Tuo kuva on kyllä mykistävä. Lumimyrsky, vihreät puut välissä ja nuo talot kaukana. Neuvostoliitto, täältä tulen. Kyynel.

Ehkäpä tämä oli ilmaisu sille, mitä en löytänyt kun etsin; vaikuttavin kappalejaon käyttö, joka on jäänyt mieleeni kuului jotakuinkin näin:

“Susia hän kaipasi.

Venäjä.”

Mutta en muista, missä kirjassa tuo oli. Lainasin eilen Agnar Myklen “Laulu punaisesta rubiinista”, koska olin melkein varma, että se oli siitä. En kuitenkaan löytänyt kirjasta hakunappia, eikä selailemalla sattunut silmään, joten en ole enää niin varma.

Wau, mikä lumisade. Tässähän tulee ihan suomen karun julmaa mutta niin suloista ja ymmärtävää talvea ikävä.

-Mikko Moilanen

Kyllä on suomalaisen päänupin Luontoäiti muovannut semmoiseksi, ettei pelkkä kauneutensa riitä, eikä pelkkä julmuutensa ilahduta, mutta oma kotoinen yhdistelmä näistä kahdesta on luontoa parhaimmillaan. Siitä ei pääse yli eikä ympäri.