marginaali

Where George almost flies

#10904. Torstai, 3. joulukuuta 2009 klo 7.53.21, kirjoittanut Jani.

Pahoinvoiva pallopää #

Omi­tui­nen tau­ti tämä minun tau­ti­ni. Ripu­li alkaa olla taka­na­päin, mut­ta yöl­lä herä­tes­sä­ni oli yrjöt­tä­vä olo, ja aamu­yös­tä tuli pään­sär­ky joka vuo­roin val­vot­ti, vuo­roin tun­keu­tui unen lävit­se. Aamul­la oli kurk­ku kipeä, kipeäm­pi kuin mitä se on ollut muu­ta­man vii­kon. Ja sekin on omi­tuis­ta että kurk­ku­ki­pu jat­kuu niin pit­kään muut­tu­mat­ta mik­si­kään kun­non kuu­me­tau­dik­si. #

Pään­sär­ky läh­ti onnek­si kah­vil­la ja ibu­pro­feii­nil­la, enkä nyt sit­ten enää ole var­ma join­ko eilen päi­vä­kah­via vai unoh­din­ko sen, ja joh­tui­kin­ko tuo sär­ky sit­ten sii­tä. Luu­len yöl­lä sitä päh­kä­tes­sä­ni jo pää­tel­lee­ni muis­ti­ku­vis­ta­ni, että join, mut­ta nyt en enää muis­ta sitä päät­te­ly­ket­jua. Elä­mä on vai­ke­aa! #

Eili­nen meni enim­mäk­seen ilman kes­ki­viik­ko­ma­sen­nus­ta. Sen sijaan kär­sin ran­kas­ta vitu­tuk­ses­ta, kun tie­to­ko­neel­la tun­tui kaik­ki mene­vän per­seel­leen. Tänä­kin aamu­na vie­lä tun­tuu net­ti pät­ki­vän. Sitä ei sen­tään ollut eilen. Voi olla että täs­sä oli­si syn­ty­nyt vähän SER-jätet­tä jos oli­si pät­ki­nyt. #

OpenBSD:n asen­nus ei ollut nii­tä ongel­mal­li­sia jut­tu­ja, vaan ne muut ongel­mat tun­tui­vat loput­to­miin vii­väs­tyt­tä­vän sitä sen kans­sa leik­ki­mään pää­se­mis­tä, mitä olin kovin innois­sa­ni odot­ta­nut. Pää­sin sii­hen asen­nuk­seen lopul­ta vas­ta juu­ri ennen nuk­ku­maan­me­noa, mut­ta sii­nä oli­kin sit­ten sopi­vas­ti aikaa Uni­mat­ti­las­sa tapet­ta­vak­si kun paket­te­ja ladat­tiin. #

Uuden käyt­tö­jär­jes­tel­män lisäk­si kokei­lin eilen myös oluen­juo­mis­ta. Vii­na tulee niin per­ke­leen kal­liik­si, että ajat­te­lin yrit­tää, vaik­ka pahal­ta se on aina tähän men­nes­sä mais­tu­nut. Aiem­min olen mais­tel­lut vain sie­mauk­sen, ja ajat­te­lin, että jos­pa sii­hen makuun tot­tuu kun kit­taa töl­kil­li­sen niin kuin ihmi­set vis­siin ruu­kaa­vat. No mitä vie­lä, yhtä kidu­tus­ta­han se oli ja pahe­ni vain lop­pua koh­den. #

En minä sil­lä, että se vii­na­kaan sen parem­paa oli­si, mut­ta sitä nyt ei sen­tään tar­vi­kaan tuom­mois­ta mää­rää ker­ral­la kita­ta. Tosin saa­han kal­jaa­kin ihan kää­piö­ko­koi­sis­sa töl­keis­sä (ja koh­ta myös jät­ti­mäi­sis­sä). #

Sedatkeys

#10873. Tiistai, 1. joulukuuta 2009 klo 9.13.42, kirjoittanut Jani.

In case you came here by googling the tit­le, plea­se lea­ve a com­ment below about what it means to you (use English if you’­re not too con­fi­dent with your Fin­nish). For me it’s the name of a visual artist my subconscious con­ju­red up last night in a dream. #

Sata kiloa on men­nyt vaa­kas­sa rik­ki ihan huo­maa­mat­ta (kos­ka en kos­kaan muis­ta pun­ni­ta). Kas­vu on kyl­lä juu­ri nyt pie­noi­ses­sa krii­sis­sä, kun onnis­tuin saa­maan vii­kon­lop­pu­na jos­tain ripu­lin. Jol­lei se vie­lä tänään­kään ole hel­lit­tä­nyt, voi maas­ta­ve­to­ja teh­des­sä käy­dä has­sus­ti. #

Näin unta Sedat­keys-nimi­sen kuva­tai­tei­li­jan töis­tä. Noi­ta öisin tie­toi­suu­teen jos­tain syväl­tä nous­sei­ta sano­ja on aina aamui­sin jän­nä guugla­ta. Tie­toi­ses­ta muis­tis­ta­ni ei löy­dy Sedat Keyn nimeä, mut­ta on tie­tys­ti mah­dol­lis­ta, että se on jos­kus vilah­ta­nut sil­mie­ni edit­se ja jää­nyt rekis­te­riin jos­tain syys­tä. #

Olin aja­tel­lut viet­tää jou­lun tääl­lä ja käy­dä salil­la niin kuin ei oli­si mis­tään juh­las­ta tie­toa­kaan. Minus­ta juh­lan pitää olla arkea ja arjen juh­laa. Mut­ta ne pane­vat­kin salin remont­tiin pyhien aika­na. Ei se koko­naan mene kiin­ni, mut­ta kui­ten­kin se han­ka­loit­taa hom­mia siel­lä sen ver­ran, että on sit­ten sama minun ajoit­taa seu­raa­va poh­joi­sen­ko­to­na­käyn­ti­ni sii­hen. #

Huo­men­na asen­nan OpenBSD:n. En ole vaih­ta­mas­sa vie­lä koko­naan, vaan käy­tän vain yli­mää­räis­tä kiin­to­le­vyä kokei­luun. #

OH N O

#7550. Lauantai, 25. huhtikuuta 2009 klo 9.54.13, kirjoittanut Jani.

Venlafaksiinin molekyylirakenne #

Luin pit­käs­tä aikaa Gene­sik­sen, kun kir­jas­tos­ta jah­taa­ma­ni Illu­mi­na­tus!-tri­lo­gian ensim­mäi­nen osa on ollut lai­nas­sa. #

Lues­ke­lin myös itseä­ni pelo­tel­lak­se­ni pahan­laa­tui­ses­ta neu­ro­lep­tioi­reyh­ty­mäs­tä. Var­sin­kin ensim­mäi­nen Duo­deci­mis­sä jul­kais­tun artik­ke­lin poti­las­ker­to­muk­sis­ta (PDF) oli aika karua luet­ta­vaa. #

Ei nyt sil­lä että minä tuos­ta omal­la koh­dal­la­ni miten­kään eri­tyi­sen huo­lis­sa­ni oli­sin, tuli­pa­han vain vas­taan eili­sil­ta­na aloit­ta­ma­ni ven­la­fak­sii­nin varoi­tuk­sia lukies­sa­ni. Sert­ra­lii­ni­ri­pu­li ei lop­pu­nut joten nyt kokeil­laan tätä. Ven­la­fak­sii­ni kuu­luu näkö­jään samaan kemi­kaa­li­ryh­mään kuin amfe­ta­mii­ni, ja sen ruo­ka­ha­lua vähen­tä­vän vai­ku­tuk­sen seu­rauk­se­na poti­lais­ta on englan­nin­kie­li­sen Wiki­pe­dian mukaan rapor­toi­tu huo­mat­ta­vaa pai­non­pu­toa­mis­ta. Se nyt ei minun kan­nal­ta­ni vält­tä­mät­tä ole kovin hyvä asia, kun pyr­ki­myk­se­ni ovat pikem­min­kin päin­vas­tai­sia. #

Vein eilen tal­vi­tur­kit nau­la­kos­ta kaap­piin ja toin kesä­ta­kit tilal­le. Minul­la on lisäk­si kaa­pil­li­nen rei­kä­per­suk­si­sia housu­ja. #

Ven­la­faxi­ne Exten­ded Relea­se voi­si nimen­sä puo­les­ta olla Libre.fm-tililleni kir­jat­tu­jen, soi­tet­tu­jen kap­pa­lei­den lis­tal­la. #

Diagnoosi, eli mitä sairaalasta jäi käteen?

#2639. Perjantai, 9. helmikuuta 2007 klo 14.57.37, kirjoittanut Jani.

F32.2: vai­kea ripu­li masen­nus­ti­la ilman psy­koot­ti­sia oirei­ta (osin toi­pu­nut). #

F60.0: Epä­luu­loi­nen per­soo­nal­li­suus esty­nein ja vaa­ti­vin piir­tein (tämän muo­toi­lus­ta lää­kä­ri oli eri­tyi­sen ylpeä). #

Työ­ky­vy­tön (tois­tai­sek­si). #

Lope­tan parok­se­tii­niin, alo­tan perat­si­nin. #

Luin Ame­ri­kan Psy­kon lop­puun pari minuut­tia ennen hoi­to­ko­kous­ta, jon­ka jäl­keen kotiu­duin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]15:04[/klo] Lisä­sin kap­pa­leen lääkityksestä.
[/muokkaus]
[muokkaus][klo]16:27[/klo] Lisä­sin suluis­sa ole­van huo­mau­tuk­sen per­soo­nal­li­suus­häi­riö­kap­pa­leen lop­puun. Lisä­sin kap­pa­leen Ame­ri­kan Psy­kos­ta.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Linja-autossa

#1691. Torstai, 17. marraskuuta 2005 klo 21.08.15, kirjoittanut Jani.

Lin­ja-autos­sa minä aina kuvit­te­len. Kuvit­te­len tas­kuu­ni sen revol­ve­rin, jos­ta kukaan ei tie­dä mitään. Kuvit­te­len, kuin­ka hive­len sitä siel­lä tas­kus­sa ja nau­tin sii­tä, ettei kukaan ympä­ril­lä ole­vis­ta voi aavis­taa. Nos­tan sen vai­vih­kaa, kuin min­kä tahan­sa arki­päi­väi­sen esi­neen, kän­ny­kän, jol­lai­sek­si suu­rin osa mie­len­kiin­non puut­tees­ta joh­tu­vas­sa tark­kaa­mat­to­muu­des­saan sitä luu­li­si vie­lä sit­ten­kin, kun se oli­si koko­naan näky­vil­lä, osoit­tai­si ohi­mol­le­ni. #

Kuvit­te­len lau­kauk­sen, sen aiheut­ta­mat reak­tiot. Huu­dah­duk­sia, het­ken hil­jai­suu­den jäl­keen pur­kau­tu­van hys­tee­ri­sen itkun, jon­kun minun kal­tai­se­ni hil­jai­sen pojan, joka teki­si par­haan­sa, jot­tei hät­käh­dys­tään huo­mat­tai­si, eikä mis­sään nimes­sä kat­soi­si ensim­mäis­ten kans­sa päin, vaan vil­kai­si­si vain vai­vih­kaa vähän myö­hem­min ja kat­se­li­si sit­ten taas pian muu­al­le, aina­kin ulko­puo­lel­taan yhä yhtä tyy­ne­nä kuin vain vie­lä het­keä aiem­min­kin. Tois­ten­sa sylis­tä loh­tua hake­vat nuo­ret paris­kun­nat, shok­kiin jou­tu­neen van­han nai­sen ja puhe­ri­pu­liin puh­kea­mal­la stres­saan­tu­nei­suu­ten­sa pal­jas­ta­van mie­hen. #

Kuvit­te­len ulko­puo­lel­la, auton suu­ren sivuik­ku­nan lähel­lä ole­vat ihmi­set, jot­ka hekin kuu­le­vat pamah­duk­sen, mut­ta omi­tui­ses­ti vai­men­tu­nee­na. Toi­sin kuin sisäl­lä ole­vien, hei­dän kuu­le­maan­sa ääneen tuo terä­vyyt­tä pää­ni läpäis­seen luo­din uppoa­mi­nen ikku­naan ja sen ikku­nan säteit­täi­nen hal­kei­le­mi­nen. Samal­la hal­kei­lun kes­ki­pis­teen ympä­ril­le räjäh­tää kau­nis, tum­man­pu­nai­nen pei­te, joka alkaa hil­jal­leen valua. #

Kuvit­te­len, kuin­ka jäl­ki­kä­teen ihme­tel­lään tapaa­ni. Jos täy­tyy men­nä, mik­si teh­dä se näin? Mik­si mak­saa mat­kas­ta kuten muut­kin, pal­jas­ta­mat­ta mitään, vaik­kei kos­kaan aikoi­si tul­la peril­le? #

Ei ymmär­ret­täi­si sen ilmei­syyt­tä: eihän tääl­lä kukaan ilmai­sek­si mat­kus­ta. #