Olen aja­tel­lut, että pitäisi kyllä kir­jata tänne ylös tie­tyn­tyyp­pi­siä ylei­siä tapah­tu­mia. Joka vuosi tapah­tuu asioita joista koh­ka­taan huo­mat­ta­vasti enem­män kuin toi­sista. Jot­kin niistä, eten­kin julk­kis­ju­tut, ovat ihan tur­hia ja jää­vät his­to­rian hämä­rään itses­tään­kin, mutta jot­kin taas ovat sel­lai­sia, että minä­kin pidän niitä kysei­sen vuo­den mer­kit­tä­vim­pinä asioina aina­kin tapahtuma-aikaan. #

Olen arkis­to­jani sil­loin täl­lön kolu­tes­sani huo­man­nut, että näitä täl­lai­sia tapah­tu­mia nii­den tapah­tu­mis­het­kellä käsit­te­le­vät pos­tauk­set ovat mie­len­kiin­toi­sia, ehkäpä mie­len­kiin­toi­sinta sisäl­töä näin oman päi­vä­kir­jan tapauk­sessa. Saan niistä tun­tu­maa sii­hen miten itse olen tuol­loin, asian ollessa ajan­koh­tai­nen, nii­den mer­ki­tyk­sestä aja­tel­lut, ja pit­kän ajan kulut­tua voin ver­rata sitä sii­hen, mikä mer­ki­tys asialle on muo­dos­tu­nut, kun se on siir­ty­nyt ajan­koh­tai­sesta osaksi his­to­riaa: onko se jäl­ki­kä­teen tar­kas­tel­tuna vielä tapah­tu­ma­het­keä­kin isompi asia, vai tun­tuuko ihan has­sulta, että tuol­lai­seen­kin on jos­kus kiin­ni­tetty ihan ylei­ses­ti­kin pal­jon huo­miota. #

Siksi siis pitäisi kir­jata ylös näitä täl­lai­sia asioita sitä mukaa kun ne tapah­tu­vat. Vai muis­taako kukaan muka enää mitkä asiat viime vuonna oli­vat täl­lai­sia Japa­nin maan­jä­ris­tyk­sen ja ara­bi­ke­vään lisäksi? Jos kir­jaisi vaikka kerran-pari kuu­kau­dessa sen mukaan, miten nopeasti asioita kul­loin­kin tapah­tuu. Ei ole rat­kai­se­vaa onko minulla niistä pal­jon omaa sanot­ta­vaa, pää­asia on että kir­jaan ne ylös, eikä vaikka yksi tai kaksi omaa lausetta kus­ta­kin tee pahaa. Kun asiasta on tul­lut his­to­riaa, sitä ei enää voi kom­men­toida tapah­tu­ma­het­ken mie­lellä, ja sil­loin jokai­nen tie­don­mu­ru­nen, jonka omasta tuol­loi­sesta reak­tios­taan voi muis­tiin­pa­nois­taan lukea, on (aina­kin kir­joit­ta­jalle itsel­leen) kal­li­sar­voista doku­men­toin­tia. #

Tänä vuonna täl­lai­sia asioita ovat tähän men­nessä olleet aina­kin Phobos-Grunt-luo­tai­men putoa­mi­nen, SOPA, PIPA ja ACTA sekä tie­tysti pre­si­den­tin­vaali täällä meillä kotona. Tuleeko muita mie­leen? #

Phobos-Gruntin putoa­mista jän­nät­tiin sosi­aa­li­sessa mediassa. Vanha media notee­rasi tapah­tu­man vain pikai­sesti tapah­tu­ma­päi­vänä. Kun luo­tain lopulta tuhou­tui vailla min­kään­lai­sia inhi­mil­li­siä vai­ku­tuk­sia, se unoh­det­tiin mel­kein samalla minuu­tilla niin van­hassa kuin uudessa mediassa. Minä­kin tie­tysti toi­voin että se olisi nyt edes hajot­ta­nut jon­kun auton tai rysäh­tä­nyt kes­kelle sakeaa met­sää jät­täen kun­non kraat­te­rin. Äänetön ja näky­mä­tön tus­sah­dus Tyy­nen­me­ren yllä oli ava­ruus­tek­no­lo­gialle tyy­pil­li­nen antiklii­maksi. #

SOPA, PIPA ja ACTA ovat ikävä kyllä vie­lä­kin ajan­koh­tai­sia, tai aina­kaan nii­den uhka ei ole täy­sin väis­ty­nyt. Tätä kir­joit­taes­sani SOPA ja PIPA ovat kyllä jäissä, mutta nii­den usko­taan ennem­min tai myö­hem­min palaa­van muo­dossa tai toi­sessa. ACTAa vas­taan pro­tes­toi­daan par­hail­laan. Lau­an­taina olisi mie­le­no­soi­tus Hel­sin­gis­sä­kin. Aion osal­lis­tua sii­hen mikäli vain raha­ti­lan­teeni mat­kus­ta­mi­sen sal­lii. #

Pre­si­den­tin­vaa­lien ilmiö oli sosi­aa­li­sen median mer­ki­tyk­sen koros­tu­mi­nen: Pekka Haa­vis­ton menes­ty­mi­nen eten­kin ensim­mäi­sellä kier­rok­sella oli var­masti pit­kälti uuden maa­il­man vies­tin­tä­vä­li­nei­den ansiota. Sosi­aa­li­sessa mediassa jot­kut kär­si­vät jopa suo­ra­nai­sesta Haavisto-ähkystä. Facebook-virtani täyt­tyi vaa­lien aikaan när­käs­ty­neistä “kyl­läs­tyt­tää tämä heh­ku­tus” -sta­tuk­sista, ja myös monissa seu­raa­mis­tani blo­geista julis­tet­tiin Haa­vis­ton kan­nat­ta­jien ehdo­kas­hy­pe­tyk­seen ärsyyn­ty­mistä. #

Itse olen ilmei­sesti valin­nut seu­rani parem­min, sillä en osaisi nimetä kon­tak­teis­tani kuin ehkä yhden var­si­nai­sen hypet­tä­jän (Face­boo­kissa). Sinänsä olisi itseni tun­tien ihan jär­keen­käy­pää­kin jos oli­sin haa­li­nut ympä­ril­leni soke­aan ihai­luun tai­pu­vais­ten sijasta nime­no­maan vas­ta­ran­nan­kiis­kejä, mutta aina­kaan Face­boo­kiin sen ei pitäisi päteä, sillä siellä 4/5 kave­reis­tani on Face­boo­kin ehdot­ta­mista hen­kis­ten omi­nai­suuk­sien suh­teen sat­tu­man­va­rai­sesti poi­mit­tuja tyyp­pejä. #

Tänä vuonna ovat kuol­leet tähän men­nessä Erkki Nys­ten, Leo Las­tu­mäki ja Mike deGruy. #

Erkki Nys­ten on sel­lai­nen kasvo, josta edel­li­set muis­ti­ku­vani ovat var­masti peräi­sin niiltä ajoilta kun hän vielä ennusti säätä tele­vi­siossa. Hän on siis juuri sel­lai­nen ilmiö, jota kos­ke­vista aika­lais­a­ja­tuk­sis­tani olisi hauska nyt lukea ihan kir­joi­tet­tua doku­ment­tia: mitä ajat­te­lin Erkki Nys­te­nistä 1980-luvulla. #

En rehel­li­sesti olisi vielä Leo Las­tu­mäen kuo­lin­päi­vän aamuna osan­nut sanoa vie­läkö mies elää. Olen kui­ten­kin näh­nyt hänet elä­vänä, enkä sen har­vi­nai­sem­massa pai­kassa kuin Suvan­non kylän met­säs­tys­ma­jalla. Hän näytti fyy­si­sesti van­halta mutta vai­kutti mie­lel­tään vir­keältä. #

Tie­sin heti Mike deGruyn nimen Wiki­pe­dian äsket­täin kuol­leit­ten lis­talta bon­gat­tuani, että tun­nen tämän nimen jos­tain yhtey­destä. Mie­hen merii­teistä löy­tyi­kin liuta David Attenborough’n doku­ment­teja, ja lisäksi deGruy oli itse­kin kame­ran edessä Paci­fic Abyss- ja Amazon Abyss -sar­joissa, joista aina­kin ensin­mai­nittu on muis­taak­seni esi­tetty myös Suo­messa. #

Tai­teen puo­lella pre­si­den­tin­vaa­lei­hin kyt­key­tyi kulttuuri-ihmisten hakeu­tu­mi­nen ehdok­kait­tensa taakse, minkä seu­rauk­sena mm. Ultra Bra heitti paluu­kei­kan ja ihmis­kun­taa ilah­dut­ta­maan saa­tiin Kuu­den vuo­den kuu­liai­suus -kap­pale. Usu­tin UB:n kei­kalla olleen FB-kaverin uppaa­maan hie­non keik­ka­ku­van Wiki­me­dia Com­mon­sin, ja niin Wiki­pe­dian UB-artikkeliin saa­tiin kuva. #

Vaa­lei­hin liit­ty­mät­tö­mistä artis­teista tämän kir­joi­tus­het­kellä 13-vuotiaan Robi­nin Front­side Ollie -kap­pale löi itsensä sosi­aa­li­sessa mediassa menes­tyk­sek­käästi läpi. Ilmiö jakaa ihmis­ten mie­li­pi­teet, ja enin osa minun kon­tak­teis­tani suh­tau­tuu Front­side Ollieen hiu­kan samoin kuin Kuu­den vuo­den kuu­liai­suu­teen: siitä pide­tään iro­ni­sesti. #

Minusta kap­pale on itse asiassa aika har­mi­ton. Se on kyllä yli­tuo­tettu ja -tuot­teis­tettu, mitä inhoan noin ylei­sesti. Toi­saalta Front­side Ollie on kai­kin puo­lin, myös musii­kil­li­sesti, täy­del­li­sesti sitä, mitä sen koh­de­mark­ki­noille tar­koi­te­tussa tuot­teessa kuu­luu olla­kin. Suo­ri­tuk­sen puh­taus taas on aina kau­nista olipa kyse sit­ten miten moraa­lit­to­masta toi­min­nasta tahansa (moraa­lit­to­malla tässä viit­taan musii­kin tuot­teis­ta­mi­seen, jota sel­lai­sena pidän). #

Olen aja­tel­lut, että pitäisi kyllä kir­jata tänne ylös tie­tyn­tyyp­pi­siä ylei­siä tapah­tu­mia. Joka vuosi tapah­tuu asioita joista koh­ka­taan huo­mat­ta­vasti enem­män kuin toi­sista. Jot­kin niistä, eten­kin julk­kis­ju­tut, ovat ihan tur­hia ja jää­vät...