Internet-yhteyden jakaminen Linux (Debian GNU/Linux Sarge) -koneella, osa 2/2
@ 18:43
Tässä vaiheessa sammutin Internetiin kytketyn koneen (Ergopro), irrotin hiiren ja näppäimistön siitä, käynnistin sen uudelleen, ja seurasin että se käynnistyi niin kuin pitikin. Sen jälkeen irrotin siitä vielä näytön, ja sen jälkeen kytkin kaikki mainitut kolme, sekä kaikki muut lisälaitteet toiseen koneeseen, Shuttleen.
Oikean verkkojohdon valinta tuotti ongelmia, koska ristikytkentäkaapeleissani ei lukenut missään että ristikytkentäkaapeli, ja kun minulla on kaikkiaan viisi verkkokaapelia (kuusi, mikäli seinän verkkorasiaan kytketty lasketaan mukaan), olin hieman sekaisin siitä, mikä olisi oikea kaapeli. Päättelimme sitten Jannen kanssa johtojen värikoodauksesta yhden piuhan, jolla kokeilin ensin. Päätelmä osoittautui tietenkin vääräksi, joten jouduin vielä kaivautumaan tietokonepöytääni ja koluamaan Shuttlen takaa verkkopiuhan irti ja vaihtamaan sen toiseen. Vielä kun muistaisi panna teipillä tuohon tämän jälkeen merkin että tietäisi jatkossa.
Heti sen jälkeen verkko jo toimikin, eli Windows (johon hetken mielijohteesta buuttasin ensin) paikansi dhcp-palvelun ja poimi itselleen osoitteen: 192.168.0.10. Kuitenkaan Internet ei toiminut, eli yhteys toimi tässä vaiheessa vain toiseen koneeseen asti. Arvasin oikein, että oletuksena Linux tukkii kaikki yhteydet kahden kortin välillä (turvallisuus ennen kaikkea), joten tässä vaiheessa piti ottaa ensimmäinen pääteyhteys palvelunhallintaa varten.
Tämän olisin jo tehnyt mieluummin Linuxissa, mutta järkytyksekseni huomasin, että Debian on vielä Sargessakin niin kurja sen osalta, että mikäli verkkoa ei löydy buutin aikana, buutti jää jumiin viimeistään postinsiirtäjää (muistaakseni exim) käynnistäessään. Tai ei jumiin, mutta odottamaan ohjelman käynnistymistä loputtomiin, ilman mahdollisuutta keskeyttää sitä omakätisesti, puhumattakaan siitä että se osaisi tehdä kuten SuSE dhcp:n kanssa, eli jättää sen taustalle valmistumaan mikäli se tuntuu kestävän.
Niinpä sitten buuttasin taas XP:n, ja otin Puttylla yhteyden osoitteeseen 192.168.0.1. Hetkisen aikaa lynxillä googlailtuani tulin siihen tulokseen, että jonkin sortin ipmasq-paketti tarvitaan, ja sellainen löytyikin, yllättävästi nimellä ipmasq.
Jo asennusvaiheessa se kysyi (joidenkin ihme PPP-kysymysten ohella) kiltisti että käynnistetäänkö ipmasq, ja minä tietysti että jespliis.
Enkä sen jälkeen kerjennyt edes MS-koiran kehotetta käynnistää että olisin pingannut, kun jo Norton ilmoitti että oli juuri päivittänyt virustietokannan. No pingasin vielä noin muodon vuoksi vanhaa kunnon www.sonera.fi:tä ja meni läpi.
Iloisena yllätyksenä huomasin heti kohta että Messenger pääsee nyt sekin läpi tuosta, kun ennen piti ajaa erikseen sitä varten palvelua tuossa välityskoneella, ja tiedostonsiirrossa oli aina siltikin ongelmia. Tiedostonsiirtoa tosin en ole vielä kyllä kokeillut tässäkään.
Lisätty: enkä ehtinyt toista osaa julkaista kun jo sain tiedon että toisen koneen pitäisi alkaa pian toimimaan itsekseen. Joskin sen kuulemma olisi niin pitänyt jo tehdä, saa nähdä mitä tästä sitten tulee.
Oikean verkkojohdon valinta tuotti ongelmia, koska ristikytkentäkaapeleissani ei lukenut missään että ristikytkentäkaapeli, ja kun minulla on kaikkiaan viisi verkkokaapelia (kuusi, mikäli seinän verkkorasiaan kytketty lasketaan mukaan), olin hieman sekaisin siitä, mikä olisi oikea kaapeli. Päättelimme sitten Jannen kanssa johtojen värikoodauksesta yhden piuhan, jolla kokeilin ensin. Päätelmä osoittautui tietenkin vääräksi, joten jouduin vielä kaivautumaan tietokonepöytääni ja koluamaan Shuttlen takaa verkkopiuhan irti ja vaihtamaan sen toiseen. Vielä kun muistaisi panna teipillä tuohon tämän jälkeen merkin että tietäisi jatkossa.
Heti sen jälkeen verkko jo toimikin, eli Windows (johon hetken mielijohteesta buuttasin ensin) paikansi dhcp-palvelun ja poimi itselleen osoitteen: 192.168.0.10. Kuitenkaan Internet ei toiminut, eli yhteys toimi tässä vaiheessa vain toiseen koneeseen asti. Arvasin oikein, että oletuksena Linux tukkii kaikki yhteydet kahden kortin välillä (turvallisuus ennen kaikkea), joten tässä vaiheessa piti ottaa ensimmäinen pääteyhteys palvelunhallintaa varten.
Tämän olisin jo tehnyt mieluummin Linuxissa, mutta järkytyksekseni huomasin, että Debian on vielä Sargessakin niin kurja sen osalta, että mikäli verkkoa ei löydy buutin aikana, buutti jää jumiin viimeistään postinsiirtäjää (muistaakseni exim) käynnistäessään. Tai ei jumiin, mutta odottamaan ohjelman käynnistymistä loputtomiin, ilman mahdollisuutta keskeyttää sitä omakätisesti, puhumattakaan siitä että se osaisi tehdä kuten SuSE dhcp:n kanssa, eli jättää sen taustalle valmistumaan mikäli se tuntuu kestävän.
Niinpä sitten buuttasin taas XP:n, ja otin Puttylla yhteyden osoitteeseen 192.168.0.1. Hetkisen aikaa lynxillä googlailtuani tulin siihen tulokseen, että jonkin sortin ipmasq-paketti tarvitaan, ja sellainen löytyikin, yllättävästi nimellä ipmasq.
# apt-get install ipmasq
Jo asennusvaiheessa se kysyi (joidenkin ihme PPP-kysymysten ohella) kiltisti että käynnistetäänkö ipmasq, ja minä tietysti että jespliis.
Enkä sen jälkeen kerjennyt edes MS-koiran kehotetta käynnistää että olisin pingannut, kun jo Norton ilmoitti että oli juuri päivittänyt virustietokannan. No pingasin vielä noin muodon vuoksi vanhaa kunnon www.sonera.fi:tä ja meni läpi.
Iloisena yllätyksenä huomasin heti kohta että Messenger pääsee nyt sekin läpi tuosta, kun ennen piti ajaa erikseen sitä varten palvelua tuossa välityskoneella, ja tiedostonsiirrossa oli aina siltikin ongelmia. Tiedostonsiirtoa tosin en ole vielä kyllä kokeillut tässäkään.
Lisätty: enkä ehtinyt toista osaa julkaista kun jo sain tiedon että toisen koneen pitäisi alkaa pian toimimaan itsekseen. Joskin sen kuulemma olisi niin pitänyt jo tehdä, saa nähdä mitä tästä sitten tulee.
Kommentit (0):
Kommentointi on suljettu.