Ketäs riivatun molkra se tuolla taivaalla möllöttää? Kohta on lokakuu, menisi jo h*****tiin sieltä ja pysyisi poissa
Olen narkkari. Kun en ole salilla, ajattelen siellä olemista, ja kun pidän taukopäivää, lasken tunteja siihen että se on ohi ja pääsen taas reenaamaan. Vaikka olisi ketä synkkä olo aamulla, se paranee kun saan rääkätä itseni ihan piippuun, ja loppupäivä on leijailua
Kummallisesti tuo kaikki nielee päivät niin että tuntuu, etteihän tässä kerkiä juuri ketään muuta tekemään. Pitäisi kartoittaa ja kuvata tämä lähiympäristö, mutta sekin tuntuu että ketä välissä sitä nyt muka ennättäisi. Vaikka juuri siihenhän minä pyrinkin, hävittämään päiviä niin että ne soljuvat huomaamatta ohi. Toisin sanoen tekemään sitä, ketä monilta luonnistuu itsestään ja tiedostamatta
Pää täynnä ajatuksentynkiä. Ei ketään kunnollista oikein, siis niin täyttä ajatusta että siitä irtoaisi ketään krjoitettavaa, muuta kuin tämä
