Joko­han minä tämän kulu­neen vuo­ro­kau­den jäl­keen muis­tai­sin, että tuol­la Lou­hin domain­hal­lin­nal­la on kum­mal­li­nen tapa niel­lä uudel­lee­noh­jauso­soit­tei­den perään lai­tet­tu­ja pis­tei­tä yksi ker­ral­laan? Jos sin­ne perään halu­aa sen yhden vaa­di­tun, pitää siis pan­na kak­si, kos­ka toi­nen niis­tä hävi­ää tal­len­net­taes­sa. Koko päi­vä meni taas sen kans­sa jee­sus­tel­les­sa, per­ke­le. #

Jos en eläi­si jokais­ta päi­vää tasan samal­la taval­la kuin eilis­tä, minul­la ei oli­si mitään. Vaik­ka minul­la ei ole mitään syy­tä men­nä nuk­ku­maan ja vie­lä vähem­män syi­tä nous­ta aamul­la ylös, niin voin aina­kin taker­tua sii­hen, että näin minä teen, joka joka ilta, joka aamu, samal­la lail­la päi­väs­tä toi­seen, vii­kos­ta toi­seen. #

Mie­luum­min en tie­ten­kään teki­si. #

Mie­luum­min en oli­si. #

Olen nyt vajon­nut tähän tilaan vii­meis­ten viik­ko­jen aika­na. En ole näh­nyt sel­vä­juo­ni­sia unia­kaan sama­na aika­na, mut­ta on mah­do­ton­ta sanoa, onko jom­pi­kum­pi näis­tä asiois­ta toi­sen syy ja toi­nen sen seu­raus, vai kie­tou­tu­vat­ko ne toi­siin­sa syi­den ja seu­raus­ten kudel­ma­na, jos­ta nii­tä on mah­do­ton­ta erot­taa. #

Myös vuo­den­ai­ka, ilto­jen pime­ne­mi­nen on otet­ta­va huo­mioon. On syk­sy, niin kuin oli syk­sy sil­loin, kun tämä tila­ni var­maan­kin kat­sot­tai­siin alka­neek­si, jos joku teki­si minus­ta elä­män­ker­taa viral­lis­ten asia­kir­jo­jen perus­teel­la. #

Erää­nä aamu­na sil­loin vuo­sia sit­ten minä en vain enää kyen­nyt. En ollut kyen­nyt nuk­ku­maan, en herää­mään enää pit­kiin aikoi­hin, mut­ta sil­loin minä en enää kyen­nyt mene­mään kou­luun enkä teke­mään mitään muu­ta­kaan. #

Sain ajan psy­kiat­ril­ta, ja ajal­la­ni sain lääk­kei­tä, kah­den vii­kon sai­ras­lo­man ja lupauk­sen tera­pias­ta. Kak­si viik­koa meni, ja sai­ras­lo­maa­ni jat­ket­tiin, kos­ka en edel­leen­kään kyen­nyt. #

Kun tera­pia alkoi, kir­joi­tin tera­peu­til­le kir­jeen, jot­ta sai­sin sano­tuk­si kai­ken, min­kä kat­soin tär­keäk­si - asioi­ta, kuten väki­val­tai­set fan­t­asiat, joi­ta minul­la oli jat­ku­vas­ti, ja joi­den nor­maa­liut­ta epäi­lin. Tera­pia­ni lop­pui sii­hen, sil­lä tera­peut­ti ja psy­kiat­ri tuli­vat sii­hen tulok­seen, että tera­pia täl­lai­ses­sa tilan­tees­sa vain pahen­tai­si oloa­ni. #

Jäl­ki­kä­teen äiti on sano­nut ajat­te­le­van­sa, että se on var­mas­ti ollut minul­le kova isku, mut­ta minus­ta se tun­tui sil­loin vain itses­tään­sel­väl­tä, että näin tämä tuli­si mene­mään: ei minua kukaan voi­si aut­taa. Ei mikään tera­pia voi­si paran­taa eikä yksi­kään ihmi­nen kyke­ni­si otta­maan vas­taan kaik­kea sitä, mitä sisäl­tä­ni löy­tyy. #

Seu­raa­val­la tapaa­mi­sel­la (jos­sa Riit­ta­kin oli muka­na, kos­ka oli huo­lis­saan sii­tä, etten saa apua) psy­kiat­ril­le lopul­ta­kin kävi ilmei­sek­si se, että olin kat­kea­mis­pis­tees­sä. Sain hänen ehdo­tuk­ses­taan, mut­ta omas­ta tah­dos­ta­ni, lähet­teen psy­kiat­ri­sen sai­raa­lan avo-osas­tol­le, jon­ne sit­ten sinä pimeä­nä syys­tal­vi-ilta­na mat­kus­tin junas­sa. #

Pyyk­kä­sin tuos­sa juu­ri perin­tei­seen per­jan­tai-illan tapaa­ni koneel­li­sen pyyk­kiä ja osal­lis­tuin sii­nä sivus­sa ruu­miis­tair­tau­tu­mis­ko­ke­mus­tut­ki­muk­seen. #

Niin juu­ri, ruu­miis­tair­tau­tu­mis­ko­ke­mus­tut­ki­muk­seen. #

Brit­ti­läis­tut­ki­jat pyy­tä­vät apuan­ne saa­dak­seen sel­vil­le mitä ruu­miis­tair­tau­tu­mis­ko­ke­mus­ten (out of body expe­riece, OBE) taak­se oikein kät­key­tyy. Mac­hes­te­rin yli­opis­ton psy­ko­lo­git lait­toi­vat verk­koon kyse­lyn, jol­le he odot­ta­vat noin kol­mea­tu­hat­ta vas­tai­li­jaa. #

He pyr­ki­vät sel­vit­tä­mään OBE:n aiheut­ta­via teki­jöi­tä ver­tai­le­mal­la ilmiö­tä koke­mat­to­mien ja sen koke­nei­den vas­tauk­sia. Yhden teo­rian mukaan ilmiö riip­puu sii­tä, miten ihmi­set koke­vat oman kehon­sa - kehoon­sa tyy­ty­mät­tö­mät tai sii­tä vähem­män tie­toi­set ovat toden­nä­köi­sim­piä OBE:n koki­joi­ta. #

BBC: Out-of-body expe­riences ‘pro­bed’
lin­ki­tys ja suo­men­nos oma­ni #

Kysy­mys­ten, tai oikeam­min väit­tä­mien, luon­tees­ta pää­tel­len en ole näi­tä täl­lai­sia koke­muk­sia tavan­omai­sim­min rapor­toi­vien tyyp­pien jou­kos­sa. Siel­lä oli nimit­täin väit­tä­miä kuten “olen kokeil­lut tajun­taa­laa­jen­ta­via ainei­ta”, “olen pol­tel­lut mari­hua­naa”, “olen otta­nut LSD:tä”, “olen käyt­tä­nyt kokaii­nia” “voin paran­taa ihmi­siä keho­ni ja sie­lu­ni voi­min” ja “olen tulos­sa hul­luk­si”. #

Ja miten pitäi­si vas­ta­ta oikein/väärin -väit­tä­mä­pa­ris­ta jäl­kim­mäi­seen, kun ensim­mäi­nen kuu­luu, että “I often hear a voice spea­king my thoughts aloud” (true) ja se jäl­kim­mäi­nen, että “I have never been troubled by hea­ring voices in my head”? #

Kyse­ly oli minus­ta muu­toin­kin pai­koin mel­ko type­räs­ti teh­ty, kun astei­kon mer­ki­tys kään­tyi kak­si ker­taa pää­lael­leen (“pitää hyvin paik­kan­sa” muut­tui “ei pidä ollen­kaan paikkaansa”:ksi ja toi­sin päin) ja yhdes­sä osios­sa kysel­tiin ilmei­ses­ti sit­ten jotain täs­tä OBE-koke­muk­ses­ta tai jos­tain, kun väit­tä­mät oli­vat niin kum­mal­li­sia (“muu­tun ihan jäy­käk­si”), mut­ta sitä ei mil­lään lail­la seli­tet­ty sen sivun alus­sa. #

Olin myös hie­man pet­ty­nyt sii­hen, että sanal­li­sia selos­tuk­sia var­ten oli vain kol­me pien­tä kent­tää lopus­sa, ja ne piti täyt­tää vii­mei­sim­män ruu­miis­tair­tau­tu­mis­ko­ke­muk­sen tie­doil­la, kun minä oli­sin mie­luum­min ker­to­nut sii­tä aiem­mas­ta enkä sii­tä jäl­kim­mäi­ses­tä. Mut­ta niin vain sit­ten kil­tis­ti täyt­te­lin sen ker­to­mal­la sii­tä, miten minä vii­mei­sen ker­ran housuun pis­sa­tes­sa­ni (tahal­la­ni, erään­lai­sen herää­vän luon­non­tie­teel­li­sen ute­liai­suu­den ins­pi­roi­ma­na tes­ti­nä) häpe­sin sitä aivan jul­me­tus­ti ja sii­nä samal­la näin itse­ni itse­ni ulko­puo­lel­ta. #

Se pal­jon mie­len­kiin­toi­sem­pi tapaus sat­tui sil­loin sen pol­ku­pyö­rän kans­sa, kun opin aja­maan ilman apu­rat­tai­ta. Vii­mek­si sii­tä kir­joit­taes­sa­ni en näkö­jään ollut var­ma näi­den tapah­tu­mien kes­ki­näi­ses­tä aika­jär­jes­tyk­ses­tä, mut­ta täl­lä het­kel­lä minus­ta kyl­lä tosi­aan tun­tuu, että tämä pol­ku­pyö­rä­hom­ma sat­tui ennen tuo­ta pissimis-OBE:tä, jon­ka siis nyt rapor­toin tut­ki­joil­le. #

Niin, oli­han sii­nä se UFO-väit­tä­mä­kin: “olen näh­nyt UFOn”, johon vas­ta­sin, että olen, kun ker­ran olen. Mut­ta oli­ko sii­nä sit­ten koh­taa, jol­la oli­si voi­nut tar­ken­taa, etten usko sen olleen mikään vie­rai­li­ja ulkoa­va­ruu­des­ta? Ei tie­ten­kään! Kuvit­te­len jo mie­les­sä­ni tut­ki­muk­sen teki­jät luke­mas­sa vas­tauk­sia­ni innois­saan sii­tä, että olen kiel­tä­nyt tähän saak­ka kaik­ki huu­me­ko­kei­lut ja muut hör­höi­lyt. Sit­ten ne tule­vat tuo­hon koh­taan ja sen luet­tu­aan heit­tä­vät tulok­se­ni ros­kiin, kun ajat­te­le­vat minun usko­van joi­hin­kin sirius­lai­siin. Sen­kin itse­tyy­ty­väi­set ruu­miis­tair­tau­tu­mis­ko­ke­mus­tut­ki­jat, te! #