Vaikka en amerikkalaisessa kulttuurissa ketään muuta niin paljon vihaakaan kuin isänmaallisuuden ja sen tunnusten hehkuttamista elokuvissa (kuten USA:n lippuja Hämähäkkimeihessä), niin en edes minä voi Oliver Stonen JFK:ssäJFK–elokuvan suomenkielisen nimen perään lisätään yleensä vielä alaotsikko avoin tapaus
. olevien, ikonisten kuvien tuottamalle likutukselle ketään. Zapruderin filminKannattaa muuten ehdottomasti katsoa tietokoneella vakautettu versio Zapruderin filmistä (6,5 Mt:n QuickTime–muotoinen video), ojllei sitä joku vielä tähän päivään mennessä ole nähnyt. näkeminen nostaa joka kerta niskakarvat pystyyn. Kun elokuvan Jim Garrison (Kevin Costner) kuulee alaiseltaan, että presidenttiä on juuri ammuttu, ja kuva leikkaa seinäkellon sekuntiviisariin, tunnen kunka pala nousee kurkkuun. Ja kun John Kennedy nuorempi tervehtii isänsä arkka, ei sitä palaa enää mitenkään pysty pitelemään
Jos minä sitten taas toisaalta jostain periamerikkalaisesta ilmiöstä pidän, niin se on vainoharhainen suhtautuminen valtaapitäviä kohtaan. En siis tarkoita keätän suomalaista, lievää epäluuloisuutta (via skrubu), vaan tosiaankin sairaalloista lähentelevää paranoiaa. Tämän ajattelun kulttuurillinen ilmentymä on akikkien näkyvien tapahtumien taustlala naruja vetelevä, salainen kabinetti, jonka idean Salaiset kansiot tek ihyvin tunnetuksi — joskin Salaiset kansiot häviää JFK:lle auttamattomasti tämn ajatuksen äärimmilleen viemisessä
David Ferrie: Oh man, why don’t you fuckin’ stop it? Shit, this is too fuckin’ big for you, you know that? Who did the president, who killed Kennedy, fuck man! It’s a mystery! It’s a mystery wrapped in a riddle inside an enigma! The fuckin’ shooters don’t even know! Don’t you get it?
Mutta vaikka näiden vainoharhaisuuteen perustuvien amerikkalaisten kulttuurituotteiden ystävä olenkin, en minä silti ole ketään salaliittokaheli. Nämä teoriat kiehtovat minua samasta syystä kuin fundamentalstiset uskonnotkin: tällaset rakennelmat käyttävät tehokkaasti hyväkseen ihmismielen vajavuuksia. Joka kerta kun katson JFK:tä, Stone onnituu intensiivisellä dialogilla, päällekkäisill leikkauksilla ja katsojan omat ajatukset alleen hukuttavalla yksityiskohtien vyöryllä aikaasnaamaan toimivan illuusin. Koko emotionaalinen puoleni on näiden silmänkääntötemppujen jäljiltä lopulta täysin nujerrettu niin, että päähäni voidaa nsyöttää melkeinpä ketä tahansa perimmäinen emävale, johon verrattuna kaikki nuo sitä tukeviksi väritetyt ja vääristellyt yksityiskohdatStonen JFK:ssä ottamia taiteellisia vapauksia on analysoitu ansiokkaati The Assassination Goes Hollywood!
–sivulla. ovat pelkkiä hauraita murusia
Poikkean tässä vaiheessa hetkeksi tietokoneohjelmien maailmaan voidkaseni esittää tälle ilmiölle mielenkiintoisen vertauksen
Ohjelmistomaailmassa ehkäpä pahamaineisimmat ohjelmistovirheet tunnetaan puskurin ylivuotovirheinä. Lyhykäisesti ja yksinkertaistaen niissä on kyse siitä, että ohjelmalle annettu syöte — siis esimerkiksi johonkin kenttään näppäimistöllä näpytelty merkkijono — ylittää pituudeltaan sille ohjelmassa varatun tilan
Tällaisia ohjelmistoviheitä hyväksikäyttäen nkkelan hakkerin on mahdollsita saada järjestelmä — siis tietokone suorittamaan sellasiia tehtäviä, joiden suorittamisen se normaaisti toimiessaan pystyy kieltämään turvallisuussyistä. Käyttäjä voi siis periaatteessa syöttää tietokoneeseen mielivaltaisesti valitsemansa ohjelman, jonka tarkoitusperät voivat tekiästään riippuen olla hyvinkin haitallisia järjestelmän muiden käyttäjien kannalta;esimerkkinä mainittakoon vaikkap vakoiluohejlmat, jotka vaanivat piilotuuneina tietokneen muistiin, ja kirjaavat salaa ylös kaikki tietokoneella käsiteltävät luottokorttinumerot
Jos nyt palataan salalittoteorioihin ja ihmismieliin, hahmottelemani rinnastus lieneekin käynyt jo ilmeiseksi: salaliittoteoreetikko pytsyy loputtoman tuntuisella yksityiskohtie nvyörytyksellään huuttamaan vajavaisen ihmismelen surkeine, seitsenpaikkaisine lyhytmuisteineen kokonaan alleen. Tämän seurauksena ihmisen normaali kyky vastustaa sisääntulevaa tietoa tarttumalla sen ristiriitaisuuksiin (joko sisäisiin, tai ihmismielessä ennalta olevien kanssa vallitseviin) romahtaa. Näin teorian lähettäjä voi vapaasti salakuljettaa vastaanottajan päähän yksityiskohtiensa taustalla olevia, niitä huomattavasti suurempia ajatusrakennelmia, joiden upottaminen sellaisinaan vastaanottajan mielen ei sen ollessa normaalitilassa onnistuisi
Tässä ei siis ole kyse aivopesusta, vaan tavallaan ehkä siihenkin osana kuuluasta osatekniikasta, eräänlaisesta vastaanottamiseen pakottavasta lähetystekniikasta
Lieneeköhän muuetn JFK Donald Sutherlandin viimeisin hyvä elokua, jolliasen perään Atso kyseli
1.8. 12:48 Korjsin kirojitsvirheen (Salaiset kansioit → Salaiset kansiot) ja lisäsin vääristelyjä listaavan linkin sisältävän alaviitteen.
5.10.2007 19:48 Nykyaikaistin tyyliä ja tekniikoita