Time Tomblog: Pisnismiehet kitisee ja minä avaudunJani UusitaloKielenhuoltoa.http://www.timetombs.net/tomblog/index.php?itemid=87/descendant::div[@class='contentbody'][1]Levykaupan alamäki kiihtyi Suomessa @ Digitoday
Muutama lainaus.
"Suomalaiset eivät suinkaan ole hylänneet musiikkiäänitteitä. Niistä ei vain haluttaisi enää maksaa."
Korjaus, paskasta ei haluta maksaa kovaa hintaa, varsinkaan kun niidenkin tuotteiden kohdalla, jotka halutaan, mietitään useampaan kertaan halutaanko maksaa pyydettyä hintaa.
Jos levyn saa tilattua kaveriporukan kesken postikuluineen kotiin kuljetettuna viidentoista euron hintaan jenkkilästä tai muualta netistä, miksi vitussa vaivautua kauppaan, joka ei luultavasti edes myy mitään sadan sillä hetkellä myyvimman tuotteen ulkopuolelta?
"Suurena huolena on se, että koko maailmanlaajuinen radiotarjonta muuttuukin täydelliseksi tiedostolähteeksi hakea ja kopioida ilmaiseksi musiikkia, sanoo [Arto Alaspää, ÄKT:n toiminnanjohtaja]."
Kuka tämä idiootti on ja miksi hän on minkään tahon toiminnanjohtaja?
Kuka helvetti viitsii kopioida musiikkia RADIOSTA?! Se osa "piraateista", joka näin tekee, on ehdottomasti vähemmistö, jota ei kannata ottaa edes huomioon, puhumattakaan että siitä tulisi huolestua.
"Satsaamme uuteen musiikkiin ja hitteihin. Kun hittejä on, uskon että niiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen toimii hyvänä siltana, kunnes digitaalinen puoli lähtee isommalla vaihteella käyntiin, sanoo [Mark Fry, SonyBMG:n markkinointijohtaja]."
Olisiko kuitenkin yksi (ja omasta mielestäni suuri) syy juuri tämä asenne, että musiikki on kulutushyödyke, jonka joukosta tulee etsiä ja tehtailla hittejä ja myyvää musiikkia sen sijaan että etsittäisiin hyvää musiikkia?
Markkinat ovat saturoituneet paskasta kertakäyttömusiikista ja nykyään jopa peruskuluttaja rupeaa huomaamaan että häntä huijataan. Ei kukaan jaksa britneyspearssejä ja smurffirätzejä ikuisuuksiin. Kun uuden laadukkaan musiikin löytäminenkin on tehty vaikeaksi (ohjelmat lopetetaan tai muokataan helposti pureksittavaksi purkaksi) on satunnaisen kuuntelijan helpompi unohtaa koko juttu ja avata radio jos musiikkia tekee mieli. Samaa sontaahan sieltä puskee, eikä siitä tarvitse edes maksaa.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ainut syy siihen, että levyjen ostaminen on hieman vähentynyt, on perheenlisäys ja siihen liittyvät uudet finanssivelvoitteet. Mutta levyjä tulee silti ostettua vähintään muutaman-kolmen levyn kuukausivauhtia (tässä kuussa rahaa meni lähemmäs 60 ¬, jolla muuten sain läjän uutta vinyyliä ja viitisen CD:tä). Nämä siis saamieni promo-levyjen lisäksi.
Kaveripiirissä tahti on kovempi, ainakin siis sen osan kohdalla joka musiikkia harrastaa aktiivisesti. Levyihin upotetaan helposti lähemmäs 100 ¬ kuussa, mutta ne tilataan pienlevy-yhtiöiltä, pienistä distribuutiolafkoista ja artisteiltä. Hyvin harva lähtee levykaupasta ostamaan muuta kun Anttilan alelaarin edullista klassikkotarjontaa, jolla paikataan kokoelmien selviä puutteita.
Me (kollektiivisesti kaveripiirissä siis) ostamme levymme joukolla. Jos yksi tilaa levyn jenkkilästä, kysytään kavereilta keitä kiinnostaa myös, kunnes tulliraja tulee vastaan ja tilataan kerralla kaikille. Näin 3-4 henkilöä saa edullisen levyn (yleensä noin $15 + postit, siis USD, josta tulee normaalisti noin 15 ¬ tai alle) kotiinsa asti, vaikka hinnassa on mukana postikulut.
Minä osoitan syyttävän sormen bisnemiehiin, jotka kusevat omille ja minun kintuilleni tuodessaan musabisnekseen bling bling -asenteet ja excel-laskelmansa sen sijaan, että etsittäisiin lahjakkuuksia ja hyvää musiikkia.
Lisäksi voisin mainita omat kokemukseni aiemmin linkitetyn artikkelin kuvatekstissä mainitusta levykaupasta, jonka taso ja laatu on mennyt alas kuin lehmän häntä. Kyseessä on nimittäin liike josta ostin aiemmin mielelläni hieman kalliimmalla hinnalla levyjä, joita en muualta (kuin netistä) löytänyt. Paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa, jolla oli intohimoinen suhde musiikkiin. Usein metalliin tai elektroniseen musiikkiin keskittynyt henkilö tiesi myös kertoa hyviä suosituksia vaikka R'n'B:n, folkin tai muun sellaisen musiikin alalta, josta ei itse erityisemmin välittänyt, mutta jota osasi silti arvostaa ja tiesi siitä.
Liikkeissä oli töissä henkilöitä, jotka käytännössä tekivät muiden töitä jotta oman liikkeen valikoima oli edustava ja laaja. Olkoonkin, että valikoiman ylläpitäminen kävi toisesta työstä, hommaa arvostettiin asiakkaiden puolelta ja näitä "erikoislevyjä" ostettiin huomattavassa määrin. Ne loppuivat yleensä viikossa ja uuden satsin tilaamiseen meni vähintään 2-3 viikkoa. Firman ylemmissä portaissa tämä koettiin häiritseväksi.
Sitten piti siistiä firman toimintamallia ja homma valahti kertaheitolla paskamonttuun jossa tänä päivänä vehdataan. Johdon mielestä ilmeisesti kaikki henkilökuntaan kohdistuvat kulut ovat ylimääräisiä turhia kulueriä, joista tulee päästä eroon, kuten nyt vaikka kahvitauko tai WC-käynti. Toimintamalli on siis hyvin lähellä radioiden soittolista-meininkiä, joten mitään valtavirrasta poikkeavaa on turha etsiäkään muualta kuin alelaarista, jossa siis on materiaali josta firmat haluavat nopeasti eroon tai jota ne ovat ostaneet lavoittain hintaan 0.2 euroa kappale, jolloin se kelpaa myydä alennettuun 9.99 euron hintaan.
Miksi kukaan oikeasti ihmettelee että homma kusee?
]]>/descendant::div[@class='contentbody'][1]Levykaupan alamäki kiihtyi Suomessa @ Digitoday
Muutama lainaus.
"Suomalaiset eivät suinkaan ole hylänneet musiikkiäänitteitä. Niistä ei vain haluttaisi enää maksaa."
Korjaus: paskasta ei haluta maksaa kovaa hintaa ja niidenkin tuotteiden kohdalla, jotka halutaan, mietitään useampaan kertaan halutaanko maksaa pyydettyä hintaa.
Jos levyn saa tilattua kaveriporukan kesken postikuluineen kotiin kuljetettuna viidentoista euron hintaan jenkkilästä tai muualta netistä, miksi vitussa vaivautua kauppaan, joka ei luultavasti edes myy mitään sadan sillä hetkellä myyvimman tuotteen ulkopuolelta?
"Suurena huolena on se, että koko maailmanlaajuinen radiotarjonta muuttuukin täydelliseksi tiedostolähteeksi hakea ja kopioida ilmaiseksi musiikkia, sanoo [Arto Alaspää, ÄKT:n toiminnanjohtaja]."
Kuka tämä idiootti on ja miksi hän on minkään tahon toiminnanjohtaja?
Kuka helvetti viitsii kopioida musiikkia RADIOSTA?! Se osa "piraateista", joka näin tekee, on ehdottomasti vähemmistö, jota ei kannata ottaa edes huomioon, puhumattakaan että siitä tulisi huolestua.
"Satsaamme uuteen musiikkiin ja hitteihin. Kun hittejä on, uskon että niiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen toimii hyvänä siltana, kunnes digitaalinen puoli lähtee isommalla vaihteella käyntiin, sanoo [Mark Fry, SonyBMG:n markkinointijohtaja]."
Olisiko kuitenkin yksi (ja omasta mielestäni suuri) syy juuri tämä asenne, että musiikki on kulutushyödyke, jonka joukosta tulee etsiä ja tehtailla hittejä ja myyvää musiikkia sen sijaan että etsittäisiin hyvää musiikkia?
Markkinat ovat saturoituneet paskasta kertakäyttömusiikista ja nykyään jopa peruskuluttaja rupeaa huomaamaan että häntä huijataan. Ei kukaan jaksa britneyspearssejä ja smurffirätzejä ikuisuuksiin. Kun uuden laadukkaan musiikin löytäminenkin on tehty vaikeaksi (ohjelmat lopetetaan tai muokataan helposti pureksittavaksi purkaksi) on satunnaisen kuuntelijan helpompi unohtaa koko juttu ja avata radio jos musiikkia tekee mieli. Samaa sontaahan sieltä puskee, eikä siitä tarvitse edes maksaa.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ainut syy siihen, että levyjen ostaminen on hieman vähentynyt, on perheenlisäys ja siihen liittyvät uudet finanssivelvoitteet. Mutta levyjä tulee silti ostettua vähintään muutaman-kolmen levyn kuukausivauhtia (tässä kuussa rahaa meni lähemmäs 60 ¬, jolla muuten sain läjän uutta vinyyliä ja viitisen CD:tä). Nämä siis saamieni promo-levyjen lisäksi.
Kaveripiirissä tahti on kovempi, ainakin siis sen osan kohdalla joka musiikkia harrastaa aktiivisesti. Levyihin upotetaan helposti lähemmäs 100 ¬ kuussa, mutta ne tilataan pienlevy-yhtiöiltä, pienistä distribuutiolafkoista ja artisteiltä. Hyvin harva lähtee levykaupasta ostamaan muuta kun Anttilan alelaarin edullista klassikkotarjontaa, jolla paikataan kokoelmien selviä puutteita.
Me (kollektiivisesti kaveripiirissä siis) ostamme levymme joukolla. Jos yksi tilaa levyn jenkkilästä, kysytään kavereilta keitä kiinnostaa myös, kunnes tulliraja tulee vastaan ja tilataan kerralla kaikille. Näin 3-4 henkilöä saa edullisen levyn (yleensä noin $15 + postit, siis USD, josta tulee normaalisti noin 15 ¬ tai alle) kotiinsa asti, vaikka hinnassa on mukana postikulut.
Minä osoitan syyttävän sormen bisnemiehiin, jotka kusevat omille ja minun kintuilleni tuodessaan musabisnekseen bling bling -asenteet ja excel-laskelmansa sen sijaan, että etsittäisiin lahjakkuuksia ja hyvää musiikkia.
Lisäksi voisin mainita omat kokemukseni aiemmin linkitetyn artikkelin kuvatekstissä mainitusta levykaupasta, jonka taso ja laatu on mennyt alas kuin lehmän häntä. Kyseessä on nimittäin liike josta ostin aiemmin mielelläni hieman kalliimmalla hinnalla levyjä, joita en muualta (kuin netistä) löytänyt. Paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa, jolla oli intohimoinen suhde musiikkiin. Usein metalliin tai elektroniseen musiikkiin keskittynyt henkilö tiesi myös kertoa hyviä suosituksia vaikka R'n'B:n, folkin tai muun sellaisen musiikin alalta, josta ei itse erityisemmin välittänyt, mutta jota osasi silti arvostaa ja tiesi siitä.
Liikkeissä oli töissä henkilöitä, jotka käytännössä tekivät muiden töitä jotta oman liikkeen valikoima oli edustava ja laaja. Olkoonkin, että valikoiman ylläpitäminen kävi toisesta työstä, hommaa arvostettiin asiakkaiden puolelta ja näitä "erikoislevyjä" ostettiin huomattavassa määrin. Ne loppuivat yleensä viikossa ja uuden satsin tilaamiseen meni vähintään 2-3 viikkoa. Firman ylemmissä portaissa tämä koettiin häiritseväksi.
Sitten piti siistiä firman toimintamallia ja homma valahti kertaheitolla paskamonttuun jossa tänä päivänä vehdataan. Johdon mielestä ilmeisesti kaikki henkilökuntaan kohdistuvat kulut ovat ylimääräisiä turhia kulueriä, joista tulee päästä eroon, kuten nyt vaikka kahvitauko tai WC-käynti. Toimintamalli on siis hyvin lähellä radioiden soittolista-meininkiä, joten mitään valtavirrasta poikkeavaa on turha etsiäkään muualta kuin alelaarista, jossa siis on materiaali josta firmat haluavat nopeasti eroon tai jota ne ovat ostaneet lavoittain hintaan 0.2 euroa kappale, jolloin se kelpaa myydä alennettuun 9.99 euron hintaan.
Miksi kukaan oikeasti ihmettelee että homma kusee?
]]>/descendant::div[@class='contentbody'][1]Levykaupan alamäki kiihtyi Suomessa @ Digitoday
Muutama lainaus.
"Suomalaiset eivät suinkaan ole hylänneet musiikkiäänitteitä. Niistä ei vain haluttaisi enää maksaa."
Korjaus: paskasta ei haluta maksaa kovaa hintaa, varsinkaan kun niidenkin tuotteiden kohdalla, jotka halutaan, mietitään useampaan kertaan halutaanko maksaa pyydettyä hintaa.
Jos levyn saa tilattua kaveriporukan kesken postikuluineen kotiin kuljetettuna viidentoista euron hintaan jenkkilästä tai muualta netistä, miksi vitussa vaivautua kauppaan, joka ei luultavasti edes myy mitään sadan sillä hetkellä myyvimman tuotteen ulkopuolelta?
"Suurena huolena on se, että koko maailmanlaajuinen radiotarjonta muuttuukin täydelliseksi tiedostolähteeksi hakea ja kopioida ilmaiseksi musiikkia, sanoo [Arto Alaspää, ÄKT:n toiminnanjohtaja]."
Kuka tämä idiootti on ja miksi hän on minkään tahon toiminnanjohtaja?
Kuka helvetti viitsii kopioida musiikkia RADIOSTA?! Se osa "piraateista", joka näin tekee, on ehdottomasti vähemmistö, jota ei kannata ottaa edes huomioon, puhumattakaan että siitä tulisi huolestua.
"Satsaamme uuteen musiikkiin ja hitteihin. Kun hittejä on, uskon että niiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen toimii hyvänä siltana, kunnes digitaalinen puoli lähtee isommalla vaihteella käyntiin, sanoo [Mark Fry, SonyBMG:n markkinointijohtaja]."
Olisiko kuitenkin yksi (ja omasta mielestäni suuri) syy juuri tämä asenne, että musiikki on kulutushyödyke, jonka joukosta tulee etsiä ja tehtailla hittejä ja myyvää musiikkia sen sijaan että etsittäisiin hyvää musiikkia?
Markkinat ovat saturoituneet paskasta kertakäyttömusiikista ja nykyään jopa peruskuluttaja rupeaa huomaamaan että häntä huijataan. Ei kukaan jaksa britneyspearssejä ja smurffirätzejä ikuisuuksiin. Kun uuden laadukkaan musiikin löytäminenkin on tehty vaikeaksi (ohjelmat lopetetaan tai muokataan helposti pureksittavaksi purkaksi) on satunnaisen kuuntelijan helpompi unohtaa koko juttu ja avata radio jos musiikkia tekee mieli. Samaa sontaahan sieltä puskee, eikä siitä tarvitse edes maksaa.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ainut syy siihen, että levyjen ostaminen on hieman vähentynyt, on perheenlisäys ja siihen liittyvät uudet finanssivelvoitteet. Levyjä tulee silti ostettua vähintään kolmen levyn kuukausivauhtia (tässä kuussa rahaa meni lähemmäs 60 ¬, jolla muuten sain läjän uutta vinyyliä ja viitisen CD:tä). Nämä siis saamieni promo-levyjen lisäksi.
Kaveripiirissä tahti on kovempi, ainakin siis sen osan kohdalla joka musiikkia harrastaa aktiivisesti. Levyihin upotetaan helposti lähemmäs 100 ¬ kuussa, mutta ne tilataan pienlevy-yhtiöiltä, pienistä distribuutiolafkoista ja artisteiltä. Hyvin harva lähtee levykaupasta ostamaan muuta kun Anttilan alelaarin edullista klassikkotarjontaa, jolla paikataan kokoelmien selviä puutteita.
Me (kollektiivisesti kaveripiirissä siis) ostamme levymme joukolla. Jos yksi tilaa levyn jenkkilästä, kysytään kavereilta keitä kiinnostaa myös, kunnes tulliraja tulee vastaan ja tilataan kerralla kaikille. Näin 3-4 henkilöä saa edullisen levyn (yleensä noin $15 + postit, siis USD, josta tulee normaalisti noin 15 ¬ tai alle) kotiinsa asti, vaikka hinnassa on mukana postikulut.
Minä osoitan syyttävän sormen bisnemiehiin, jotka kusevat omille ja minun kintuilleni tuodessaan musabisnekseen bling bling -asenteet ja excel-laskelmansa sen sijaan, että etsittäisiin lahjakkuuksia ja hyvää musiikkia.
Lisäksi voisin mainita omat kokemukseni aiemmin linkitetyn artikkelin kuvatekstissä mainitusta levykaupasta, jonka taso ja laatu on mennyt alas kuin lehmän häntä. Kyseessä on nimittäin liike josta ostin aiemmin mielelläni hieman kalliimmalla hinnalla levyjä, joita en muualta (kuin netistä) löytänyt. Paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa, jolla oli intohimoinen suhde musiikkiin. Usein metalliin tai elektroniseen musiikkiin keskittynyt henkilö tiesi myös kertoa hyviä suosituksia vaikka R'n'B:n, folkin tai muun sellaisen musiikin alalta, josta ei itse erityisemmin välittänyt, mutta jota osasi silti arvostaa ja tiesi siitä.
Liikkeissä oli töissä henkilöitä, jotka käytännössä tekivät muiden töitä jotta oman liikkeen valikoima oli edustava ja laaja. Olkoonkin, että valikoiman ylläpitäminen kävi toisesta työstä, hommaa arvostettiin asiakkaiden puolelta ja näitä "erikoislevyjä" ostettiin huomattavassa määrin. Ne loppuivat yleensä viikossa ja uuden satsin tilaamiseen meni vähintään 2-3 viikkoa. Firman ylemmissä portaissa tämä koettiin häiritseväksi.
Sitten piti siistiä firman toimintamallia ja homma valahti kertaheitolla paskamonttuun jossa tänä päivänä vehdataan. Johdon mielestä ilmeisesti kaikki henkilökuntaan kohdistuvat kulut ovat ylimääräisiä turhia kulueriä, joista tulee päästä eroon, kuten nyt vaikka kahvitauko tai WC-käynti. Toimintamalli on siis hyvin lähellä radioiden soittolista-meininkiä, joten mitään valtavirrasta poikkeavaa on turha etsiäkään muualta kuin alelaarista, jossa siis on materiaali josta firmat haluavat nopeasti eroon tai jota ne ovat ostaneet lavoittain hintaan 0.2 euroa kappale, jolloin se kelpaa myydä alennettuun 9.99 euron hintaan.
Miksi kukaan oikeasti ihmettelee että homma kusee?
]]>/descendant::div[@class='contentbody'][1]Levykaupan alamäki kiihtyi Suomessa @ Digitoday
Muutama lainaus.
"Suomalaiset eivät suinkaan ole hylänneet musiikkiäänitteitä. Niistä ei vain haluttaisi enää maksaa."
Korjaus: paskasta ei haluta maksaa kovaa hintaa, varsinkaan kun niidenkin tuotteiden kohdalla, jotka halutaan, mietitään useampaan kertaan halutaanko maksaa pyydettyä hintaa.
Jos levyn saa tilattua kaveriporukan kesken postikuluineen kotiin kuljetettuna viidentoista euron hintaan jenkkilästä tai muualta netistä, miksi vitussa vaivautua kauppaan, joka ei luultavasti edes myy mitään sadan sillä hetkellä myyvimman tuotteen ulkopuolelta?
"Suurena huolena on se, että koko maailmanlaajuinen radiotarjonta muuttuukin täydelliseksi tiedostolähteeksi hakea ja kopioida ilmaiseksi musiikkia, sanoo [Arto Alaspää, ÄKT:n toiminnanjohtaja]."
Kuka tämä idiootti on ja miksi hän on minkään tahon toiminnanjohtaja?
Kuka helvetti viitsii kopioida musiikkia RADIOSTA?! Se osa "piraateista", joka näin tekee, on ehdottomasti vähemmistö, jota ei kannata ottaa edes huomioon, puhumattakaan että siitä tulisi huolestua.
"Satsaamme uuteen musiikkiin ja hitteihin. Kun hittejä on, uskon että niiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen toimii hyvänä siltana, kunnes digitaalinen puoli lähtee isommalla vaihteella käyntiin, sanoo [Mark Fry, SonyBMG:n markkinointijohtaja]."
Olisiko kuitenkin yksi (ja omasta mielestäni suuri) syy juuri tämä asenne, että musiikki on kulutushyödyke, jonka joukosta tulee etsiä ja tehtailla hittejä ja myyvää musiikkia sen sijaan että etsittäisiin hyvää musiikkia?
Markkinat ovat saturoituneet paskasta kertakäyttömusiikista ja nykyään jopa peruskuluttaja rupeaa huomaamaan että häntä huijataan. Ei kukaan jaksa britneyspearssejä ja smurffirätzejä ikuisuuksiin. Kun uuden laadukkaan musiikin löytäminenkin on tehty vaikeaksi (ohjelmat lopetetaan tai muokataan helposti pureksittavaksi purkaksi) on satunnaisen kuuntelijan helpompi unohtaa koko juttu ja avata radio jos musiikkia tekee mieli. Samaa sontaahan sieltä puskee, eikä siitä tarvitse edes maksaa.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ainut syy siihen, että levyjen ostaminen on hieman vähentynyt, on perheenlisäys ja siihen liittyvät uudet finanssivelvoitteet. Levyjä tulee silti ostettua vähintään kolmen levyn kuukausivauhtia. Tässä kuussa rahaa meni lähemmäs 60 ¬, jolla muuten sain läjän uutta vinyyliä ja viitisen CD:tä. Nämä siis saamieni promo-levyjen lisäksi.
Kaveripiirissä tahti on kovempi, ainakin siis sen osan kohdalla joka musiikkia harrastaa aktiivisesti. Levyihin upotetaan helposti lähemmäs 100 ¬ kuussa, mutta ne tilataan pienlevy-yhtiöiltä, pienistä distribuutiolafkoista ja artisteiltä. Hyvin harva lähtee levykaupasta ostamaan muuta kun Anttilan alelaarin edullista klassikkotarjontaa, jolla paikataan kokoelmien selviä puutteita.
Me (kollektiivisesti kaveripiirissä siis) ostamme levymme joukolla. Jos yksi tilaa levyn jenkkilästä, kysytään kavereilta keitä kiinnostaa myös, kunnes tulliraja tulee vastaan ja tilataan kerralla kaikille. Näin 3-4 henkilöä saa edullisen levyn (yleensä noin $15 + postit, siis USD, josta tulee normaalisti noin 15 ¬ tai alle) kotiinsa asti, vaikka hinnassa on mukana postikulut.
Minä osoitan syyttävän sormen bisnemiehiin, jotka kusevat omille ja minun kintuilleni tuodessaan musabisnekseen bling bling -asenteet ja excel-laskelmansa sen sijaan, että etsittäisiin lahjakkuuksia ja hyvää musiikkia.
Lisäksi voisin mainita omat kokemukseni aiemmin linkitetyn artikkelin kuvatekstissä mainitusta levykaupasta, jonka taso ja laatu on mennyt alas kuin lehmän häntä. Kyseessä on nimittäin liike josta ostin aiemmin mielelläni hieman kalliimmalla hinnalla levyjä, joita en muualta (kuin netistä) löytänyt. Paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa, jolla oli intohimoinen suhde musiikkiin. Usein metalliin tai elektroniseen musiikkiin keskittynyt henkilö tiesi myös kertoa hyviä suosituksia vaikka R'n'B:n, folkin tai muun sellaisen musiikin alalta, josta ei itse erityisemmin välittänyt, mutta jota osasi silti arvostaa ja tiesi siitä.
Liikkeissä oli töissä henkilöitä, jotka käytännössä tekivät muiden töitä jotta oman liikkeen valikoima oli edustava ja laaja. Olkoonkin, että valikoiman ylläpitäminen kävi toisesta työstä, hommaa arvostettiin asiakkaiden puolelta ja näitä "erikoislevyjä" ostettiin huomattavassa määrin. Ne loppuivat yleensä viikossa ja uuden satsin tilaamiseen meni vähintään 2-3 viikkoa. Firman ylemmissä portaissa tämä koettiin häiritseväksi.
Sitten piti siistiä firman toimintamallia ja homma valahti kertaheitolla paskamonttuun jossa tänä päivänä vehdataan. Johdon mielestä ilmeisesti kaikki henkilökuntaan kohdistuvat kulut ovat ylimääräisiä turhia kulueriä, joista tulee päästä eroon, kuten nyt vaikka kahvitauko tai WC-käynti. Toimintamalli on siis hyvin lähellä radioiden soittolista-meininkiä, joten mitään valtavirrasta poikkeavaa on turha etsiäkään muualta kuin alelaarista, jossa siis on materiaali josta firmat haluavat nopeasti eroon tai jota ne ovat ostaneet lavoittain hintaan 0.2 euroa kappale, jolloin se kelpaa myydä alennettuun 9.99 euron hintaan.
Miksi kukaan oikeasti ihmettelee että homma kusee?
]]>/descendant::div[@class='contentbody'][1]Levykaupan alamäki kiihtyi Suomessa @ Digitoday
Muutama lainaus.
"Suomalaiset eivät suinkaan ole hylänneet musiikkiäänitteitä. Niistä ei vain haluttaisi enää maksaa."
Korjaus: paskasta ei haluta maksaa kovaa hintaa. Niidenkin tuotteiden kohdalla, jotka halutaan, mietitään useampaan kertaan halutaanko maksaa pyydettyä hintaa.
Jos levyn saa tilattua kaveriporukan kesken postikuluineen kotiin kuljetettuna viidentoista euron hintaan jenkkilästä tai muualta netistä, miksi vitussa vaivautua kauppaan, joka ei luultavasti edes myy mitään sadan sillä hetkellä myyvimman tuotteen ulkopuolelta?
"Suurena huolena on se, että koko maailmanlaajuinen radiotarjonta muuttuukin täydelliseksi tiedostolähteeksi hakea ja kopioida ilmaiseksi musiikkia, sanoo [Arto Alaspää, ÄKT:n toiminnanjohtaja]."
Kuka tämä idiootti on ja miksi hän on minkään tahon toiminnanjohtaja?
Kuka helvetti viitsii kopioida musiikkia RADIOSTA?! Se osa "piraateista", joka näin tekee, on ehdottomasti vähemmistö, jota ei kannata ottaa edes huomioon, puhumattakaan että siitä tulisi huolestua.
"Satsaamme uuteen musiikkiin ja hitteihin. Kun hittejä on, uskon että niiden kokonaisvaltainen hyödyntäminen toimii hyvänä siltana, kunnes digitaalinen puoli lähtee isommalla vaihteella käyntiin, sanoo [Mark Fry, SonyBMG:n markkinointijohtaja]."
Olisiko kuitenkin yksi (ja omasta mielestäni suuri) syy juuri tämä asenne, että musiikki on kulutushyödyke, jonka joukosta tulee etsiä ja tehtailla hittejä ja myyvää musiikkia sen sijaan että etsittäisiin hyvää musiikkia?
Markkinat ovat saturoituneet paskasta kertakäyttömusiikista ja nykyään jopa peruskuluttaja rupeaa huomaamaan että häntä huijataan. Ei kukaan jaksa britneyspearssejä ja smurffirätzejä ikuisuuksiin. Kun uuden laadukkaan musiikin löytäminenkin on tehty vaikeaksi (ohjelmat lopetetaan tai muokataan helposti pureksittavaksi purkaksi) on satunnaisen kuuntelijan helpompi unohtaa koko juttu ja avata radio jos musiikkia tekee mieli. Samaa sontaahan sieltä puskee, eikä siitä tarvitse edes maksaa.
Omalta kohdaltani voin sanoa että ainut syy siihen, että levyjen ostaminen on hieman vähentynyt, on perheenlisäys ja siihen liittyvät uudet finanssivelvoitteet. Levyjä tulee silti ostettua vähintään kolmen levyn kuukausivauhtia. Tässä kuussa rahaa meni lähemmäs 60 ¬, jolla muuten sain läjän uutta vinyyliä ja viitisen CD:tä. Nämä siis saamieni promo-levyjen lisäksi.
Kaveripiirissä tahti on kovempi, ainakin siis sen osan kohdalla joka musiikkia harrastaa aktiivisesti. Levyihin upotetaan helposti lähemmäs 100 ¬ kuussa, mutta ne tilataan pienlevy-yhtiöiltä, pienistä distribuutiolafkoista ja artisteiltä. Hyvin harva lähtee levykaupasta ostamaan muuta kun Anttilan alelaarin edullista klassikkotarjontaa, jolla paikataan kokoelmien selviä puutteita.
Me (kollektiivisesti kaveripiirissä siis) ostamme levymme joukolla. Jos yksi tilaa levyn jenkkilästä, kysytään kavereilta keitä kiinnostaa myös, kunnes tulliraja tulee vastaan ja tilataan kerralla kaikille. Näin 3-4 henkilöä saa edullisen levyn (yleensä noin $15 + postit, siis USD, josta tulee normaalisti noin 15 ¬ tai alle) kotiinsa asti, vaikka hinnassa on mukana postikulut.
Minä osoitan syyttävän sormen bisnesmiehiin, jotka kusevat omille ja minun kintuilleni tuodessaan musabisnekseen bling bling -asenteet ja excel-laskelmansa sen sijaan, että etsittäisiin lahjakkuuksia ja hyvää musiikkia.
Lisäksi voisin mainita omat kokemukseni aiemmin linkitetyn artikkelin kuvatekstissä mainitusta levykaupasta, jonka taso ja laatu on mennyt alas kuin lehmän häntä. Kyseessä on nimittäin liike josta ostin aiemmin mielelläni hieman kalliimmalla hinnalla levyjä, joita en muualta (kuin netistä) löytänyt. Paikalla oli asiantuntevaa henkilökuntaa, jolla oli intohimoinen suhde musiikkiin. Usein metalliin tai elektroniseen musiikkiin keskittynyt henkilö tiesi myös kertoa hyviä suosituksia vaikka R'n'B:n, folkin tai muun sellaisen musiikin alalta, josta ei itse erityisemmin välittänyt, mutta jota osasi silti arvostaa ja tiesi siitä.
Liikkeissä oli töissä henkilöitä, jotka käytännössä tekivät muiden töitä jotta oman liikkeen valikoima oli edustava ja laaja. Olkoonkin, että valikoiman ylläpitäminen kävi toisesta työstä, hommaa arvostettiin asiakkaiden puolelta ja näitä "erikoislevyjä" ostettiin huomattavassa määrin. Ne loppuivat yleensä viikossa ja uuden satsin tilaamiseen meni vähintään 2-3 viikkoa. Firman ylemmissä portaissa tämä koettiin häiritseväksi.
Sitten piti siistiä firman toimintamallia ja homma valahti kertaheitolla paskamonttuun jossa tänä päivänä vehdataan. Johdon mielestä ilmeisesti kaikki henkilökuntaan kohdistuvat kulut ovat ylimääräisiä turhia kulueriä, joista tulee päästä eroon, kuten nyt vaikka kahvitauko tai WC-käynti. Toimintamalli on siis hyvin lähellä radioiden soittolista-meininkiä, joten mitään valtavirrasta poikkeavaa on turha etsiäkään muualta kuin alelaarista, jossa siis on materiaali josta firmat haluavat nopeasti eroon tai jota ne ovat ostaneet lavoittain hintaan 0.2 euroa kappale, jolloin se kelpaa myydä alennettuun 9.99 euron hintaan.
Miksi kukaan oikeasti ihmettelee että homma kusee?
]]>