marginaali


 

Vindmaskin takana

#25900. Sunnuntai, 20. toukokuuta 2012 klo 17.44.56, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Näin kel­tai­sen kupla­volk­ka­rin, ja ensim­mäi­nen aja­tuk­seni oli, että kap­pas, Ted Bundy on liik­kellä. Oikeas­ti­han Bun­dyn volk­kari on bei­gen väri­nen, miel­län sen kel­tai­seksi vain Ted Bundy -elo­ku­van takia, sillä siinä auto oli syystä tai toi­sesta kel­tai­nen. (Saman elo­ku­van ansiosta tulen ilmei­sesti aina miel­tä­mään Mic­hael Reilly Bur­ken Ted Bun­dyksi, olipa elo­kuva tai tv-ohjelma mikä tahansa. Kuten miel­län Jeremy Ren­ne­rin aina Jef­frey Dah­me­riksi Dah­me­rin ansiosta.) #

(Osaat­teko muu­ten kuvi­tella jon­kin auto­val­mis­ta­jan mark­ki­noi­van auto­aan Suo­messa nyt, 2010-luvulla, jol­lain niin kau­niilla nimellä kuin “Kupla”? Tosin en tiedä möikö Volkswa­gen­kaan aina­kaan van­haa Kuplaa kos­kaan sillä nimellä, vaiko vain viral­li­silla tyyp­pi­ni­millä. Uudel­leen­läm­mit­te­ly­jen yhtey­dessä iko­ni­sen alku­pe­räis­mal­lin lem­pi­ni­miä on kyllä hyö­dyn­netty, mikä toki ansait­see tun­nus­tuk­sen, olla­ten­kin puh­taasti bisnes- eikä kie­le­nes­te­tiik­ka­syistä tehty stra­te­gi­nen valinta.) #

(Osaat­teko kuvi­tella jon­kin auto­val­mis­ta­jan mark­ki­noi­van auto­aan sillä, että tun­nettu sek­su­aa­li­ri­kol­li­nen käytti sitä? “Volkswa­gen Pre­da­tor”. “Ford Necro”. “Chev­ro­let Can­dy­van”. “Dodge Ram Rapist”. Minun pitäisi työs­ken­nellä mark­ki­noin­nissa!) #

Vain vielä vähän aikaa sit­ten näin unia, joissa esiin­tyi psy­ko­paat­ti­hah­moja kol­man­sina per­soo­nina. Yleensä hah­mot eivät olleet suo­ra­nai­sesti minua uhkaa­via, vaan suh­tau­duin nii­hin vain niin kuin nyt psy­ko­paat­tei­hin noin yleen­sä­kin suh­tau­dun: petoe­läi­minä, joilta voi peri­aat­teessa odot­taa mitä tahansa, ja jotka ehkä teke­vät mitä petoe­läi­met nyt elääk­seen saat­ta­vat tehdä (mm. tap­paa), mutta joi­den polut eivät yleensä ris­teä omieni kanssa, ja joi­den tieltä pyrin yleensä pysyt­te­le­mään­kin poissa. #

Nyt olen alka­nut nähdä unia, joissa olen itse psy­ko­paatti. Pat­rick Bate­man olin aina­kin yhtenä yönä, ja joku genee­ri­nen ano­nyymi psy­ko­paatti (paa­saa tässä nyt sit­ten auto­val­mis­ta­jien suo­men­kie­li­syy­destä) olen ollut jokusen muun ker­ran. #

Olen laih­tu­nut ihan vitusti. Ei ole ollut tar­koi­tus, tar­koi­tus on kyllä ollut kas­vaa. Mutta kun vii­kolla ei jaksa syödä lähes­kään tar­peeksi, niin näin­hän siinä käy. Vielä viime vii­kolle asti näin sen vain vaa’asta, kun luke­mat tip­pui­vat tip­pu­mis­taan. Pei­listä minusta näytti päin­vas­tai­selta, ihan kuin oli­sin läs­kis­ty­nyt. Mutta nyt huo­maan jo pei­lis­tä­kin, että nava­nym­pä­rys­läski, jota olen kuu­rilla jos toi­sella koet­ta­nut (tähän men­nessä aina tulok­setta) sulat­taa, on alka­nut huveta ihan vahin­gossa, työs­sä­käyn­nin sivu­vai­ku­tuk­sena. #

Mutta jos luu­lette, että aion tänä­kin kesänä vain tässä koneen ääressä hikoilla, ereh­dytte pahasti! Kan­noin nimit­täin per­jan­taina Clas Ohl­so­nilta kotiin tuom­mo­sen saa­ta­nan­moi­sen tuu­let­ti­men! Tai “tuu­li­ko­neen” niin kuin ne itse tätä hal­kai­si­jal­taan puo­li­met­ristä, 90-wattista ilma­mörs­sä­riä ei lain­kaan osu­mat­to­masti nimit­tä­vät. #

Eligent-tuuletin pöydällä #

Näin kel­tai­sen kupla­volk­ka­rin, ja ensim­mäi­nen aja­tuk­seni oli, että kap­pas, Ted Bundy on liik­kellä. Oikeas­ti­han Bun­dyn volk­kari on bei­gen väri­nen, miel­län sen kel­tai­seksi vain Ted Bundy -elo­ku­van takia, sillä siinä auto...

Avainsanat: Chevrolet, Chev­ro­let, Clas Ohlson, Dodge, markkinointi, Patrick Bateman, psykopatia, Ted Bundy, uni, Volkswagen

Etola

#25675. Torstai, 5. huhtikuuta 2012 klo 21.58.21, kirjoittanut Jani. 5 kommenttia.

Mary Jane Kelly, Viiltäjä-Jackin viides uhriHerä­sin vii­deltä omi­tui­seen akuut­tiin yökö­tyk­seen. Piti mennä ves­san lat­tialle puh­kai­le­maan. Ei tul­lut yrjö yöky­lään, mut­tei se olo ohi­kaan men­nyt, joten kuo­le­man­vä­sy­neenä kai­voin kaa­pista pal­jun ja menin sen kanssa takai­sin petiin. Tai siis pal­jun panin lat­tialle vuo­teeni vie­reen. Siinä sit­ten kuu­los­te­lin oloani uskal­ta­matta nukah­taa, ja sit­ten se meni yhtäk­kiä pois yhtä nopeasti kuin oli tul­lut­kin (palju?). Mutta kello oli jo niin pal­jon että piti nousta ylös. #

Linja-autossa luin Ame­rican Psyc­hosta eri­tyi­sen raa­kaa väki­val­ta­ku­vausta, kun kuvo­tus iski uudes­taan. Se oli siis ihan oikeaa fyy­sistä pahoin­voin­tia sekin. Sel­laista ei ole ennen sat­tu­nut, vaikka olen tuon­kin kir­jan jo muu­ta­maan ker­taan luke­nut, jos­kin aiem­min aina suo­meksi. Ehkä se oli alku­pe­räis­kie­len vai­kut­ta­vuu­dem­muutta, tai sit­ten kuvo­tus oli vain vielä aamu­öi­sen jäl­jiltä taval­lista her­kem­mässä. Todel­li­sia raa­kuuk­sia kuvina tai videona näh­des­säni saa­tan kyllä sil­loin­kin rea­goida voi­mak­kaasti, mutta sil­loin se on hen­ki­sesti pal­jon voi­mak­kaam­paa ja fyy­si­sesti pal­jon hei­kom­paa kuin mitä tämä oli. #

Joh­duin siitä miet­ti­mään, miksi ihmi­se­läi­men toista ihmistä koh­taan har­joit­tama raaka väki­valta tun­tuu niin eri­lai­selta kuin ei-ihmis-eläimen ihmistä koh­taan har­joit­tama väki­valta. Tai se ei oikeas­taan tunnu eri­lai­selta, vaan pikem­min­kin vain miel­lämme ne hyvin eri tavoin. Ensim­mäi­nen siitä heräävä aja­tus on tie­tysti, että kyse on väki­val­lan eri­lai­sista tar­koi­tus­pe­ristä. Josta edel­leen joh­duin poh­ti­maan, onko eläi­men eri tar­koi­tus­pe­rillä sit­ten eroja sen väki­val­lan­teon miel­tä­mi­sen kan­nalta. #

Ihmi­sen jou­tu­mi­nen vil­lie­läi­men sur­maa­maksi on tie­tysti useim­mi­ten mur­he­näy­telmä, mutta vai­kut­taako eläi­men vai­ku­tin tra­ge­dian laa­tuun? Jos näl­kiin­ty­nyt leo­pardi raa­te­lee ja syö lap­sen, onko se pie­nempi tra­ge­dia kuin jos vas­ta­syö­nyt leo­pardi raa­te­lee tiel­leen sat­tu­neen lap­sen vain oppor­tu­nis­ti­sesti, ja jät­tää saa­liinsa syö­mättä kun ei satu mais­tu­maan? #

Leopardi hyökkääAina­kin minusta tun­tuu vah­vasti siltä, että noilla tapah­tu­milla ei mur­heel­li­suu­dessa mitat­tuna ole mitään eroa. Olen ilmei­sen tai­pu­vai­nen miel­tä­mään eläi­men har­joit­ta­man väki­val­lan yhtä neut­raa­listi kuin puun kaa­tu­mi­sen, lumi­vyö­ryn, maan­jä­ris­tyk­sen tai minkä tahansa täy­sin tah­dot­to­masti toi­mi­van luon­no­nil­miön aiheut­ta­man mur­he­näy­tel­män. Ja sil­ti­kään en mis­sään tapauk­sessa alle­kir­joit­taisi väi­tettä, että eläi­met ovat tah­dot­to­mia. #

Miksi en siis arvos­tele nii­den tekoja samalla tavalla kuin ihmis­ten, joi­den teoissa ilman muuta kat­soi­sin ensim­mäi­senä tar­koi­tus­pe­riä? Seu­raa­vaksi mie­leen tulee (taas, minusta, “tie­tysti”), että eläi­mellä ei ole saman­laista kykyä nähdä tekonsa seu­rauk­sia kuin ihmi­sellä. #

Tässä tul­laan sit­ten taas sii­hen, että minusta psy­ko­paa­tin­kaan suo­rit­ta­maa väki­val­lan­te­koa ei näin ollen voi pitää sen isom­pana mur­he­näy­tel­mänä kuin vaik­kapa leo­par­din suo­rit­ta­maa. Tar­kem­massa tar­kas­te­lussa pal­jas­tuu nimit­täin, että kyky nähdä ennalta teon seu­rauk­sia, siitä kon­kreet­ti­sesti seu­raa­via asioita ei ole­kaan niin­kään mer­ki­tyk­sel­li­siä teon mer­ki­tystä arvos­tel­taessa kuin on kyky nähdä ennalta teon aiheut­tama sosi­aa­li­nen isku­aalto. #

Psy­ko­paa­tilla on käsit­tääk­seni hyvin­kin kehit­ty­nyt kyky nähdä teko­jensa seu­rauk­set kon­kreet­ti­sesta, uti­li­ta­ris­ti­sesta näkö­kul­masta. Sen sijaan hänellä on äärim­mäi­sen heikko, jopa täy­sin ole­ma­ton kyky tun­tea teko­jensa toi­sissa ihmi­sissä herät­tä­mää tun­ne­vai­ku­tusta. Ja juuri kyky tun­tea tuo tun­ne­vai­ku­tus on se, johon minun intui­tioni poh­jaa teon mur­heel­li­suutta arvos­tel­les­saan #

Empa­tia­ky­vys­tään ja sen ilmai­se­masta teon tun­ne­vai­ku­tuk­sesta huo­li­matta väki­val­taa teke­vän olen­non väki­valta on minusta tur­hem­paa, väl­tet­tä­vis­sä­ole­vam­paa, ja siten pal­jon mur­heel­li­sem­paa kuin empa­tia­ky­vyt­tö­män har­joit­tama väki­valta. Jäl­kim­mäi­nen toi­mii näh­däk­seni aivan kuten eläin, joka ei kykene tun­ne­vai­ku­tuk­sen arvioin­tiin ylei­sesti vail­li­nai­sen seu­rauk­sien arvioin­ti­ky­kynsä takia. #

Vie­lä­kin tar­kem­min sanoen: psy­ko­paatti ei miellä teko­jensa tun­ne­vai­ku­tusta siten kuin minä tai (ken­ties) sinä. Sillä on hänelle yhtä vähän mer­ki­tystä kuin minulle on vaik­kapa mat­ka­pu­he­li­meni tunne-elämällä (jol­lai­sen sille voin suh­teel­li­sen hel­pos­ti­kin kuvi­tella). Ei mikään määrä hii­li­poh­jai­se­lot­to­maan lii­tet­tyä ant­ro­po­mor­fis­mia riitä sii­hen, että alkai­sin pitää esi­nettä pahoin­pi­te­le­vää olen­toa empa­tia­ky­kynsä vas­tai­seen toi­min­taan syyn­ta­kei­sena. #

Muok­kauk­set

  1. 5. 4. 2012 klo 22.35 +(palju?) #

Herä­sin vii­deltä omi­tui­seen akuut­tiin yökö­tyk­seen. Piti mennä ves­san lat­tialle puh­kai­le­maan. Ei tul­lut yrjö yöky­lään, mut­tei se olo ohi­kaan men­nyt, joten kuo­le­man­vä­sy­neenä kai­voin kaa­pista pal­jun ja menin sen kanssa takai­sin petiin....

Avainsanat: Amerikan psyko, eläin, ihminen, psykopatia, terveys

Opi erot: psykopatia ja egopatia

#25140. Sunnuntai, 12. helmikuuta 2012 klo 23.48.17, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Psyc­ho­pathy Checklist, Revi­sed (PCL-R) on Robert D. Haren luoma työ­kalu psy­ko­pa­tian tun­nis­ta­mi­seen. Ajat­te­lin kat­soa miltä sen negaa­tio näyt­täisi, ja sehän näyt­tää hyvin tutulta. #

Suo­men­nan englan­nin­kie­li­sen Wiki­pe­dian tämän­het­ki­sen ver­sion lis­tasta1 alle, ja kään­teis­tän kun­kin koh­dan oman mie­leni mukaan (kär­jis­tä­mään pyr­kien). #

PCL-R-piirre Kään­teis­piirre
Tekijä 1: Per­soo­nal­li­suus (“Aggres­sii­vi­nen narsismi”) Tekijä -1: Per­soo­nal­li­suus (“Aggres­sii­vi­nen altruismi”)
Lipevyys/pinnallinen vie­hä­tys­voima Aitous/jakaa mie­li­pi­teitä
Suu­reel­li­nen omanarvontunto Vaa­ti­mat­to­muus
Sai­raal­loi­nen valehtelu Sai­raal­loi­nen rehellisyys
Juonikkuus/manipuloivuus Vilpittömyys/Kyvyttömyys hyö­dyn­tää ihmisiä
Katumuksen- ja syyl­li­syy­den­tun­non puuttuminen Lii­al­li­nen katumuksen- ja syyllisyydentunto
Tunne-elämän pin­nal­li­suus (aidot tun­teet lyhyt­kes­toi­sia ja itsekeskeisiä) Voi­ma­kas tunne-elämä (tun­teet pit­kä­kes­toi­sia ja var­sin­kin toi­siin ihmi­siin liittyviä)
Kovuus, empa­tia­ky­vyt­tö­myys Herk­kyys, itse­sää­li­ky­vyt­tö­myys
Kyvyt­tö­myys ottaa vas­tuuta omista teoista Tai­pu­mus kokea ole­vansa vas­tuussa asioista, joista ei todel­li­suu­dessa ole
Tekijä 2: Tapaus­his­to­ria (“sosi­aa­li­sesti poik­keava elämäntapa”). Tekijä -2: Tapaus­his­to­ria (“sosi­aa­li­sesti mukau­tuva elämäntapa”)
Virikehakuisuus/taipumus tyl­sis­tyä Turvallisuushakuisuus/jännittää usein
Loi­siva elämäntyyli Pyr­kii tule­maan toi­meen toi­sista riip­pu­matta, kyvy­tön pyy­tä­mään apua
Heikko kyky hal­lita omaa käyttäytymistä Vahva itse­kuri
Rea­lis­tis­ten pit­kän täh­täi­men pää­mää­rien puuttuminen Erit­täin suun­ni­tel­mal­li­nen ja realistinen
Impul­sii­vi­suus Har­kit­se­vai­suus
Vas­tuut­to­muus Vas­tuul­li­suus
Nuo­ruusiän rikollisuus Nuo­ruusiän kapi­nal­li­suu­den puuttuminen
Var­hai­set käytösongelmat “Helppo” lapsi
Ehdo­na­lai­sen vapau­den rikkominen Ulkoa annet­tu­jen sään­tö­jen orjal­li­nen (oman edun vas­tai­nen­kin) noudattaminen
Edel­li­siin teki­jöi­hin kuu­lu­mat­to­mat piirteet
Uskot­to­muus Uskol­li­suus
Lukui­sat lyhyt­kes­toi­set avioliitot Kor­kein­taan yksi, kes­tävä avioliitto
Rikol­li­nen monipuolisuus Ehdo­ton lainkuuliaisuus

Ala­viit­teet

  1. 1 Jätän vii­mei­senä lis­ta­tun “Acqui­red beha­viou­ral sociopathy/sociological con­di­tio­ning (Item 21: a newly iden­ti­fied trait i.e. a per­son relying on socio­lo­gical stra­te­gies and tricks to deceive)” pois, se vai­kut­taa wiki­pe­di­to­rin omalta kek­sin­nöltä. ¶ #

Psyc­ho­pathy Checklist, Revi­sed (PCL-R) on Robert D. Haren luoma työ­kalu psy­ko­pa­tian tun­nis­ta­mi­seen. Ajat­te­lin kat­soa miltä sen negaa­tio näyt­täisi, ja sehän näyt­tää hyvin tutulta. # Suo­men­nan englan­nin­kie­li­sen Wiki­pe­dian tämän­het­ki­sen ver­sion lis­tasta1 alle,...

Avainsanat: psykologia, psykopatia, Robert D. Hare

Mitä sinä haluat

#24813. Sunnuntai, 18. joulukuuta 2011 klo 19.26.15, kirjoittanut Jani. 8 kommenttia.

Ihmi­nen alkaa tyh­jänä. #

Seu­raa­vaksi se on, tai voi olla, vailla hen­keä. Useim­mat ovat; useim­mat eivät synny ilman hen­gen tar­vetta, ja on minusta kysee­na­laista sekin, voiko tuon tar­peen tap­paa, jos se ker­ran on syn­ty­nyt. Mutta ihmis­mieli kyke­nee toki usko­mat­to­miin suo­ri­tuk­siin tar­pei­densa peit­te­lyssä. #

Hen­keä se etsii itsensä ulko­puo­lelta, emosta. Siksi, jos emo riis­te­tään siltä, se jää tyh­jäksi, hen­keä vaille. (Tämä ei ole sama kuin tyh­jyys ilman hen­gen tar­vetta.) Mutta usein emo onnis­tuu vala­maan sii­hen uskon hen­gestä, sillä niin suuri on tyh­jällä hen­gen tarve, että min­kä­lai­sen tahansa se kel­puut­taa mie­luum­min kuin jää tyh­jäksi. #

Saa­mansa uskon se puo­les­taan aika­naan siir­tää itse syn­nyt­tä­määnsä uuteen ihmi­seen. Ilman omaa uskoa­kin se tulee ehkä syn­nyt­tä­neeksi uudelle ihmi­sel­leen uskon hen­gestä. #

Ja pyörä pyö­rii. #

Mutta mikä on henki? Jos usko sii­hen (usko, joka on vain osoit­tava sormi), ote­taan pois, jääkö mitään jäl­jelle? #

Ihmi­nen alkaa tyh­jänä. # Seu­raa­vaksi se on, tai voi olla, vailla hen­keä. Useim­mat ovat; useim­mat eivät synny ilman hen­gen tar­vetta, ja on minusta kysee­na­laista sekin, voiko tuon tar­peen tap­paa, jos se...

Avainsanat: masennus, psykologia, psykopatia

Toisen käden tuska

#24621. Torstai, 24. marraskuuta 2011 klo 19.23.05, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Näin tässä vii­kolla eräänä yönä unta, jossa japa­ni­lai­set pais­toi­vat kampela- tai raus­ku­maista kalaa. Kala oli niin kuin laatta, ja se pais­tet­tiin koko­nai­sena, elä­vänä hii­li­pe­din päällä. Ideana oli, että kuu­men­ta­malla kalan ruu­miis pul­lis­tui nes­tei­den kie­huessa ja lopulta pok­sahti pääs­tään auki. #

Pok­sah­ta­mi­sen jäl­keen­kin kala oli vielä hen­gissä. Siinä hitaasti kuo­le­maa teh­des­sään se kat­seli minua isoilla kos­teilla koi­ran­sil­mil­lään tajua­matta mitään siitä miksi oli jou­tu­nut moi­sen jul­muu­den koh­teeksi. #

Minulla on aina sil­loin täl­löin näitä täl­lai­sia näkyjä ansait­se­mat­to­masta, täy­sin tyh­jän­päi­väi­sestä kär­si­myk­sestä. Useim­missa niistä kär­sijä on eläin. Onneksi tähä­nas­ti­sessa elä­mäs­säni tätä on esiin­ty­nyt lähes yksi­no­maan unissa. #

Sel­lai­sen koh­taa­mi­nen aiheut­taa fyy­si­senä tun­tu­van pahan olon. Se ei ole kuvo­tusta vaan vain niin val­taisa vää­ryy­den­tunne, että on kuin sielu yrit­täisi kou­ris­tella irti ruu­miista pääs­täk­seen pakoon fyy­sistä maa­il­maa, jossa voi täl­laista tapah­tua. Se on suun­nat­to­man pal­jon pahem­paa kuin mikään sel­lai­nen, mikä koh­dis­tuu omaan itseen. Tämä saa ihmi­sen haa­li­maan tus­kaa itseensä: kau­pan­kä­vi­jä­mieli yrit­tää lunas­taa mui­hin koh­dis­tu­vaa kär­si­mystä itsel­leen, jot­tei jou­tuisi tun­te­maan sitä minkä toi­seen koh­dis­tuva kär­si­mys itsessä aiheut­taa. Ensi­kä­den tuska ei kos­kaan voi olla samalla tavalla sie­tä­mä­töntä kuin toi­sen käden tuska. #

Se, tuol­lai­nen vää­ryy­den tapah­tuma, on peruut­ta­ma­ton, kuin musta aukko his­to­riassa. Pahim­mil­laan sitä ei pysty edes miten­kään hyvit­tä­mään. Par­haim­mil­laan tapah­tu­neen tus­kan pys­tyy toi­sin­ta­maan sen aiheut­ta­jassa yhdis­tet­tynä tässä syn­ny­tet­tyyn tie­toi­suu­teen siitä, että hän/se on teh­nyt tämän jol­le­kin viat­to­malle. Se on kui­ten­kin äärim­mäi­sen epä­to­den­nä­köistä: useim­mi­ten tus­kan syn­ty­mi­nen jo alu­nal­ku­jaan­kin edel­lyt­tää sel­laista myö­täe­lä­mis­ky­vyt­tö­myyttä, tai yksin­ker­tai­sesti ymmär­rys­ky­vyt­tö­myyttä (jos teki­jänä on vaik­kapa lapsi), ettei se ole mah­dol­lista. Esi­mer­kiksi nuo tämän­ker­tai­sen uneni “japa­ni­lai­set” eivät sel­väs­ti­kään pysty tajua­maan eläi­men kyke­ne­vän kär­si­mään. #

Tuol­lai­nen koke­mus jo yksi­nään­kin saa minut toi­vo­maan, että voi­sin itse­kin olla psy­ko­paat­ti­sen turta kai­kelle, eten­kin kai­kelle tois­ten olen­to­jen tun­te­malle pahalle ololle. Myö­täe­lä­mis­kyky on hyö­dyl­li­nen ihmis­la­jille, mutta minulle hen­ki­lö­koh­tai­sesti se mer­kit­see lähinnä juuri tuon mus­tan aukon kal­tai­sia kiel­tei­siä koke­muk­sia. Siinä on yleensä enem­män tai vähem­män kyse tus­kasta, jota täy­tyy vält­tää ja paeta. #

Empa­tia­ky­kyni on tie­tysti mää­ri­tel­lyt elä­mäni kulun, eikä sen irrot­ta­mi­nen minusta nyt tie­ten­kään toi­misi. Siksi haa­vei­len­kin koko­naan toi­sesta elä­mästä, jossa en olisi kos­kaan kyen­nyt tun­te­maan. Sil­loin kär­si­sin impuls­sien vaja­vuu­desta, mikä arva­ten­kin voi omalla taval­laan olla yhtä mah­do­tonta sie­tää kuin yllä kuvaa­mani tus­kan musta aukko. Mutta oli­si­pa­han edes vaih­te­lua nykyi­sestä. #

Näin tässä vii­kolla eräänä yönä unta, jossa japa­ni­lai­set pais­toi­vat kampela- tai raus­ku­maista kalaa. Kala oli niin kuin laatta, ja se pais­tet­tiin koko­nai­sena, elä­vänä hii­li­pe­din päällä. Ideana oli, että kuu­men­ta­malla kalan...

Avainsanat: eläin, kala, psykopatia, uni
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
mummila »
  • Uutiset
  • Nuudelisoppa
  • Marginaali
  • Janin kommentit
  • Wiki
marginaali uses the ubudu theme. HTML5-powered by WordPress 3.5.1.
Creative Commons CC0 1.0 Universal License.
Tietosuojakäytäntö