Täl­lai­nen on minun elä­mä­ni: huo­li­mat­ta sii­tä, että teen joka iki­nen aamu samat asiat samas­sa jär­jes­tyk­ses­sä kuin robot­ti, huo­maan yhtäk­kiä tänä aamu­na, että olen lääk­keis­sä menos­sa kol­man­nes­sa päi­väs­sä kun pitäi­si olla nel­jän­nes­sä. Ei voi miten­kään olla mah­dol­lis­ta, että yksi koko­nai­nen päi­vä on jää­nyt välis­tä, ja kui­ten­kin niin on tapah­tu­nut. Elä­mä on hal­lit­se­ma­ton­ta kaa­os­ta, jota ei anka­rin­kaan tah­to kyke­ne kesyt­tä­mään. #

 #