Lätkän lisäksi iltamyöhällä kakkosen klassikko:

23:40 Vieraat ulkoavaruudesta (It Came from Outer Space)

Viime viikon kauhuklassikko (The Thing) oli kanssa aivan loistava. Siitä vain en hoksinut mainita kun itsekin tajusin sen vasta illalla myöhään.



Lisäys: Joo olinkin nähnyt sen aiemmin, mutta hyvä se oli silti. Kaappasin kuvia. Mikään ei voita kehnoja visuaalisia tehosteita ja thereminin vingutusta1!

"Me suomalaiset kuluttajat vaadimme EU:lta asetusta, jonka mukaan elintarvikkeisiin tulee merkitä selkeästi valmistusmaa sekä valmistuttajan yhteystiedot.

Kaikenikäisten kuluttajien on voitava vaivatta selvittää tuotteen ja siihen käytettyjen raaka-aineiden alkuperä. Kuluttajat voivat tehdä itsenäisen ostopäätöksen vain riittävän ja oikean tiedon perusteella.

Päällysmerkinnät eivät saa johtaa harhaan!

Vetoomukseen kerätään nimiä 1.3. – 30.4.2004 ja allekirjoitukset toimitetaan EU:n komissiolle.
Aloitteen nimenkeräyksen käynnistämisestä ovat tehneet Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry ja Kunta-alan ammattiliitto KTV ry."

Allekirjoita vetoomus Suomen elintarviketyöläisten liiton sivuilla, joilta löytyy myös tähän mennessä allekirjoittaneiden lista.

Veskun vinkistä.

Ah, niitä ala-asteen juttuvihkoja.

Miltä julkimonaiset näyttäisivät ilman rasvaimua?

• Gwyneth Paltrow
• Elizabeth Hurley
• Julia Roberts
• Renée Zellweger
• Sandra Bullock
• Catherine Zeta-Jones
• Jennifer Love Hewitt
• Jennifer Tilly
• Jennifer Lopez
• Britney Spears J. Oliver
• Anna Kournikova J. Oliver

Ällistyttävän hyvin tehty minusta.

Entäpä ilman meikkiä deansplanet.com?

Nyt täällä.

Saattaisi siinä pilkkijällä mennä käsi tätä ylös kiskoessa.


stileproject

Mieti tarkkaan.

Tämä on aito psykologinen testi.

Olipa kerran tyttö. Äitinsä hautajaisissa hän tapasi pojan, jota ei tuntenut. Tytön mielestä poika oli uskomaton, kerta kaikkiaan hänen unelmiensa mies. Hän rakastui poikaan siinä paikassa, muttei koskaan tullut pyytäneeksi hänen puhelinnumeroaan. Sitten: Muutamaa päivää myöhemmin tyttö tappoi oman sisarensa. Kysymys: Mikä oli tytön motiivi murhata siskonsa?

Mieti asiaa hetken aikaa ennen kuin katsot vastauksen.

Pelottavaa. Kiitoksia Juhalle alkuperäisestä!



Lisäys: Uutinen tosielämän testistä: Psychological test may help spot killers CBC news. Ja jos tämä on liian pelottavaa, niin kannattaa lukea Pain Suitin anekdootti tuosta leikkitestistä. Ajattelin, että ei kai tuollaista voi kukaan tosissaan ottaa, mutta näköjään sen verran monet niin on tehneet, että Snopes on nähnyt aiheelliseksi kumota sen.

The wonder of the world is gone and old for sure
All the wonder that I want I found in her

As a hole becomes a part that strikes a burn
And no flame returns

Every intuition fails to find it's way
One more table turned around and back again

Finding I'm more lost than found when she's not around
When she's not around I feel it coming down

Give me what I could never ask for
Connect me and you could be my chemical now

Give me the drug you know I'm after
Connect me and you could be my chemical

When everybody wants you ( the chemical comes slow )

When everybody wants you (the chemical comes slow)
Slow and
Everybody wants you
So low and
Everybody wants you, So

Give me what I could never ask for
Connect me and you could be the chemical

Give me the drug you know I'm after
Connect me and you could be the chemical

You could be the chemical
You could be the chemical
You could be the chemical
You could be the chemical
Finger Eleven1: Slow Chemical

Tuleekohan Tuomari2 Suomeen saakka? En ole kyllä nähnyt mainoksia. Tahtoo pääkallopaidan!

The Punishment Begins April 16, 2004

Väärä numero tms. soitti kesken lenkin jälkeisen venyttelyn. Löi luurin korvaan, ja välittömästi harmitti että olin vastannut nimelläni, kun jos vastaa vain että "haloo", niin voi saada jo vähän lisätietoja myös soittajasta. Lisäksi tiedossani on ainakin yksi ihan oikea häirikkö, ja sellaisellekin pelkän nimen sanominen voi jo paljastaa liikaa (jos se hakee vain varmistusta löytämälleen numerolle). Numero oli 08-8790019, mutta sillä ei Zed löytänyt tietoja ("salainen tai prepaid"). Oulun suuntahan tuossa kuitenkin on että sen verran suuntia antaa, ja veikkaan että tämä nyt ei sitten ole se häirikkö koska se on ihan toisaalla. Muutaman kerran on tullut puheluja tuntemattomista numeroista mutta niihin en vastaa koskaan, ja se on myös tämän häirikön tuntomerkki joten sillä ehkä olen siltä sitten välttynytkin.

...ja niiden temperamentti.
Juha

Jopa jännitti etukäteen, kun vein idean ryhmään. Tuntuu että jännittäminen korreloi suoraan sen kanssa että miten paljon jonkin kertomista suunnittelee ennakolta. Jos menee pää tyhjänä, ei jännitä etukäteen ollenkaan. Paikan päällä sitten kylläkin aina ihan mistään riippumatta. Mutta se on aika yllättävää, että vielä tähänkään päivään mennessä ei tuo jännitys ole kuitenkaan siirtynyt tuon kauemmaksi itse päivästä; samaan aikaan jatkuvat, tyypillisesti kerran kuussa olevat lääkäriajatkin jännittää yhä vieläkin jo päiviä tai viimeistään päivää ennen itse tapaamista.

Idean vastaanotto oli aika mielenkiintoinen, sillä keskustelua syntyi aika paljon. Ainakin paljon enemmän kuin mitä olin odottanut. Terapeuttikin oli ilmeisen kiinnostunut (ja tarjosi ammattilaisnäkökulmaakin jonkun verran), mistä olin samanaikaisesti ylpeä ja nolostunut, kun nyt olen noiden kirjojen takia aivopesty ajattelemaan, että ryhmäläiset kilpailevat terapeutin huomiosta, ja tässä itse sain sitä ihan selvästi ja vastaavasti muut sitten ehkä tunsivat mustasukkaisuutta - tai siis niin minä nyt ajattelen automaattisesti lukemani takia. En kylläkään nähnyt sitä kenessäkään tai aistinut keskustelussa. Ehkä sitten olen sokea tai projisoin sen tunteen jonnekin muualle... mutta tämä on sitten jo se ongelma mikä psykoanalyyttisesta ajattelusta seuraa, eli että mitä tahansa voi tapahtua, ja kaikki on selitettävissä teorian mukaisesti alitajuiseksi tai tiedostamattomaksi työskentelyksi ja mitään ei voi todistaa oikeaksi tai vääräksi.

Lisää jännittämistä ja ahdistusta on nähtävästi kuitenkin odotettavissa, mikäli jotain voi päätellä siitä että vanhemmat ryhmäläiset (siis kauemmin ryhmässä olleet) sitä kokevat, mikä ilmeisesti pitäisi nähdä merkkinä prosessin toimimisesta. Eli kun vanhat tutut mallit alkavat murtua, tuntuu kipua, joka aiheuttaa prosessin vastustusta, mikä ilmenee haluttomuutena ilmaantua paikalle tai ahdistuksena niin tekemisestä, koska tietoinen mieli kuitenkin näkee sen ainoana ratkaisuna vanhojen mallien aiheuttamille ongelmille. Mutta hyvä näitä on vielä tässä vaiheessa analysoida kun ei itse ole sitä kokenut.

A-studiossa tänä iltana, olivat kuulemma käyneet P-niemeläisiä koululaisia kuvaamassa.

Hellyyttävä kertomus lasten ryhmäterapiasta.

Barbara Dockar-Drysdale (1990)1 kertoo vaille jääneistä, eheytymättömistä lapsista, joiden kyky käyttää kielellistä kommunikaatiota oli hyvin niukkaa. Hän kuitenkin totesi hämmästyksekseen eräässä tilanteessa, että siirtymäobjektien kautta nämä lapset kykenivät puhumaan avoimemmin kuin koskaan ennen.

Kuusi poikaa toi siirtymäobjektinsa - heillä kaikilla sattui olemaan nallekarhu - mukanaan metallityöpajaan. He jättivät nallet riviin hyllylle tullessaan ja ottivat ne taas mukaansa, kun työt päättyivät. Nämä pojat eivät juuri kyenneet puhumaan keskusteluryhmässä, vaan istuivat usein jäykkinä, kun heidän tereapeuttinsa odotti jotakin tapahtuvan. Sitten he tulivat keskusteluryhmään nallekarhut mukanaan. Silloin tapahtui hämmentävä seikka. Vaikka pojat eivät pystyneet puhumaan, niin yhtäkkiä heidän nallekarhuillaan oli paljon sanottavaa monenlaisista asioista. Nämä nallet keskustelivat joustavasti ja tunteella. Tämä karhujen keskusteluryhmä on jatkunut useita kuukausia. Terapeutti ei ole havainnut mitään viitteitä siitä, että se olisi loppumassa. Tämä tilanne tuntui terapeutista ensin niin hämmentävältä, ettei hän oikein tiennyt, miten ryhmän kanssa toimia - tai pikemminkin, miten pitäisi toimia kahden ryhmän kanssa. Lopulta hän jutteli vähän nallekarhujen kanssa, jotka näyttivät hyväksyvän hänet. Mainittakoon, että nallekarhuilla oli hyvin erilaiset äänet kuin pojilla. Itse asiassa ne puhuivat korkealla ja kimeällä äänellä.

Terapeutin kuvauksen perusteella tuntui siltä, että tässä siirtymäobjektien ryhmässä poikien egot työskentelivät yhdessä saadakseen keinon kommunikoida toistensa kanssa tavalla, joka olisi ollut mahdotonta heille itsenään tässä vaiheessa.

(...) egon heikkoudesta kärsiviä lapsia voidaan hoitaa menestyksellisesti ryhmäterapialla. Työskentely tällaisten lasten kanssa voi kuitenkin ajoittain olla äärimmäisen vaikeaa ja kuluttavaa. Se altistaa terapeutin välillä ylivoimaisilta tuntuville vastatransferenssireaktioille ja ammatilliselle loppuunpalamiselle.
Arppo, Pölönen & Sitolahti/R. Kajamaa

Tämä on erittäin mielenkiintoista nimenomaan siinä mielessä, että tuntuu varsin luontevalta ajatella että lapset, varsinkin hyvin pienet lapset kykenevät erittäin vahvaan transferenssiin, ja että transferenssi joka tuon aiemmin siteeraamani sijoittavan samastumisen teorian ytimessä on, tulee erittäin vahvasti esille nimenomaan (terapia-) ryhmässä.

Johannes Enckell (1989)1 on puhunut siitä, kuinka potilailla on terapiatilanteessa mahdollisuus syöstä terapeutti alas skitsoparanoidisen desintegroidun kokemuksen ja toiminnan tasolle, jotta terapeutti itse saisi ymmärtämisen edellyttämän elämyksellisen kosketuksen potilaidensa piilotajuntaan. Terapeutin varsinainen työ potilaiden auttamiseksi on nimenomaan siinä, että hän pystyy aina uudelleen sisäisesti palauttamaan itsensä koostuneemmalle tasolle. Siten hän voi edelleen yhdistellä aluksi erillisiltä näyttäviä asioita ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi ja näin palauttaa myös kykynsä ajatella. Enckell on todennut olevan ilmeistä, ettei tämä taantuman ja edistymisen heiluriliike ole terapeutille mikään helppo ja yksinkertainen tehtävä.
Arppo, Pölönen & Sitolahti/E. Klemelä

Tämä on kyllä loistava kirja. Suoraan asian ytimessä (enimmäkseen, kyllä tästäkin jaarittelijoita ja haahuilijoita löytyy).