”koti on tärkeä paikka jossa tunnen olevani turvassa (ainakin suurimmaksi osaksi) ja aina kun tänne tunkee joku vieras, olkoonkin miten tuttu hyvänsä, se tavallaan riistää pois sitä turvallisuudentunnetta.”
Tiedän prikulleen mitä tarkoitat. Tuon takia en ole vuosiin avannut ovea, jollen tiedä etukäteen kuka sieltä on tulossa, ja voin siksi hyvin kuvitella mitä stressiä tuollainen yllätysvierailujen jatkuva riski aiheuttaa.
Minä luin aina pienenä mummilassa Alibia. Siitä ei jäänyt mitään traumoja, mutta sen sijaan pelkäsin muistaakseni siihen aikaan jonkun Hannu Karpon ohjelman osiona ollutta liikenneturvallisuusvalistusta, jossa näytettiin kuvia kuolonkolariautoista ja soitettiin pelkistä pianon alakoskettimien nuoteista koostuvaa tunnelmamusiikkia. Käsittääkseni kuvissa ei edes näytetty mitään ruumiinosia, vaan vain rusentuneita autoja.
Kauhuelokuvat olen Ringin jälkeen kiertänyt kaukaa. Tai no, Blair Witch Projectin kyllä taisin katsoa joskus sen jälkeen. Minulla on sama ongelma, ei siitä niiden herättämästä kauhusta meinaa päästä eroon, ja se on aivan liian helppoa manata esiin yksin yön pimeydessä. Ja haluaisin olla sellainen ihminen, joka pitää kauhuelokuvista, kun sellaiselle ne voivat käsittääkseni tuottaa mielihyvää.
Mutta miten voi olla, käsittääkseni kuitenkin luet kauhukirjallisuutta, Kingiä ainakin? Eikö niiden kauhu jää vaivaamaan? Minä totesin jotain Kingin kirjaa lukiessani, että minulla jää ihan yhtä lailla kuin elokuvien.
Emännälle: Kiitoksia Red Ridingin olemassaolosta muistuttamisesta. Sen olen aikonut katsoa, mutta unohtanut.
”i hate it when my brain is like swizz cheese. xP cause that was ALSO written on the bottle.”
Made me picture in my mind a bottle with this label:
WARNING: Incorrect use may result in your brain turning into swiss cheese.
”mulla on vahvasti se tunne et otan Arin mukaan polille huomenna.”
Nyt kiinnostaa, että otitko, ja kuinka siihen suhtauduttiin, jos otit.
”pelkään sitä naista kuka kävi täällä sillon”
Kuka/millainen se oli?
For me this seems to be tied with using https (and KB SSL Enforcer): with encryption, switching folder views freezes Reader for up to a minute. When I switch to plain http, everything works as fluently as it used to just a week ago. I’m using Chromium 11.0.696.65 (84435) in Ubuntu 10.04.
”Käytännössä tämä tarkoittaa, että julkaistavaa tietoa saa käyttää uusien teosten osana, kunhan lähde mainitaan.”
Linkattu CC-lisenssi on kuitenkin by-sa, jonka mukaan myös johdannaisteokset pitää jakaa eteenpäin samoin ehdoin. Oliko tarkoitus linkata by-lisenssiin?
What’s worse is qtpfsgui suggests (or whines, as Darxus more eloquently put it) I look into documentation, and there it tells me ”Linux users have to checkout [hugin] project’s subversion repository and compile the sources”. Perhaps it was helpful at one point, but now it’s so outdated it’s become badly misleading.
(This on Lucid, at least.)
Voin helposti olla samaa mieltä tuosta, ettei noita erikoisia unituntemuksia voi tavoittaa ilman kokemusta. Onko sinulla ollut niitä aina? Minulla ne ovat alkaneet vasta viime vuosina, todennäköisesti lääkityksen myötä (sivuvaikutuksena mm. ”voimakkaita unia”).
Sen sijaan siitä olen eri mieltä, että se aiheuttaisi riippuvuutta. Minusta ne ovat kammottavia! Pelkään päinvastoin jääväni niiden vangiksi vastoin tahtoani, ikuiseen uneen jossa tiedän näkeväni unta, mutta josta en pysty heräämään.
Tosin ehkä se riippuu niiden tapahtumistakin. Minä olen niissä aina nukkumassa paikassa, joka muistuttaa enemmän tai vähemmän sitä, missä oikeastikin sillä hetkellä nukun. Sitten lähden valumaan etanan tavoin pitkin lattioita, mutten siinäkään pääse mihinkään, vaan jään vain pyörimään ympyrää johonkin.
Oijoi, talitintti on jäänyt boksiin!