Tämä kaveri-poloinen [dcj] ei tullut toimeen Linuxin kanssa ja vaihtoi - takaisin Windowsiin?!

Okei, sillä ei ole varaa Maciin, jota sille heti suositeltiin.

Okei, jos se vain haluaa systeemin joka soveltuu johonkin mitä se tekee (musiikki?) ja käyttää sitä sitten vain siinä ja on valmis jäädyttämään eli suomeksi sanottuna kuolettamaan sen paikalleen niin ok, voi olla että Windows soveltuu sille paremmin. Mutta miksi ihmeessä se siinä tapauksessa yritti kokonaisen vuoden ajan sinnitellä Linuxin kanssa?

<rant>
Mikä ihme yleensäkään synnyttää näitä se on joko Linux tai sitten Windows -tyyppejä, kun dualboottaus ei ole ollut ongelma vuosikausiin? Jos pitää tehdä jotakin, johon Linux ei omasta mielestä pysty yhtä hyvin kuin Win (kenelle se on joku musiikkisovellus, kenelle Photoshop), niin mikä estää laukaisemasta Windossia aina kun sitä tarttee, ja käyttämästä taas sitten Linuxia muulloin, jos siitä muutoin tykkää esimerkiksi vaikka turvallisuussyistä? Tai vaikkapa päin vastoin, eli jos pääasiallisesti käyttää Windoozaa mutta tekee mieli silloin tällöin seikkailla vapaassa maailmassa niin tekee sitten niin.

Ei ole mitään syytä suureen ääneen julistaa että nyt formatoin Windowsin enkä ikinä käytä sitä enää koska sitten jos joutuukin tekemään paluun siihen niin se on sitä nolompaa. Minulla on Windows yhä levyn alkupäässä, ja vaikka sen käyttö on minulle yhä vastenmielisempää nykyisin, en todennäköisesti sitä poista siltikään ainakaan niin kauan kuin en löydä videoneuvotteluvälineitä joiden avulla kuva ja ääni voidaan välittää myös Windoze-käyttäjän koneeseen, koska vaikka omaan koneeseeni minulla on yksinvaltiaan oikeudet, tiedostan samalla sen, että toisten koneisiin minulla ei niitä ole ja niissä on hyvin todennäköisesti asennettuna Windows. Mutta huolimatta siitä, että siis käytänkin nykyisin Linuxia käytännössä kaikkeen muuhun mitä teen, en tunne mitään tarvetta tehdä tästä mitään suureellista numeroa (tai poliittista kysymystä a'la RMS).
</rant>