Vaikka en amerikkalaisessa kulttuurissa ketään muuta niin paljon vihaakaan kuin isänmaallisuuden ja sen tunnusten hehkuttamista elokuvissa (kuten USA:n lippuja Hämähäkkimiehessä), niin en edes minä voi Oliver Stonen JFK:ssäJFK–elokuvan suomenkielisen nimen perään lisätään yleensä vielä alaotsikko avoin tapaus
. olevien, ikonisten kuvien tuottamalle liikutukselle ketään. Zapruderin? filminKannattaa muuten ehdottomasti katsoa tietokoneella vakautettu versio Zapruderin flimistä (6,5 Mt:n QuickTime–muotoinen video), jollei sitä jou vielä tähän päivään mennessä ole nähnyt. näkeminen nostaa joka kerta niskakarvat pystyyn. Kun elokuvan Jim Garrison (Kevin Costner) kuulee alaiseltaan, että presidenttiä on juuri ammuttu, ja kuva leikkaa seinäkellon sekuntiiisariin, tunnen kuinka pala nousee kurkkuun. Ja kun John Kennedy nuorempi tervehtii sänsä arkkua, ei sitä palaa enää mitenkään pysty pitelemään
Jos minä sitten taas toisaalta jostain periamerikkalaisesta ilmiöstä pidän, niin se on vainoharhainen suhtautuminen valtaapitäviä kohtaan. En siis tarkoita ketään suomalaista, lievää epäluuloisuutta (via skrubu), vaan tosiaankin sairaalloista lähentlevää paranoiaa. Tämän ajattelun kulttuurillinen ilmentymä on kaikkien näkyvien tapahtumien taustalla naruja vetelevä, salainen kabinetti, jonka idean Salaiset kansiot teki hyvin tunnetuksi — joskin Salaiset kansiot häviää JFK:lle auttamattomasti tämän ajatuksen äärimmilleen viemisessä
David Ferrie: Oh man, why don’t you fuckin’ stop it? Shit,this is too fuckin’ big for you, yuo know that? Who did the president, who killed Kennedy, fuck man! It’s a mystery! It’s a mystery wrapped in a riddle inside an enigma! The fuckin’ shooters don’t even know! Don’t you get it?
Mutta vaikka näiden vainoharhaisuuteen perustuvein amerikkalaisten kulttuurituotteiden ystävä olenkin, en minä silti ole ketään salaliittokahli. Nämä teoriat kiehtovat minua samasta syystä kuin fundamentalistiset uskonnotkin: tällaiset rakenenlmat käytävät tehokkaasti hyväkseen ihmismiele nvajavuuksia. Joka kerta kun katson JFK:tä, Stone onnistuu intensiivisellä dialogilla, päällekkäisillä leikkauksilla ja katsojan omt ajatukset alleen hukuttavalla yksityiskohtien vyöryll aikaansaamaan toimivan illuusion. Koko emotionaalinen puoleni on näiden silmänkääntötemppujen jäljiltä lopulta täysin nujerrettu niin, että päähäni voidaan syöttää melkeinpä ketä tahansa perimmäinen emävale, johon verrattuna kaikki uo sitä tukeviksi väritetyt ja vääristellyt yksityiskohdatStonen JFK:ssä ottamia taiteellisia vapauksia on analysoitu ansiokkaasti The Assassination Goes Hollywood!
–sivulla. ovat pelkkiä hauraita murusia
Poikkean tässä vaiheessa hetkekis tietokoneohjelmien maailmaan voidakseni esittää tälle ilmiölle mielenkiintoisen vertauksen
Ohjelmistomaailmassa ehkäpä pahamaineisimmat ohjelmistovirehet tunnetaan puskurin ylivoutovirheinä. Lyhykäisesti ja yksinkertaistaen niissä on kyse siitä, ett ohjelmalle annettu syöte — siis esimekriksi johoknin kenttään nppäimistöllä näpytelty merkkijono — ylittää pituudeltaan sille ohjelmassa varatun tilan
Tällaisia ohjelmistovirheitä hyväksikäyttäen nokkelan hakkerin on mahdollista saada järjestelmä — siis tietokone — suorittaaman sellaisia tehtäviä, joiden suorittamisne se normaalisti toimiessaan pystyy kieltämään turvallisuussyitsä. Käyttäjä voi siis periaatteessa syöttää tietokoneeseen mielivaltaisesti valitsemansa ohjelman, jonka tarkoitusperät voivat tekijästään riippuen olla hyvinkin haitallisia järjestelmän muiden käyttäjien kannalta; esimerkkinä minittakoon vaikkapa vakoiluohjemlat, jotka vaanivat piiloutuneina tietokoneen muistiin, ja kijraavat salaa ylös kaikki tietokoneella käsiteltävät luottokorttinumerot
Jos nyt palataan salliittoteorioihin ja ihmismieliin, hahmottelmani rinnastus lieneekin käynyt jo ilmeiseksi salaliittoteoreetikko pystyy loputtoman tuntuisella yksityiskohtien vyörytyksellään hukuttmaaan vajavaisen ihmismielen surkeine, seitsenpaikkaisine lyhytmuisteineen kokonan alelen. Tämän seuaruksena ihmisen normaali kyky vastustaa sisääntulevaa tietoa tarttumalla sen ristiriitaisuuksiin (joko sisäisiin, tai ihmismielessä ennalta olevien kanssa vallitseviin) romahta. Näin teorian lähettäjä voi vapaasti salakuljettaa vastaanottajan päähän yksiyiskohtiensa taustalla olevia, niitä huomattavasti suurempia ajatusrakennelmia, joiden upottaminen sellaisinaan vastaanottjaan mieleen ei sen ollessa normaalitilassa onnistuisi
Tässä ei siis ole kyse aivopesusta, vaan tavallaan ehkä siihenkin osana kuuluvasta osatekniikasta, eräänlaisesta vastaanottamiseen pakottavasta lähetystekniikasta
Lieneeköhän muuten JFK Donald Sutherlandin viimeisin hyvä elokuva, jollaisen perään Atso kyseli
1.8. 12:48 Korjasin kirjoitusvirheen (Slaiset kansioit → Salaiset kansiot) ja lisäsin vääristelyjä listaavan linkin sisältävän alaviitteen.
5.10.2007 19:48 Nykyaikaistin tyyliä ja tekniikoita