marginaali

DısNwζ

#25506. Torstai, 8. maaliskuuta 2012 klo 19.55.31, kirjoittanut Jani.

Näin unta, että näyt­te­lin Dis­ney-ani­maa­tiossa. Muut hah­mot siinä oli­vat enim­mäk­seen aiem­mista Disney-animaatioista kier­rä­tet­tyjä, mm. Lumi­kin seit­se­män kää­piötä oli­vat siitä ja joi­tain koi­ria, ehkä 101 dal­ma­tia­laista tai Kau­no­tar ja Kul­kuri. Yhdessä koh­tauk­sessa jot­kin kep­pos­te­le­vat hah­mot ampui­vat minua ja joi­tain muita hah­moja kul­lan­vä­ri­sillä pik­ku­pom­meilla, mikä aiheutti vain näyt­tä­vän ilo­tu­li­tuk­sen Disney-taikasinisellä yötai­vaalla. Se oli niin lii­kut­ta­van kau­nis näky että aloin itkeä. Vähän sen jäl­keen elo­kuva taisi päät­tyä, ja lop­pu­koh­taus­kin, tai se, että se oli minun osuu­teni loppu, oli sekin niin lii­kut­ta­vaa että taas itkin. #

Aurin­ko­myrs­kyn aiheut­ta­mien revon­tul­ten ohella tuo sai vai­kut­teita paris­ta­kin läh­teestä. #

Ensim­mäi­nen oli Neil DeGrasse Tyso­nin “The Most Astoun­ding Fact” -haas­tat­te­lu­pätkä, jota lin­ki­tet­tiin eilen ahke­rasti. Minä olin sii­hen hiu­kan pet­ty­nyt, sillä minulla on oma käsi­tyk­seni siitä mikä on kaik­kein ällis­tyt­tä­vintä, ja minkä rin­nalla mikä tahansa (muu) fysi­kaa­li­nen tosia­sia kuu­los­taa minusta mität­tö­män arki­päi­väi­seltä: se, että miksi yli­päänsä on mitään sen sijaan ettei olis­kaan mitään. Se on minulle sel­lai­nen kahva zeniin ettei parem­paa voi olla. #

Paras kek­si­mäni vas­taus on, että itse asiassa myös “ei mitään” on ikään kuin ole­massa (paitsi ettei ole, koska se on “ei mitään”). Eli myös se “ei mitään” sisäl­tyy sii­hen kaik­keen mitä on, ja se, että meistä vai­kut­taa, että on vain sitä mikä on, ja että sitä, mikä ei ole, ei ole, on vain har­haa, joka joh­tuu ei-olevan luon­teesta: sitä­hän ei mei­dän mie­les­tämme ole. Mutta siis tosia­siassa sekin on mukana koko­nais­ku­vassa. #

(Vai­kut­taako tämä psy­koot­ti­selta? Joko olen ker­to­nut siitä osas­tolle tul­leesta kai­mas­tani, joka myös on Kirk­ko­num­melta, mutta per­soo­nal­taan aika pit­kälti minun vas­ta­koh­tani? Sel­lai­nen­han on kuin suo­raan jos­tain psy­kiat­rian oppi­kir­jasta, tai tosi­ta­pah­tu­miin perus­tu­vasta Hollywood-nyyhkytarinasta.) #

Lisäksi uneen vai­kutti se, että kuun­te­lin eilen DJ Har­veyn Resi­dent Advi­sor -set­tiä, ja siinä soi suloi­sesti mur­jottu Tels­tar. Tuo kap­pale on jo läh­tö­koh­tai­sesti täynnä sitä laa­dul­lista omi­nai­suutta, jota minä tun­nun vais­ton­va­rai­sesti kai­kesta kult­tuu­rista hake­van, ja kap­pale oli pahoin­pi­delty juuri siten, että se vah­vis­taa sii­hen sisäl­ty­vän kau­neu­den mene­tyk­sen tuot­ta­maa hai­keutta. #

Se on jon­kin­laista lap­suu­den kor­rup­tiota, tai jotain saman­laista kuin minä itse olen, lapsi-aikuinen-hybridiä, aikui­sen kuo­ren sisällä yhä elä­vää ihmis­touk­kaa. The Bar­king Grizzle on ihan sitä samaa, Boards of Cana­dan mel­kein koko tuo­tanto tun­tuu ole­van sitä. (Jos tie­dät mistä puhun, ja tie­dät lisää esi­merk­kejä, kerro pliis jooko.) #

Sen lop­pu­mi­seen en ole kyllä val­mis. Siksi tuo uni ehkä ker­too enem­män­kin pelosta kuin jos­tain, mitä kohti täy­sin uskoi­sin ole­vani menossa. Tie­tysti sen uskot­te­le­mi­nen sisäi­selle lap­sel­leni, etten edel­leen­kään ole oikea aikui­nen, vaan kak­soi­sa­gentti, jonka teh­tä­vänä on suo­jella sisäistä lasta oikeilta aikui­silta aikuista esit­tä­mällä, käy entis­tä­kin vai­keam­maksi, jos alan käydä töissä. #

A day in the life of

#25479. Keskiviikko, 7. maaliskuuta 2012 klo 18.03.34, kirjoittanut Jani.

Toin arkis­tou­po­te­tun kom­men­toin­nin nyt vii­mein tänne tuo­tan­to­puo­lelle. Sen pitäisi toi­mia muu­toin, mutta selai­men eteen- ja taak­se­päin­na­vi­gointi on rikki, jos­kaan se ei liity pel­käs­tään tuo­hon, vaan on itse asiassa hajon­nut jo kauan sit­ten. Kor­jai­len sitä sit­ten jou­tes­sani, jos. #

Tänä aamuna olin teho­kas. Menin sinne labraan ennen yhdek­sää, ja kun sain vuo­ro­nu­me­ron 26 muun ihmi­sen perään, läh­din käy­mään Kelassa. Sieltä nimit­täin eilen tuli pos­tia, jossa pyy­det­tiin sel­vi­tystä Avi­ren seu­ran­ta­päi­västä. (Hassu sat­tuma, että se seu­ran­ta­päivä oli samalla se päivä, jol­loin vii­meksi olin labrassa.) #

Kelassa olin päi­vän ensim­mäi­nen asia­kas. Ystä­väl­li­nen vir­kai­lija totesi asian ole­van kun­nossa, olleen jo tul­les­sani, eli maksu, jonka suo­rit­ta­mista sel­vi­tys­pyyntö koski, oli sit­tem­min jo suo­ri­tettu. #

Pala­sin tk:een, ja kun jonossa oli vielä tusina ihmistä minun edel­läni, menin veren­painemit­taus­pai­kalle. Se mit­tari oli pul­tattu pöy­tään vähän han­ka­lasti, tai vaih­toeh­toi­sesti se sen man­set­tiin menevä letku oli liian lyhyt, mutta aikani ährät­tyäni sain kol­met luke­mat, joista ensim­mäi­set lie­ne­vät hyl­käys­kel­poi­set: #

  • 146/93 #

  • 133/90 #

  • 135/91 #

Tuota on nyt koles­te­ro­lin ohella seu­rattu, koska se on eten­kin ala­pai­neen osalta lie­västi koholla. #

Sit­ten oli­kin jonossa edel­läni enää kaksi ihmistä, joi­den jäl­keen pää­sin näyt­teen­ot­toon. Ja kuinka olla­kaan, saman hoi­ta­jan valu­tet­ta­vaksi kuin vii­meksi. En muis­ta­nut näemmä vii­meksi kehua miten hyvin se pisti, sat­tui ihan tunn­ot­to­maan koh­taan sil­loin. Tänään nipisti vähän. #

Olin tällä ker­taa jät­tä­nyt aamu­lääk­keet­kin otta­matta kai­keksi var­muu­deksi, enkä juo­nut­kaan edes aamulla. Napit olin otta­nut mukaani, hauk­ka­sin ne siinä sit­ten labrasta ulos tul­tuani. #

Junan läh­töön oli tovi, joten tsek­ka­sin Quar­tet­ton ruo­ka­lis­tan. Tote­sin, että Amican sivu skaa­lau­tuu hel­ve­tin nätisti kän­nyk­käni (N6220C) pik­ku­rui­selle näy­tölle. Tuol­laista pel­kis­tystä minä haluai­sin omilla sivuil­lani toteut­taa selai­lu­vä­li­neis­töstä riip­pu­matta. #

Menin junalle ja sillä Lebbä­vaa­raan. Kävin sielä eilen mat­ka­kor­tin alen­nu­tut­ta­massa eläkeläis-, mutta sain vain 25 pro­sen­tin alen koska minulla ei ollut takuu­elä­ke­pää­töstä sil­loin. Jos minulla olisi tele­portti, oli­sin käväis­syt kotona ja löy­tä­nyt takuu­elä­ke­pää­tök­sen, joka oli toi­nen eilis­päi­vän pos­tissa Kelalta tul­leista kir­jeistä. Mutta koska ei, menin HSL:n pis­teelle myös tänään ja sain nyt sen täy­den alen­nuk­sen sit­ten vii­mein. (Voi olla, ettei Kelan vit­kas­te­lusta joh­tu­neesta täys­hin­tai­sesta kau­des­ta­kaan lopulta koidu minulle kus­tan­nuk­sia: mikäli mat­ko­jen oma­vas­tuu ylit­tyy tänä­kin kalen­te­ri­vuonna, Kela kor­vaa kaikki mat­kat.) #

Sitte menin Quar­tet­toon, leuh­kasti Vaha­sen pää­ovesta tällä ker­taa. Otin sapus­kaa niin kuin aina, ja häm­men­sin ujon kas­sa­ty­tön tar­joa­malla kort­tini tavan­omai­sen lou­nas­li­puk­keen sijasta. Hän puo­les­taan häm­mensi minut vakuut­ta­malla, että jälk­käri kuu­luu ate­rian hin­taan (9,10 €). #

Jät­täy­dyin tahal­lani S-junasta ja kävin Sel­lon City­mar­ke­tissa osta­massa salaat­tia, leik­ke­lettä ja avoca­doja. Sit­ten täh­tä­sin Y-junaan, mutta kuinka olla­kaan, S oli ollut myö­hässä juuri sen ver­ran, että tuli lai­tu­rille juuri kun itse­kin olin nous­sut por­taat sinne, joten tulin sit­ten S:llä. #

Pol­jin kotiin, näprä­sin koneella, söin puu­roa, kävin linja-autokyydillä salilla teke­mässä airoo­pia ja vat­sa­li­hak­sia, sit­ten suih­kussa, palk­kari, ja nyt istun tässä ja juon kah­via. #

BW-t:t

#25320. Keskiviikko, 22. helmikuuta 2012 klo 18.26.53, kirjoittanut Jani.

Kävin 12 tun­nin paas­ton jäl­keen tänään aamulla tk:n labrassa kokeissa. Ihan rutii­nis­kan­naus vain, kun edel­li­sestä kat­ta­vasta veri­tut­ki­muk­sesta on aikaa. Koles­te­ro­lia, kil­pi­rau­hasta, sen sem­moista. Kil­pi­rau­ha­set kuu­lemma suo­si­tel­laan otta­maan ennen aamu­kym­mentä, mutta otet­tiin vaikka oli jo vähän yli. #

Odo­tel­les­sani soitti se työ­hön­val­men­ta­ja­kin, juuri kun vuo­ro­nu­me­roni vuoro oli tulossa. Haja­nai­sesta huo­mios­tani huo­li­matta sain tapaa­mis­päi­vän ja -kel­lon­ajan poi­mit­tua. Se tuli kyllä jäl­ki­kä­teen teks­ti­vies­ti­nä­kin osoit­teen kanssa, mikä oli minusta näp­pä­rätä toi­min­taa: osoit­teet ja nume­rot ja sen sel­lai­set kan­nat­taisi aina lähet­tää teks­ti­vies­tinä eikä tavailla puhe­li­messa. #

Sitte kävin auto­maa­tilla ja tote­sin mat­ka­kor­vaus­ten tul­leen, jee! Lata­sin saman tien mat­ka­kor­tille 50 euroa. Pitäis kyllä oikias­taan ladata kautta sii­hen. Olen ootellu sitä Kelan-perkelettä, että sai­sin saman tien alen­ne­tun kau­den, mutta toi­saalta alen­nuk­sen saa jäl­ki­kä­teenki arvona kor­tille. Mutta sitte pitäs vielä tie­tää mitä kautta, kol­mosta (Kirkkonummi-Helsinki) vai kak­kosta (Kirkkonummi-Espoo). Espoossa käyn peri­aat­teessa sen kolme päi­vää vii­kosta minkä olen osas­tolla, mutta ku ei tiiä mitä tässä muuta tulee työn­haun puit­teissa, jou­tuuko Hel­sin­gissä asti ramp­paa­maan miten paljo. #

No sitte menin pit­kästä aikaa Avi­reen. Kävin syö­mässä ja sit­ten oli ohjaa­jan tapaa­mi­nen. Ker­roin tilan­teen kehit­ty­mi­sestä ja kysyin siitä osal­lis­tu­mis­to­dis­tus­hom­masta. #

Näkö­jään en muka ole­kaan kir­joit­ta­nut siitä tänne vaikka ihan luu­lin. Siis kun Kela edel­lytti kurs­sin ajalta mak­set­ta­van kun­tou­tus­ra­han osalta, että Avire toi­mit­taa osal­lis­tu­mis­to­dis­tuk­sen, ja ne toi­mi­tet­tiin sinne aina sään­nön­mu­kai­sesti, ja yhtä sään­nön­mu­kai­sesti muut kuin minä sai­vat Kelasta raho­jen sijasta vain tie­don, ettei osal­lis­tu­mis­to­dis­tuk­sia ole toi­mi­tettu. Minun koh­dal­lani raho­jen tili­tys tapah­tui kyllä vii­veellä, mutta tapah­tui yhtä kaikki. Vii­mei­nen erä nyt sit­ten jäi kui­ten­kin roik­ku­maan tästä samasta syystä, tie­tysti juuri nyt kun Kela on istu­nut kaik­kien mui­den­kin hake­mus­ten päällä eikä mitään ole tip­pu­nut mis­tään. #

Ohjaaja lupasi olla Kelaan yhtey­dessä. Sovit­tiin, että enem­piä kont­rol­li­päi­viä ei pidetä jol­lei ilmene eri­tyi­sem­pää tar­vetta. Lop­pu­lausun­not oli kuu­lemma lähe­tetty, mutta ne eivät ole tul­leet perille. Oiko­luin omani siinä pikai­sesti, ja sain läh­tiäi­siksi siitä kopioita. #

Sitte menin Varus­te­le­kaan. Tai yri­tin, mutta Nokia ei löy­tä­nyt GPS-satel­liit­teja (käyn­nis­te­leekö USA sotaa jos­sain?), joten kul­jin ensin ison len­kin vää­rään suun­taan. Löy­sin sit­ten lähinnä vais­ton­va­rai­sesti perille, vaikka vielä lop­pu­met­reil­lä­kin piti tehdä yli­mää­räi­nen lenkki, kun Varus­te­le­kan ulko-ovi oli siir­retty ison hal­li­ra­ken­nuk­sen toi­selle puo­lelle. #

Myy­mä­län uudet tilat oli­vat oikein ava­rat, mutta yllät­täen vali­koima vai­kutti minun tar­pei­siini huo­nolta. Löy­sin vain kin­taita, ja nii­den koh­dalla sääs­tö­lie­killä ele­tyt kaksi kuu­kautta aiheut­ti­vat visuuses­teen: ajat­te­lin, että pär­jään ehkä sillä van­ho­jen sor­mik­kai­den yhdis­tel­mällä sit­ten­kin. Sopi­vat tšek­ki­läi­set oli­si­vat mak­sa­neet 9,50 €. #

Kun olin kier­tä­nyt hal­lin kah­desti enkä Bun­desweh­rin t-paitoja löy­tä­nyt, mars­sin tis­kille ja kysyin niitä. Ne oli­vat­kin taka­huo­neesta nou­det­ta­vaa, sain sovi­tet­ta­vaksi M- ja L-koot. M meni joten­ku­ten päälle, L oli oikein sopiva. Niinpä pyy­sin niitä lisää, ostin 8 kap­pa­letta, yhteensä 20 €. Sainpa päälle vielä lei­man kanta-asiakaskorttiinkin, jota ystä­väl­li­nen mutta tohelo (tai uusi) myyjä hok­sasi tar­jota. (Lei­moja saa parin kym­pin ostok­sista ja sitä isom­mista.) #

¡Ja Ay Saa­tana että ovat hyviä pai­toja! Olin suun­ni­tel­lut näitä sali­pai­doiksi, mutta minusta nämä kel­paa­vat kyllä pitoon­kin. Tiu­kem­min istu­vaa mal­lia kuin SA-INT-paidat (joita minulla on ennes­tään), mikä koros­taa sek­sik­käästi vat­sa­mak­ka­roita ylä­var­ta­loni tiuk­kaa lihak­sis­toa. Sata­pro­sent­tista puu­vil­laa, kes­tää pesun 95 asteessa. #

SA-INT-pooloja ei ikävä kyllä ollut ollen­kaan. Vitutti etten tul­lut osta­neeksi niitä useam­pia sil­loin kun niitä siellä oli. #

Takai­sin tul­les­sani junat oli­vat syn­kassa: tulin Kan­nel­mäen ase­malle yhtä aikaa M:n kanssa, ja sillä ennä­tin juuri sopi­vasti vaih­taa S:ään Huo­pa­lah­dessa. #

En käy­nyt palaut­ta­massa eilen osas­tolla vii­mein lop­puun luke­maani Gai-Jinin kak­kos­osaa. Tai-Pan on vielä aloit­ta­matta, mutta ajat­te­lin tässä välissa taas lukaista Ame­ri­kan Psy­kon. Englan­niksi tällä ker­taa. #

Kotio­ven takana oli kolme kir­je­kuorta: tiliote, kopio työ­val­men­nus­so­pi­muk­sesta ja ilmoi­tus Tilas­to­kes­kuk­sen työl­li­syys­tut­ki­muk­sesta, jossa olen ollut mukana… vuo­si­kausia. #

Kurssin päätöspäivä

#24853. Perjantai, 30. joulukuuta 2011 klo 15.44.06, kirjoittanut Jani.

Valit­sin vapaa­muo­toi­sen mat­ka­teh­tä­vän muo­doksi tie­tysti kir­joit­ta­mi­sen. Runt­ta­sin sen suo­raan pape­rille tur­hia miet­ti­mättä, joten siitä tuli aika ala-astemainen. #

» #

Kuu­lin tästä kurs­sista olles­sani Lep­pä­vaa­rassa päi­vä­osas­to­jak­solla. Opis­ke­lu­vaih­toeh­dot eivät innos­ta­neet, mutta toi­saalta ole­mat­to­malla työ­ko­ke­muk­sel­lani ei suo­raan töi­hin meno­kaan tun­tu­nut rea­lis­ti­selta. Kuu­le­mani perus­teella Avi­ren kurssi vai­kutti sopi­valta väli­por­taalta, tilai­suu­delta sel­vi­tellä omia mah­dol­li­suuk­sia ja ken­ties kokeilla työ­elä­mään paluuta. #

Kävin tapaa­massa Pip­saa ja Hei­diä, ja sen myötä pää­tös läh­teä kurs­sille var­mis­tui: ohjaa­jat vai­kut­ti­vat oikein muka­vilta, ja loput­kin huo­leni kurs­sin mah­dol­li­sesta minulle lii­al­li­sesta vaa­ti­vuu­desta kari­si­vat pois. #

Aloi­tus­päi­vinä jän­nitti taas jon­kin ver­ran, mutta siinä vai­heessa lähinnä se, sopeu­tui­sinko ryh­mään ja uusiin ihmi­siin. Onneksi ryhmä oli oikein sopiva ja muka­van moni­puo­li­nen. Tulin ihan hyvin toi­meen kaik­kien kanssa ja ohjelma oli sopi­van kevyttä aluksi. #

Vähi­tel­len teh­tä­vien pain­opiste siir­tyi enem­män ja enem­män har­joit­te­lu­pai­kan hakua kohti. Siitä muo­dos­tui uusi jän­nit­tä­mi­sen aihe, mutta siinä vai­heessa koin jo ole­vani osa ryh­mää, jossa kaikki oli­vat samassa tilan­teessa, joten ver­tais­tuki hel­potti. #

Har­joit­te­lu­paik­kaa ei kui­ten­kaan sin­nik­käästä yrit­tä­mi­sestä huo­li­matta löy­ty­nyt. Hake­mi­nen alkoi käydä ras­kaaksi, joten pidin vähän tau­koa ja kes­ki­tyin mui­hin asioi­hin. Aloi­tin uimaan­opet­te­le­mi­sen. #

Sit­ten Pipsa ehdotti jat­koa aja­tel­len rek­ry­toin­tioh­jel­maa. Pää­tin lopet­taa har­joit­te­lu­pai­kan etsi­mi­sen ja kes­kit­tyä rek­ry­toin­tioh­jel­maan hakeu­tu­mi­seen. Sii­hen mukaan pää­se­mi­selle ei lopulta kum­moi­sia edel­ly­tyk­siä ollut­kaan, mutta sopi­van työ­pai­kan löy­ty­mi­nen on vielä melko iso kysy­mys­merkki. #

Yksi pää­ta­voit­teis­tani kurs­sille läh­ties­säni oli sosi­aa­lis­ten tai­to­jen hio­mi­nen. Siinä onnis­tuin mie­les­täni ryh­mä­jak­solla hyvin. Toi­nen tavoite oli sel­kiyt­tää amma­til­lista suun­tau­tu­mista. Aina­kin tässä vai­heessa ohjel­mis­to­tek­niikka tun­tuu ainoalta rea­lis­ti­selta vaih­toeh­dolta, mutta siinä ongel­mana on työl­lis­ty­mi­sen vai­keus eten­kin minun taus­tal­lani. #

Lisä­kou­lut­tau­tu­mi­nen aut­taisi ehkä, mutta opis­kelu tun­tuu edel­leen yli­voi­mai­selta aja­tuk­selta. Haluai­sin töi­hin nime­no­maan siksi, että työn voi aina­kin peri­aat­teesa jät­tää työ­päi­vän päät­teeksi työ­pai­kalle. Opis­ke­lussa niin ei voi tehdä, jos opin­noista aikoo hyö­tyä. #

Nyt olen kurs­sin pää­tös­jak­solla. Ensi vuonna on vielä seu­ran­ta­päi­viä. Sen lisäksi alku­vuo­delle on suun­nit­teilla aina­kin uusi päi­vä­osas­to­jakso, tällä ker­taa nime­no­maan eri­lais­ten jat­ko­vaih­toeh­to­jen sel­vit­te­le­mi­seksi. #

( . )( . )

#24801. Torstai, 15. joulukuuta 2011 klo 12.38.09, kirjoittanut Jani.

Näin unta että olin näyt­te­li­jänä Hercule Poi­rot -näy­tel­mässä. Olin otat­ta­nut sili­ko­ni­tis­sit, vas­ta­näyt­te­li­jäni (mies hän­kin syn­ty­jään, jos­kin minua kau­niimpi) samoin, ja meillä oli näy­tel­mässä suu­te­lu­koh­taus. Suu­del­man seu­rauk­sena rakas­tuin tuo­hon vas­ta­näyt­te­li­jääni (en näy­tel­män juo­nen mukaan, vaan ns. oikeasti), mutta hän ei vai­kut­ta­nut minusta kiin­nos­tu­neelta, vaan vokot­teli nais­näyt­te­li­jöitä (jotka siis oli­vat oikeita nai­sia). #

Lopussa kukai­nen­kin kävi vuo­rol­laan kumar­ta­massa ylei­sölle. En ollut oikein varma omasta vuo­ros­tani, ja kun sit­ten olin sopi­van raon arvot­tuani käy­nyt kumar­ta­massa, koin mui­den näyt­te­li­jöi­den pahek­su­van minua kat­seel­laan, koska olin käy­nyt liian aikai­sin ja varas­ta­nut näin osan heille kuu­lu­neesta huo­miosta. #

Rei­lun kau­pan osta­mis­pro­jek­tini ei ole eden­nyt kovin hyvin. Ostan näkö­jään niin vähän mitään ulko­mai­sia tuot­teita noin yli­päänsä että voi­sin tar­peeksi usein valita Rei­lua. Kah­via tosin ostan, mutta sen­kin sit­ten aina unoh­dan ostaa Rei­luna, kun sitä tar­vii niin har­voin. Sitä paitsi aina­kin Pir­kan Reilu kahvi oli pahaa. #

Mutta uusi Ryhmä-X ilmes­tyi eilen, jipii! Olin aja­tel­lut tilata sen, mutta nyt sit­ten juuri tämän kuun nume­rossa toi­mit­taja pal­jas­taa, että ensi vuonna saat­taa ilmes­tyä koko­naista neljä nume­roa, jos hyvin käy, ja sekin vain tämän meneil­lään ole­van tari­nan lop­puun­saat­ta­mi­seksi. Sen jäl­keen kuka ties mitä, jos mitään. Ei pal­jon innosta tilaa­maan. #

Eilen kävin vii­na­kau­passa osta­massa uimao­pet­ta­jalle kii­tok­seksi ja jou­lu­lah­jaksi pul­lon glö­giä. Ohjaa­jalle ostin kon­veh­teja. Vein ne tänään Avi­reen. #