Sen verran se jäi mielen perukoille kaivelemaan että piti käydä vielä toinen reissu polkasemassa CM:ssä ja poimia se sieltä. Molemmat kappaleet oli vielä jäljellä ja muita viitosen pelejä ei siinä läjässä sitten ollut, karun näköset flipperitkin jopa oli kympin ja tämä on sentään neljälle CD:lle levittyvä toimintaseikkailu!

No sitte kävin tarkistamassa etteikö niilläkin siellä niitä PS1:n muistikortteja muka ollut kun en aiemmin sielä niitä nähny vaan vain Prismassa. No en ollu kattonu tarpeeksi tarkasti, olihan niitä! Ja tolkun verran halvempia vielä kuin Prismassa.



MB:n seurannan mukaan kloonikortteja saa ihan älyhalvalla, mutta onhan aito sentään aito ja toisaalta nuo vaikuttaa olevan postimyyntiputiikkeja kaikki eli toimituskuluineen hinta nousisi silti ihan samaan kuin mitä nyt tuosta maksoin.

Tarra on samaa paperia kuin MemoryStickeillä :-)



Retro Helixin levyt ovat lukupuoleltaan mustia! Moisia en ole ennen nähnykään ja ajattelin ensin että onko nämä jotain näyteikkunan mallikappaleita eli pelkkiä muovilevyjä vain ja siksi niin halpoja, mutta eivät sentään...



Mukana on ohjekirjanen suomeksi joka on hyvin kattava ja kertoo mm. että muistikortti pitää olla paikassa 1. Sen varmistin vielä käytännössäkin eli ensin panin sen kakkoseen ja kun tallennus sinne ei onnistunut niin vaihdoin sen lennossa sinne ykköseen (mikä näytti toimivan).

Kortti on formatoimaton mutta peli ystävällisesti tarjoutuu sen formatoimaan; hyvä näin kun enpä muuta konstia siihen olisi tiennytkään.



No entäs se peli sitten? Joo, grafiikat on aika karut siihen siloteltuun karkkiin verrattuna mitä G-surfers tarjoaa, ja animaatiot ei ole yhtä hiottuja kuin PS2:n demoissa näytti olevan, mutta kyllä ne tähän hintaan kestää ja varsinkin kun ei ole vielä tuon parempaan kerjennyt tottuakaan. Sitä paitsi tässä pelissä on tunnelmaa! Ei ollenkaan niin vaikeaa kuin olin pelännyt ja miltä vaikutti alkuanimaation perusteella (sieltä tuli ohjetta jos vaikka minkälaista) sillä peli etenee ilman sen kummempaa hoppua ihan pelaajan tahtiin, ja tehtäviin ohjautuu melko luontojaan eli ainakin alussa vääriä siirtoja on vaikea, jos ei jopa mahdoton tehdä.

Tallennuspisteitä on ihan kiitettävästi ainakin tuossa alkupuolella eli kunhan muistaa hyödyntää niitä niin voi aina ottaa pakkia kätevästi kuolon koittaessa (se kysyy välittömästi että ladataanko edellinen tallennuskerta). Silti sykekin nousee (kirjaimellisesti, se nimittäin näytetään ruudulla ja vaihtelee hahmon kokemusten mukaan) kun örkkelöitä syöksähtää jostain ja niitä ryhdytään rusentamaan lyijyllä ennen kuin ne kerkiävät tehdä saman itselle.

CD:tä ei vielä tarvinnut vaihtaa kertaakaan eli en edennyt vielä neljännestäkään ensimmäisten kahden tunnin aikana. Silti se ei ollut kokemus joka itselle jäi; päin vastoin, eli koin kyllä tehneeni jo paljonkin joten kyllä tuossa pelattavaa riittää mulle pitkäksi aikaa. Pitäisi vain malttaa olla käymättä ratkaisuja ja vinkkejä paljastavilla sivuilla.

CM:ssä oli muuten myös niitä IR-sensorilla varustettuja kaukosäätimiä, ja siellä ne olivat kalliimpia kuin ne ilman sitä olevat, niin kuin minusta loogiselta tuntuisikin; ehkä Prismassa se halpa säädin oli viimeinen kappale josta ne halusivat eroon.

Lisätty: No one's surprised this story is capable of thirteen climaxes — Kröhöm... Google antaa muitakin taustakuvia samasta teemasta.