­val­leen, vaan lymysi yhä Ylen povessa, tuli sieltä vii­kon­lop­puil­tai­sin (sanoi­sin, että per­jan­tai­sin, mut­ten ole tästä ihan sata­pro­sent­ti­nen) ame­rik­ka­lai­nen kau­husarja. Sar­jan perus­juju...