marginaali

Loppujen lopuksi

#23898. Torstai, 22. syyskuuta 2011 klo 12.07.25, kirjoittanut Jani.

Näin unta, että kun­to­sa­lilla pidet­tiin hau­ta­jai­set jol­le­kin tyy­pille, joka oli tavan­nut käydä siellä. Itse olin näh­nyt sen kave­rin ker­ran pec dec­killä tree­naa­massa. #

Siu­na­jai­set (tms.) oli meneil­lään, mutta sali oli muu­toin ihan taval­li­sessa käy­tössä. Tun­sin kui­ten­kin oloni hiu­kan kiusaan­tu­neeksi tästä jär­jes­te­lystä, enkä oikein kun­nolla roh­jen­nut ähkäillä lait­teilla kun toi­set oli­vat vaka­vina arkun äärellä huo­neen toi­sessa lai­dassa. #

Sit­ten näin unta, että olin kär­pä­senä katossa Anneli Aue­rin kotona. Auer oli psy­ko­paatti, joka oli mie­hensä lisäksi tap­pa­nut kaik­ki­aan vii­destä lap­ses­taan (kah­det kak­so­set + 1) jo yhden kak­sos­pa­rin, ja minusta tun­tui, että lop­pu­jen­kin loppu läheni uhkaa­vasti. #

Sit­ten blo­ga­sin mm. tämän koke­muk­seni poh­jalta psy­ko­paa­teista (taas vaih­teeksi). Pää­tin käyt­tää psy­ko­paa­tista esi­merk­kinä Panu Hors­ma­lah­tea lähinnä vain trol­la­tak­seni tätä (en val­ve­to­del­li­suu­des­sa­kaan ole aina­kaan tähän men­nessä vetä­nyt Hors­ma­lah­den sie­lu­ne­lä­mästä oikeasti näin syn­keitä joh­to­pää­tök­siä). #

Psykopaatit säikkymättömiä herp derp

#23106. Maanantai, 1. elokuuta 2011 klo 18.46.55, kirjoittanut Jani.

Omaan taan­noi­seen psy­ko­paat­tien säi­kyt­te­lyä kos­ke­vaan kysy­myk­seeni vas­ta­tak­seni: tör­mä­sin nyt ihan sat­tu­malta iki­van­haan jut­tuun, jonka mukaan #

Psy­ko­pa­tiasta eli vaka­vasta epä­so­si­aa­li­sesta per­soo­nal­li­suus­häi­riöstä kär­si­vät rikol­li­set eivät pelästy yhtä hel­posti kuin muut ihmi­set. Hei­dän kykynsä käsi­tellä tun­teita herät­tä­viä ärsyk­keitä, niin miel­lyt­tä­viä kuin epä­miel­lyt­tä­viä­kin, on puut­teel­li­nen, ja hei­dän jou­kos­saan on taval­lista enem­män ihmi­siä, jotka eivät rea­goi säi­käyt­tä­mi­seen ollen­kaan. Ame­rik­ka­lai­sessa psy­kiat­rian leh­dessä jul­kaistu tut­ki­mus on ensim­mäi­nen, jossa on psy­ko­fy­sio­lo­gis­ten mene­tel­mien avulla ver­rattu vaka­vasta epä­so­si­aa­li­sesta ja raja­ti­la­per­soo­nal­li­suu­desta kär­si­vien rikol­lis­ten kykyä käsi­tellä tun­teita. #

Tohtori.fi: Psy­ko­paatti ei vähästä säi­kähdä (23. lokakuuta 2001) #

Minusta tämä psy­ko­paat­tien pelot­to­muus on mie­len­kiin­toista. Mik­sei sitä hyö­dyn­netä miten­kään? Eikö psy­ko­paa­tit voi­taisi panna val­men­nus­kurs­sille, jossa heistä teh­täi­siin eri­tyis­mie­hiä (psy­ko­paa­tit ovat enim­mäk­seen -), joita voi­tai­siin käyt­tää jär­jet­tö­män vaa­ral­li­sissa teh­tä­vissä (tulipalopelastus- yms.) lupaa­malla heille nar­sis­tista mie­li­hy­vää tuot­ta­via asioita? (Sil­mäl­lä­pi­don alai­sina tie­tysti, jot­tei­vät he alkaisi jär­jes­tää niitä teh­tä­viä itsel­leen tms.) Sem­moi­nen pit­kä­kes­toi­nen psy­ko­paat­tien amma­til­li­nen kun­tou­tus­kurssi. #

Muok­kauk­set

  1. Eikö… -virk­keen perään pis­teen tilalle kysy­mys­merkki. #

Phobos ja Deimos

#19556. Perjantai, 15. heinäkuuta 2011 klo 13.31.28, kirjoittanut Jani.

Munchin Huuto Olen taas poh­ti­nut psy­ko­paat­teja jos­tain syystä. Juo­lahti mie­leeni, että olisi hauska tes­tata mitä tapah­tuisi, jos psy­ko­paat­tia yrit­täisi säi­käyt­tää kul­man takaa hypä­ten BÖÖ. Jos kerta psy­ko­paatti ei tunne pel­koa, niin mitenkä se mah­taa rea­goida säi­ky­tyk­seen, vai mah­taako? #

Myös sel­laista mie­tin len­nolla tänne, että miten­kä­hän esim. len­to­ko­nei­den tur­va­jär­jes­te­lyjä mah­de­taan tes­tata. Kun jotta se tes­taa­mi­nen vas­taisi mah­dol­li­sim­man hyvin todel­li­sia olo­suh­teita, mat­kus­ta­jia simu­loi­vien ihmis­ten pitäisi olla panii­kissa. Ja siitä edel­leen juo­lahti mie­leeni, että sii­nä­hän voi­tai­siin hyö­dyn­tää paniik­ki­häi­riöi­siä. Eli ote­taan koe­hen­ki­löiksi sem­moi­sia ihmi­siä, jotka on helppo saada autent­ti­sesti paniik­kiin, ja kat­so­taan kuinka ne pää­se­vät ulos koneesta, kun siellä on savua ja häli­nää ja sata autent­tista kans­sa­pa­ni­koit­si­jaa. #

Paniik­ki­häi­riötä olen myös miet­ti­nyt, että miksi minä en oikein saa sii­hen kun­nolla tun­tu­maa. Kysyin äidiltä, jolla siitä kuu­lemma on koke­musta, että miltä se tun­tuu, ja kuu­lemma sitä voi aja­tella vaikka niin, että jos on ollut tilan­teessa, jossa on jou­tu­nut pako­kau­hun val­taan, niin sit­ten kun on häi­riö, se pako­kau­hui­nen olo tulee jos­sain sel­lai­sessa tilan­teessa, jossa sille ei näen­näi­sesti ole mitään kon­kreet­tista syytä, uhka­te­ki­jää (kuten pääl­le­käy­vää vihaista kar­hua, lii­ken­neon­net­to­muutta tms.). #

Siitä kek­sin, etten ehkä kykene paniik­ki­koh­taus­ten laa­tua tavoit­ta­maan, koska en ole kos­kaan ollut pako­kau­hun val­lassa mis­tään syystä. En lähel­lä­kään. Pel­koa olen kyllä tun­te­nut, mutta siis oikein kun­non paniik­kiin en ole kos­kaan men­nyt, en mis­tään kon­kreet­ti­ses­ta­kaan syystä. Siksi olen sen suh­teen vähän niin kuin psy­ko­paatti pelon suh­teen ylei­sesti, vailla aitoa eläy­ty­mis­ky­kyä. #

Psykopatia

#18433. Maanantai, 16. toukokuuta 2011 klo 10.29.32, kirjoittanut Jani.

Naamionaamainen ihminen Helinä Häkkänen-Nyholmin toi­mit­tama Psy­ko­pa­tia on paras tähän men­nessä luke­mani kirja psy­ko­pa­tiasta. Se on pai­koin vähän ras­kas­sou­tuista tilas­to­tie­de­luet­te­loa, ja osa sen artik­ke­leista on kir­joi­tettu jär­kyt­tä­villä kie­li­vir­heillä höys­täen, mutta koko­nai­suu­tena teos antaa kat­ta­vam­man ja tar­kem­man kuvan psy­ko­paa­tista ihmis­tyyp­pinä kuin vaik­kapa Haren Ilman omaa­tun­toa. Jäl­kim­mäi­nen tosin oli sekin ihan hyö­dyl­li­nen poh­ja­tie­don hank­ki­mi­sessa. #

Sen sijaan Aud Dal­seg­gin ja Inger Weschen Vapaaksi psy­ko­paa­tin otteesta oli ihan paska, sen lope­tin jo alku­met­reillä. Siinä annet­tu­jen tapaus­ker­to­mus­ten perus­teella vai­kutti siltä kuin kirja olisi käsi­tel­lyt ihan tavan­omaista kusi­päistä käyt­täy­ty­mistä, vaikka myö­hem­min Haren ja mui­den alan auk­to­ri­teet­tien mää­rit­te­lyi­hin vedot­tiin­kin. Kir­joit­ta­jat tosin puhu­vat­kin taka­kan­nessa psy­ko­paat­ti­sia piir­teitä kan­ta­vista ihmi­sistä, mutta jos ei kyse kerta ole psy­ko­paa­teista, kir­jan nimi on pelkkä härski mark­ki­noin­ti­kikka. #

Mie­leeni luke­mani perus­teella piir­ty­nyt kuva psy­ko­pa­tiasta on vah­vasti sel­lai­nen, että minusta sen pitäisi olla syyn­ta­kei­suutta alen­tava tekijä. Psy­ko­paatti on ilmi­sel­västi per­soo­nal­li­suus­häi­riönsä rikol­li­suu­delle altis­tama. Oppi­mis­ky­vyt­tö­myys ja muu­tok­sen­ha­lun puut­tu­mi­nen tar­koit­ta­vat lisäksi sitä, että ran­kai­se­mi­nen tehoaa psy­ko­paat­tei­hin vielä mui­ta­kin rikok­sen­te­ki­jöitä huo­nom­min. Pelo­te­vai­ku­tus­kin on pel­koon kyvyt­tö­mälle ole­ma­ton. #

Sen sijaan psy­ko­paat­tien jos kenen hoi­to­mah­dol­li­suuk­sien tut­ki­mi­seen pitäisi uhrata resurs­seja. Tähän men­nessä tie­de­tään se, että tavan­omai­sista hoi­to­kei­noista useim­mat eivät tehoa, ja jot­kin voi­vat olla jopa yhteis­kun­nan kan­nalta hai­tal­li­sia, kun psy­ko­paatti ryh­tyy­kin hyö­dyn­tä­mään hoi­dossa oppi­maansa rikol­li­sessa toi­min­nas­saan. Pitäisi sel­vit­tää pitä­västi se, onko mikään psy­ko­paa­tin hoito todella yhteis­kun­taa hyö­dyt­tä­vää, ja jos sel­laista löy­de­tään, ran­kai­se­mi­sen sijaan tulisi kes­kit­tyä sii­hen. #

Toki psy­ko­paatti silti kan­nat­taa pitää kal­te­rei­den takana mah­dol­li­sim­man pit­kään, koska siten voi­daan parem­min val­voa hoi­don toteu­tu­mista, ja rikol­li­sen psy­ko­paa­tin pitä­mi­nen yhteis­kun­nan ulko­puo­lella toden­nä­köi­sesti hyö­dyt­tää jo sinänsä yhteis­kun­taa. Mutta ran­kai­se­mi­seen sillä ei siis hyö­dytä täh­dätä. Kyse on ikään kuin ihmi­se­läi­mistä, joilla on ihmi­sen kyky tehdä pahaa, mutta kor­kein­taan kis­san kyky oppia hyväk­syt­tä­vää käyt­täy­ty­mistä ihmi­siltä. #

Puuterin peittämällä asfaltilla ajoin

#17710. Keskiviikko, 30. maaliskuuta 2011 klo 11.42.28, kirjoittanut Jani.

Sun­nun­taina kävin Ges­ter­byssä. Kylp­päri näytti hie­nolta! Mutta ves­san­pönttö jäi lirut­ta­maan vettä heti ensi­ve­dosta. Lähe­tin muu­to­sin­si­nöö­rille säh­kö­pos­tia (säh­kö­posti mai­nit­tiin mie­lui­sim­maksi yhtey­den­ot­to­muo­doksi asu­ka­sin­fossa). Sii­hen ei vas­tausta ole kuu­lu­nut, mutta kävin tänään taas asun­nolla ja pönttö oli kor­jattu. Kir­jaan tämän yhtey­den­ot­toni siksi tämän päi­vän onnis­tu­mi­siin, vaikka siis lähe­tin­kin säh­kö­pos­tin jo sun­nun­taina. #

Pala­tes­sani palau­tin kir­jas­toon Black Swan Gree­nin. Eilen­kin kävin, lai­na­sin Robert D. Haren Ilman omaa­tun­toa, Helinä Häkkänen-Nyholmin Psy­ko­pa­tian sekä Aud Dal­seg­gin ja Inger Weschen Vapaaksi psy­ko­paa­tin otteesta. Nämä nyt eivät liity elä­män­ti­lan­tee­seen tai mitään. Kun­han sat­tui­vat eteen, joten piti ottaa. Harea var­sin­kin olen jo pit­kään aiko­nut lukea, mut­tei ole tätä ennen löy­ty­nyt. #

Tänään on ikään kuin ensim­mäi­nen vapaa­päivä sit­ten päi­vä­osas­tolle mene­mi­sen. Vii­kot olen käy­nyt siellä, vii­kon­lo­put salilla. Mutta tänään siis ei mitään. #

Muok­kauk­set

  1. “mitään, kun­han sat­tui­vat eteen joten” → “mitään. Kun­han sat­tui­vat eteen, joten” #