#

Aloit­te­lin Tulen ja jään lau­lua, mutta piti jät­tää kes­ken. Se, että Asioi­den nimet kir­joi­te­taan Isolla Alku­kir­jai­mella, on liian kli­seistä luo­dak­seen myyt­tistä hen­keä, mihin sillä ilmei­sesti pyri­tään. Muussa tapauk­ses­sa­han Tearcandy’s life olisi myyt­ti­sin kos­kaan kir­joi­tettu teos. #

Ja mitä var­ten fan­ta­sia­kir­jal­li­suu­dessa pitää joka kään­teessä alle­vii­vata sitä että tämä on nyt fan­ta­sia­kir­jal­li­suutta? “Kun Lordi Fragli-Muppett rat­sasti Syn­keän Met­sän halki mat­kal­laan Vii­sai­den neu­vos­ton Kokouk­sesta Impyin kotoon, hänen viit­tansa oli soo­pe­lia ja hänen miek­kansa Penis kim­melsi, sillä se oli zäar­kö­gyy­dö­läistä terästä.” Mik­sei vain ker­rota mitä tapah­tuu (“Fragli-Muppett käväisi nai­sissa.”) ja anneta luki­jan tus­kailla vaja­vai­sen mie­li­ku­vi­tuk­sensa kanssa yrit­täes­sään vai­voin kehi­tellä tapah­tu­mille puit­teita? Niin­hän muis­sa­kin nyky­gen­reissä teh­dään. #

Ei hyvää tai­tei­li­jaa tun­nista siitä että hän osaa vään­tää oman tyy­li­la­jinsa rau­ta­lan­gasta luki­jan ihas­tel­ta­vaksi. Hyvä tai­tei­lija laa­tii teok­sensa niin, että ripot­te­lee sii­hen hie­no­va­rai­sia vih­jeitä, jotka tai­tava vas­taa­not­taja osaa poi­mia ja tul­kita todis­teiksi teok­sen luo­jan kyvyistä kysei­sessä tyy­li­la­jissa. Kyvyistä joilla ei bras­sailla, mutta joita ei myös­kään pidetä tyys­tin vakan alla. #

No, aina­kin Petri Hil­tusen kuvi­tus sopi tuo­hon Val­tais­tuin­pe­liin kuin nyrkki sil­mään. Siinä on jotain teks­tin kanssa samalla tavalla kiusal­li­sen lap­sel­lista ole­vi­naa­no­le­mista. #

 # Aloit­te­lin Tulen ja jään lau­lua, mutta piti jät­tää kes­ken. Se, että Asioi­den nimet kir­joi­te­taan Isolla Alku­kir­jai­mella, on liian kli­seistä luo­dak­seen myyt­tistä hen­keä, mihin sillä ilmei­sesti pyri­tään. Muussa tapauk­ses­sa­han Tearcandy’s...