Kun ilman mitään interaktiivisia hermoimpulsseja olemisen tuska oli pahimmillaan, harhailin Jyväskeskuksen Pelikeskukseen ja epä/onnekseni siellä törmäsin hyllyyn jossa myytiin kaupungin ehkäpä halvimmat Playstation 2 ja Xbox -konsolit. Ajatus Pleikkarista oli kyllä kummitellut mielen perukoilla jo koska kyseiseen paikkaan olin tullut, mutta varsinkin refurbished Xbox oli niin halpa että sitä rupesi toden teolla miettimään että on ehkä aika sijoittaa kodin viihdekeskukseen. Puoli päivää pähkäsin valintaani sillä Xbox oli halvempi kuin PS2 mutta vastaavasti sitten Xbox ei olisi toistanut DVD-elokuvia ilman kaukosäädintä, ja kaukosäätimen ostaminen olisi heti nostanutkin Xboxin saman hintaiseksi. Toisaalta asian voi tietysti nähdä niinkin että samaan hintaan Xboxin mukana saisi kaukosäätimen, mutta tuollainen tuputtaminen on minusta vastenmielistä ja ennenkaikkea tyypillistä Mikkiä.

Sonya on tosin PS2:n suhteen muistaakseni syytetty vähän samanlaisesta pakkomyynnistä sen muistikorttien osalta, sillä ilman muistikortteja ei pelejä pysty PS2:ssa tallentamaan. Vikka muistikortti ei olekaan pakollinen, sen hankkiminen on näin ollen silti lähes välttämätöntä, mikäli aikoo tosissaan pelata pelejä koska nykyiset pelit on niin pitkiä että Pelikeskuksen jätkän sanoin pitää olla melkoinen jeesus että pelaa pelin läpi kertarysäyksellä.

Itelläni vehje tulisi kuitenkin ensisijaisesti elokuvien katseluun ja cd-levyjen soittamiseen (tietokone on ollut ainoana musiikinsoittovälineenäkin tähän saakka) ja vasta sen jälkeen satunnaiseen pelailuun tarvittaessa joten muistikortti ei olisi kriittinen.

Pelikeskusmies oli jo kasannut minulle kalliin pläjäyksen johon olisi tullut muun muassa GTA: Vice City, mutta sain lopulta kasattua voimani ja otin pelkän konsolin. Peliajoistani on kuitenkin sen verran pitkä aika että en tiedä vieläkö jaksan siitä kiinnostua sen suuremmin.



Viimeisen kuvan mukaan tähän on sisäänrakennettu IR-sensori, kun jostain luin vielä pähkäillessäni että varhaisemmista yksiköistä se puuttui ja piti ostaa erikseen. Hyvä näin, kaukosäädin on todennäköisesti joskus hankittava vaikka ohjaimessa on kyllä ihan kohtuullisen pitkä johto eli sillä pärjää ensialkuun.



Ensin säädetään asetukset, ja vaikuttaa oikein hyvältä. Kyllä on tultu pitkä matka NESistä. Helsingin tuntee vaikkei sentään suomea puhukaan.



Eihän tämä mitään ständiä tarvi pystyssä pysyäkseen, mahtuisikohankaan tuohon mihin nyt sopii niin täydellisesti jos olisi jalusta. Ja toistaa muuten tuon Björkin kopiosuojatunkin levyn mutta ohjekirja kyllä varoitteli ettei välttämättä toista kaikkia kopiosuojattuja eli niitä ei kannata ostaa jatkossakaan.



Nykyinen järjestely; tietokonepöydän siirsin kamariin ja laitan siitä kuvia jossain vaiheessa tänne myös.

Ai niin, se piti vielä mainitsemani että alkuperäinen demolevy osoittautui yllättäen vialliseksi, joten paikallisesta ostaminen kannatti tässä tapauksessa koska kerkesin käydä sen vaihtamassa vielä samana päivänä ja sainkin itse asiassa kaksi demolevyä hyvityksenä.

Niin ja seuraavana päivänä kävin sitten sijoittamassa vielä yhteen oikeaan peliinkin eli ostin käytetyn G-surfers-nimisen pelin jossa lennetään tulevaisuuden rakettivimpaimilla pitkin ratoja. Vähän niin kuin sekoitus formuloita, rallia ja Stunt Car Raceria. Erittäin viihdyttävää, joskin tuskallista oikean käden peukalolle jolla hallitaan kaasua ja turboa yhtä aikaa (ohjaus saisi olla itse määriteltävissä).