Ittō Ogami valis­taa kur­jen nimeä kan­ta­vaa naista kun­nial­li­suu­desta, mitä tulee pää­tök­siin elä­mästä ja kuo­le­masta: Tsuru on juuri yhdessä lan­konsa kanssa kos­ta­nut mie­hensä kuo­le­man, mutta pari­val­ja­kon pol­vet alka­vat tutista Oga­min miek­kai­lu­tai­to­jen edessä eikä heistä ole vas­taa­maan Oga­min haas­tee­seen kos­taa hänelle Tsu­run lää­nin­her­ran sala­murha. Ogami pal­jas­taa näin, ettei­vät Tsuru ja lanko sit­ten­kään kul­ke­neet aidosti kos­ta­jan pol­kua, vaan pikem­min­kin vain halusi­vat näyt­täy­tyä tuon polun kul­ki­joina, jaloina kos­ta­jina tois­ten sil­missä. #

 #

“Katso kai­maasi! Tsuru, kurki! Sydän­tal­vella se not­kis­taa toi­sen jal­kansa, hau­taa päänsä sii­ven suo­jaan eikä lii­kah­da­kaan. Sel­laista on pel­källä roh­keu­della sel­viy­ty­mi­nen! Itezuru — lumi­kurki! Tuossa epä­toi­voi­sessa kamp­pai­lussa pii­lee sen kau­neus! Ei se vas­tus­tele. Ei se valita. Sen koh­talo on sen omissa käsissä, ja se pin­nis­tää sii­hen vii­mei­set­kin voi­mansa. Eikö sel­lai­nen ole kaik­kien nii­den polku, jotka seu­raa­vat sydä­mensä ääntä…?” #

(suo­men­nos omani) #

Mutta onko sel­viy­ty­mi­sen vaa­ti­muk­siin alis­tu­mi­nen aina tällä tavalla ehdot­to­man kun­nial­lista? #

Space Ava­lanche esit­te­lee meille lei­jo­nien elä­mää mehe­västi gangsta-elämäntyyliin rin­nas­tet­tuna. #

 #

Lei­jo­na­naa­ras tai sen sym­bo­loima väki­val­tai­sen parit­ta­jan armoilla elävä pros­ti­tuoitu käy sel­viy­ty­mis­kamp­pai­lua siinä missä lumi­kur­ki­kin. Ogami pitäisi epäi­le­mättä sitä­kin kun­nial­li­sena, mutta entäpä, jos tilanne kään­ne­tään­kin pää­lael­leen? Mitä jos reuma rais­kaisi Oga­min sor­met niin, ettei miekka enää pysyisi hänen kädes­sään, ja hän jou­tui­si­kin hen­gissä sel­viy­tyäk­seen myy­mään per­settä rat­to­poi­kana? Epäi­len, että siinä koh­taa aina­kin moni Oga­mia vähäi­sempi samu­rai pitäi­si­kin yhtäk­kiä kun­nial­li­sem­pana käydä ram­poine käsi­neen tais­te­luun, jossa saisi sur­mansa. #

Oga­mi­han on jo ker­ran täl­lai­sen valin­nan eteen jou­tu­nut: enti­senä shō­gu­nin pää­te­loit­ta­jana hän jou­tui sala­juo­nen uhriksi, ja sai valita kuo­le­man ja salamurhaaja-rōni­nin kier­to­lai­se­lä­män välillä. Jäl­kim­mäi­nen oli kyllä Oga­min tasoi­selle mie­helle mas­sii­vi­sen häpeäl­li­nen arvon­alen­nus, mutta se ei pai­nis­kele lähes­kään samassa sar­jassa katu­pros­ti­tuoi­dun elä­mäl­lään käy­män vaih­to­kau­pan kanssa. #

Ogami käyt­tää kui­ten­kin kur­jen kamp­pai­lua vain esi­merk­kinä sydä­mensä ääntä seu­raa­van polusta. Lumi­kur­jen koh­dalla kyse on hen­gissä sel­viy­ty­mi­sestä, kun taas ihmi­sen polku voi, kuten Oga­min koh­dalla, olla vaik­kapa kos­ta­jan polku. Oga­min mukaan kos­ta­jan tulee olla pyr­ki­myk­ses­sään yhtä tin­ki­mä­tön kuin kurki, joka rii­pii käyt­töön vii­mei­set­kin voi­ma­va­ransa ja tai­vut­taa koko tah­tonsa pal­ve­le­maan ainutta pää­mää­räänsä, hen­gissä sel­viy­ty­mistä. #

Kos­ta­jan polulla hen­gissä sel­viy­ty­mi­nen on sekin tois­si­jaista veri­ve­lan mak­sa­mi­sen rin­nalla, eikä omalle hen­gelle tule antaa mitään arvoa sil­loin, kun se sei­soo polulla kul­ki­jan ja hänen pää­mää­ränsä välissä. Jopa täy­sin var­man tuhon edessä tulee jat­kaa sydä­men mää­rää­mään suun­taan. #

Lone Wolf and Cub #8: “Chains of Death” © Kazuo Koike & Goseki Kojima. Space Ava­lanche: “The Savanna” © Eoin Ryan & Pablo Mayer. #

Ittō Ogami valis­taa kur­jen nimeä kan­ta­vaa naista kun­nial­li­suu­desta, mitä tulee pää­tök­siin elä­mästä ja kuo­le­masta: Tsuru on juuri yhdessä lan­konsa kanssa kos­ta­nut mie­hensä kuo­le­man, mutta pari­val­ja­kon pol­vet alka­vat tutista Oga­min miek­kai­lu­tai­to­jen...