marginaali

Päivä 30 päiväosastolla

#17689. Maanantai, 28. maaliskuuta 2011 klo 18.26.23, kirjoittanut Jani.

Aamulla masensi taas anka­rasti junassa. (Masen­nus on ver­binä ihan pöl­jän kuu­loi­nen, jos sillä ei ole sub­jek­tia, ja sub­jek­tin myön­tä­mi­nen sille on tosi työ­lästä. Vain har­vat asiat ovat riit­tä­vän pai­na­via, että nii­den voisi sanoa masen­ta­van. Mutta toi­saalta tun­tuisi yhtä pöl­jältä kir­joit­taa joka kerta, että “kai­ken tar­koi­tuk­set­to­muus ja tur­huus ja ihmi­set masen­si­vat”, mitä minä yleensä tar­koi­tan, kun puhun masen­nuk­sesta ilman sub­jek­tia.) #

(No niin, nyt pää­sin sii­hen tilaan, jossa koko sana­kaan ei näytä enää edes sanalta. Masensi, masensi, masensi — onko se japa­nia? Kuu­los­taa ihan Masa­jilta.) #

Eni­hau, aamu­pa­lalla olin jo aika luon­te­vasti mukana. #

Kym­piltä tapa­sin sosi­aa­li­työn­te­ki­jän. Jutel­tiin eri kun­tou­tus­vaih­toeh­doista. Tämä sos. tt Hanna oli minusta oikein mukava sillä lailla, että osasi tuoda vaih­toeh­dot esiin posi­tii­vi­sesti ja kan­nus­taen, mutta kui­ten­kin ilman ahdis­ta­vaa patis­te­lua. Koen ne siis itsel­leni ehkä jos­sain vai­heessa mah­dol­li­sina pol­kuina enkä taus­talla vaa­ni­vina mör­köinä. #

Ruo­kana oli savu­lo­hi­tuo­re­juus­to­pas­taa, oli oikein her­kul­lista. #

Ryh­mässä pelat­tiin taas Piirrä ja Arvaata, isoim­malla poru­kalla tähän asti. Oli taas haus­kaa. #

Päivä 25 päiväosastolla

#17598. Maanantai, 21. maaliskuuta 2011 klo 19.11.11, kirjoittanut Jani.

Yöllä, tai jo illasta asti oli kurkku kipeä. #

Aamulla luin Met­rosta, että Masa­lan asema oli taas pala­nut (oli­sin lin­kan­nut tähän Met­ron jutun, jos ei nii­den­kin näköis­leh­teä olisi pii­lo­tettu Meder­ran Flash-käyttöliittymän taakse). Nap­pa­sin rau­nioista kuvan kun Y pysäh­tyi. #

Masalan aseman rauniot #

Aamu­pa­lalla osal­lis­tuin taas aika vähän. Väsytti. #

Kym­pin ryh­mässä onneksi pelat­tiin taas Piirrä ja Arvaata, oli ihan haus­kaa. #

Ruo­kana oli lohta, se oli joten­kin mau­tonta. Jäl­ki­ruo­ka­mar­jat­kin oli­vat ihmeen heikko esi­tys. #

Pala­pe­lissä on jäl­jellä enää sem­moi­nen Saa­ta­nan pöpe­likkö, jossa ei ole mitään sel­keitä hah­moja, pitää vain kokeilla kaikki palat lai­dasta lukien. Pel­kä­sin jo, että se jää teke­mättä, mutta tänään paker­sin sitä väki­sin jon­kin mat­kaa, ja ehkä sit­ten­kin saan sen val­miiksi. #

Sel­lon tun­ne­lissa soit­taa ker­jä­läi­nen. Nii­den soitto on niin kuin psy­koo­ti­kon puhetta: sinänsä ihan kohe­ren­teista pie­nistä pät­kistä levot­to­muutta aiheut­ta­van epä­ko­he­ren­tisti kokoon kur­sit­tua. #

Junassa luu­lin viis­tosti vas­ta­pää­täni istu­nutta miestä ensin Kemp­pi­seksi, mutta tulin lopulta sii­hen tulok­seen, ettei se ollut. #

Päivä 17 päiväosastolla

#17430. Keskiviikko, 9. maaliskuuta 2011 klo 20.03.52, kirjoittanut Jani.

Fakiiri naulamatolla Aamulla oli pari­ta­paa­mi­nen. Pariani jäns­kätti jos­tain syystä etu­kä­teen mitä minä ajat­te­len hänen (minua kos­ke­vista) näke­myk­sis­tään. Siis ikään kuin hänellä olisi taka­tas­kussa joi­tain hir­veitä salai­suuk­sia siitä, mitä minusta ajat­te­lee, vaik­kei ole. #

Ehkä se on se, että kenen tahansa käsi­tys minusta, jos rea­lis­ti­nen, tun­tuu tuosta kenestä-tahansa hir­veältä, jos tämä kuka-tahansa on suht’ nor­maali ihmi­nen. Sel­lai­sesta voisi louk­kaan­tua, jos asian­omai­sen oma käsi­tys itses­tään onkin epä­rea­lis­ti­nen. Minä kui­ten­kin tie­dän mil­lai­nen… kum­ma­jai­nen? hir­viö? olen, ja olen ihan sinut sen kanssa, eikä minulla näin ollen ole syytä louk­kaan­tua, jos kuu­len­kin sitä kuvail­ta­van jon­kun toi­sen suulla. I yam what I yam and tha’s all what I yam. #

Kym­pin ryh­mässä pelat­tiin Piirrä ja Arvaata. Oli ihan hauska peli. Ei aivan Aliak­sen veroi­nen minulle, mutta vähän saman­kal­taista kivaa. Tosin iso osa sen vie­hä­tyk­sestä tuli siitä, että piir­tä­mi­sen ohella tai sijasta mei­dän muun­nel­mas­samme sai käyt­tää pan­to­mii­mia. #

Ruo­kana oli kanaa, taas sama juttu kuin viime vii­kolla: söin eilen kotona broi­le­rin koi­pia, ja jätin vielä täksi päi­väksi yhden. Jäl­ki­ruo­kana oli mango… -vanu­kasta? Oli ihan hyvää. Kana kans. #

Rupa­tel­tiin taas elo­ku­vista. Nos­tin esiin Night of the Living Dea­din. Ker­roin myös eilen vii­mein­kin lop­puun saa­mas­tani The Descen­tistä. Sii­näpä pit­kästä aikaa oikein tosi huono elo­kuva, hrrrrh. #

Tapa­sin toi­min­ta­te­ra­peu­tin. Arvioin epä­on­nis­tu­neeni kes­kus­te­lun­li­sää­mis­teh­tä­vässä, mutta onnis­tu­neeni minua kiin­nos­ta­vien aihei­den puhee­nai­heik­siot­ta­mi­sissa, joten se otet­tiin nyt uudeksi teh­tä­väksi: etsiä ja ottaa niitä lisää esille. Koin taas itse­sää­li­koh­tauk­sen, ja tt antoi sen ins­pi­roi­mana lisä­teh­tä­väksi itseni kan­nus­ta­mi­sen. Näi­den har­joi­tus­ten prag­maat­ti­suus on minusta vie­hät­tä­vää vaih­te­lua psy­ko­lo­gin kanssa teh­ty­jen har­joi­tus­ten int­ros­pek­tii­vi­sa­na­lyyt­ti­syy­destä. #

Pala­pe­li­kin eteni. #

Olin saa­nut puhe­lun Kes­se­liltä, joten käve­lin junalta sinne ja lunas­tin huol­lossa olleen pyö­räni. Jei! Kävely alkoi jo tym­piä. Tosin nyt, kii­tos aurin­gon­mul­ke­ron, alkaa los­ka­pas­kan auraa­mi­nen, enkä tällä suin­kaan tar­koita sitä, ettäkö se los­ka­paska aurat­tai­siin kun­nan toi­mesta, vaan, että minä ja muut pyö­räi­li­jät saamme aurata sitä pyö­ril­lämme. Sil­loin kun emme luis­tele los­kasta jää­ty­neillä urilla. #

Tämä Jonas Kop­pin Resi­dent Advi­sor -setti on kyllä pirun hyvä, mutta tämä nyt ei kyllä enää liity tähän miten­kään, kofeii­nin vii­mei­set rip­peet vain naput­te­li­vat sor­mil­lani ja johon­kin piti osua. #