marginaali

Liika on liikaa

#26039. Perjantai, 15. kesäkuuta 2012 klo 19.59.33, kirjoittanut Jani.

Lujin täs­sä joku päi­vä Yli­opis­ton aptee­kin asia­kas­leh­des­tä ilmiös­tä nimel­tä lii­ka­hi­koi­lu. Kyl­lä­pä hais­kah­ti medi­ka­li­saa­tiol­ta jos mikä! #

Siis aina­kin jos Suo­mes­sa joku huh­ti-loka­kuus­sa hikoi­lee niin, että kokee sen kiusal­li­sek­si, niin se joh­tuu ihan vaan sii­tä suo­ma­lai­ses­ta men­ta­li­tee­tis­ta, että meil­lä tääl­lä poh­jo­las­sa on niin vilu ja kur­juus 13 kuu­kaut­ta vuo­des­ta, että parem­pi vaan vetää kin­tai­ta jal­kaan ja kol­me kuol­lut­ta koi­raa pää­hän vie­lä juhan­nuk­sen kor­vil­la­kin ettei tule kato ja kor­jaa! Mut­ta sit­ten kun koit­taa kesä niin ote­taan­kin iho­syö­pää takai­sin oikein koko vuo­den, ja vie­lä edel­li­sen ja seu­raa­van­kin edes­tä varas­toon! Eikä vit­tu mitään ilmas­toin­te­ja saa­ta­na, läm­pöä läm­pöä läm­pöä vaan, mitä enem­män läm­pöä niin sen parem­pi! #

Mut­ta kun­pa ei oli­si tätä kiusal­lis­ta lii­ka­hi­koi­lua, olis­ko­han aptee­kis­sa sii­hen jotain. #

Vincent is Vincent is Vincent

#26031. Keskiviikko, 13. kesäkuuta 2012 klo 19.40.05, kirjoittanut Jani.

Saat­tans hel­veet­tens jeev­la ja mui­ta sel­lai­sia, huk­ka­sin pit­käs­tä aikaa muu­ta­mia säh­kö­pos­te­ja. Vii­mei­sen vii­kon ajan ovat ilmei­ses­ti men­neet bit­ti­tai­vaa­seen. Ja oma moka tie­tys­ti. No, täl­lais­ta­han kaik­ki on, tol­ku­ton­ta. #

Junas­sa on yks nai­nen, joka joko on tai muis­tut­taa minua jos­ta­kus­ta, jos­ta minul­la on aivan sel­viä muis­ti­ku­via hoi­ta­mas­sa työ­tään, joka toden­nä­köi­ses­ti on jon­kin sor­tin myyn­ti­työ­tä, jos­sa pukeu­du­taan brän­din sini­siin vaat­tei­siin. Pidän toden­nä­köi­sem­pä­nä, että tuo junan nai­nen vain muis­tut­taa muis­ti­ku­vie­ni nais­ta eikä ole hän, kos­ka junan nai­nen on itse­var­man oloi­nen, mut­ta muis­ti­ku­vie­ni nai­nen var­sin nujer­re­tun oloi­nen. Sur­keas­ta masen­tu­nees­ta ole­muk­ses­taan huo­li­mat­ta hän aina urheas­ti kön­tys­tää pai­koil­leen (kas­san taak­se?) ja toi­mit­taa vir­kaan­sa, ja minun käy hän­tä niin kovin sää­lik­si. #

Junas­sa on pal­jon mui­ta­kin nai­sia, ja mie­hiä­kin, mel­kein jokai­nen muis­tut­taa jota­ku­ta, enkä kenes­tä­kään saa pää­hä­ni, että ketä tar­kal­leen. Olen­han minä täs­tä jo mon­ta ker­taa kir­joit­ta­nut­kin. #

Tosin on kyl­lä alu­eel­li­sia ero­ja siten, että ihmi­set tääl­lä ete­läs­sä ovat yhden­mal­li­sia, Kes­ki-Suo­mes­sa toi­sen­lai­sia ja poh­joi­ses­sa kol­man­nen-. Jos olet­te, niin kuin minä, jos­kus ihme­tel­leet sitä kva­li­teet­tia, joka tele­vi­sios­sa esiin­ty­vil­lä suo­ma­lai­sil­la on, että joh­tuu­ko se vain sii­tä, että he ovat tele­vi­sios­sa, niin voin nyt tääl­lä ete­läs­sä muu­ta­man aikaa asu­nee­na teil­le ker­toa: ei joh­du, vaan se joh­tuu sii­tä, että tele­vi­sion ihmi­set ovat pää­asias­sa tääl­tä ete­läs­tä, ja se hei­dän ole­muk­sel­li­nen kva­li­teet­tin­sa on täkä­läi­syyt­tä. Sik­si tääl­lä minus­ta ihmi­set näyt­tä­vät niin omi­tui­sel­la taval­la jota­ku­ta mel­kein, mut­tei ihan, muis­tut­ta­vil­ta. He näyt­tä­vät sil­tä, että saat­tai­si­vat olla vie­rai­na aamu-tv:ssä tai haas­ta­tel­ta­vi­na Punai­ses­sa lan­gas­sa tai kil­pai­le­mas­sa pöl­jäs­sä kisai­luoh­jel­mas­sa. #

Lisäk­si mm. Vincent Schia­vel­li on rein­kar­noi­tu­nut monin­ker­tai­se­na näil­le seu­duil­le, tai sit­ten hän on jos­kus nuo­re­na käväis­syt tääl­lä pök­ki­mäs­sä hil­lit­tö­män mää­rän nai­sia. #

Déjà vun déjà vun déjà vuta tämän­kin kir­joit­ta­mi­nen. Vähem­män sitä sil­ti kuin moni muu. #

 

7

#26025. Sunnuntai, 10. kesäkuuta 2012 klo 20.18.41, kirjoittanut Jani.

Merrellin Barefoot Bare Access (black/gecko) -kengät jaloissani Tuli, ex tem­po­re, käy­tyä Hob­by Hal­lin myy­mä­läs­sä. Ostin siel­tä pari Luh­tan käsi­pyy­het­tä (yht. 12,jotain) ja herä­teos­tok­se­na Mer­rel­lin Bare Access -pal­jas­jal­ka­ken­gät, kun hal­val­la sain. Eivät äkki­sel­tään olleet täy­del­li­sen len­nok­kaat juok­su­ken­gik­si, mut­ta sen ver­ran muka­vat, että ostin ne ensi­si­jai­ses­ti työ­mat­ka­käyt­töön, jos­sa jon­kin ver­ran tulee kui­ten­kin kävel­tyä (vauh­dil­la), ja jos­sa jal­ka­ni ovat nyt taas kesän pas­ka­ke­leil­lä tules­sa var­si­nai­sil­la juok­su­ken­gil­lä (Asic­sin jot­kut hal­vat mut­ta hyvät, Pris­man pois­tos­ta taan­noin) ja sukil­la. #

Sit­ten vie­rei­ses­tä Stock­man­nin out­le­tis­tä lisää Luh­tan käsi­pyyh­kei­tä. Nämä oli­vat pal­jon hal­vem­pia (1,75 kpl) kuin HH:n, mut­ta pie­nem­piä­kin, joten pää­tin pitää nuo kal­liim­mat var­si­nai­si­na käsi­pyyh­kei­nä (pik­ku­pyyh­kei­tä tar­vin salil­le hiki­luu­duik­si). Kas­sal­la kort­ti­ni pomp­pa­si, fuuu. Aavis­te­lin­kin sitä, mut­ta pidin epäi­ly­ni oma­na tie­to­na­ni (myy­jäl­tä), ja hoi­din mak­sun toi­sin. #

Hir­voxil­la oli pois­to­myyn­ti, pal­jon tol­kut­to­mia tar­jouk­sia (puo­leen hin­taan yms.). Läh­ties­sä sil­mää­ni pis­ti kas­sa­pöy­däl­le nos­tet­tu Blue­bii­tin 7-tuu­mai­nen hal­pistäplä­ri. Koto­sal­la tut­kai­lin netis­tä sen spek­se­jä (jot­ka on Blue­bii­tin verk­ko­kau­pas­sa kum­mal­li­ses­ti pii­lo­tet­tu) ja mel­kein jo tila­sin­kin, kun se vai­kut­ti kai­kin puo­lin hyväl­tä (ja hal­val­ta). Lopul­ta kek­sin sit­ten kui­ten­kin yhden hyvän syyn olla tilaa­mat­ta: sen kave­rik­si pitäi­si olla Wifi-puhe­lin (net­tiä var­ten), eikä minul­la ole, joten pitäi­si samal­la hank­kia puhe­lin­kin, mikä moni­mut­kais­tai­si han­kin­ta­las­kel­mia huo­mat­ta­vas­ti, eikä tämä yhdis­tel­mä vält­tä­mät­tä enää oli­si jär­ke­vin. #

Koto­na tar­kis­tin myös sal­do­ni, ja aivan oikein: 7 euron pyy­heos­tok­sis­ta Stock­man­nil­la oli jää­nyt 0,50 puut­tu­maan, ja sen takia kort­ti­ta­pah­tu­ma­ni ei kel­van­nut. Hob­by Hal­lil­la käy­tös­sä oli van­han­ai­kai­nen kuit­taus­sys­tee­mi, ja sik­si siel­lä kel­pa­si. (Raha­ni eivät ole lopus­sa, olen vain pan­nut lii­kaa sukan­var­teen.) #

Lil jag, Lilja, Lila

#26008. Sunnuntai, 10. kesäkuuta 2012 klo 7.42.57, kirjoittanut Jani.

Tyttölapsia uskonnollisessa hurmoksessa Pas­to­ri Tom­my Lil­ja vai­kut­taa videoi­den­sa perus­teel­la juu­ri niil­tä saar­na­mie­hil­tä, joi­den ympä­ril­le on help­po kuvi­tel­la pedo­fi­lias­kan­daa­lin puh­kea­mi­nen. #

(Tämä ei tar­koi­ta, että vih­jai­li­sin hänen ole­van pedo­fii­li, saa­ti­ka, että minul­la oli­si sii­tä mitään todis­tei­ta. Kyse on vain vai­ku­tel­mas­ta. Tämän oli­si tie­tys­ti pitä­nyt olla ilmi­sel­vää jo pel­kän ensim­mäi­sen virk­kee­ni poh­jal­ta, mut­ta joil­le­kin pitää vään­tää rau­ta­lan­gas­ta eikä sekään aina rii­tä. Ihmi­set suut­tu­vat niin vähäs­tä!) #

Lil­ja myös valeh­te­lee sanoes­saan ohjel­man­sa ensim­mäi­ses­sä jak­sos­sa, että Jee­sus elää (koh­das­sa 1 min 20 s). En tie­dä onko kyse tie­toi­ses­ta valees­ta (mikä herät­täi­si tie­tys­ti pelot­ta­via kysy­myk­siä pas­to­rin tar­koi­tus­pe­ris­tä) vai, ja tätä pidän hie­man edel­lis­tä toden­nä­köi­sem­pä­nä, vain puo­lit­tain tie­dos­te­tus­ta, jol­lai­sia syn­tyy, kun ihmi­nen miel­tää “uskon” jon­kin ulkoi­sen koo­din mukai­sek­si, vas­toin omaa parem­paa tie­toa (tai, minus­ta, todel­lis­ta uskoa) puhu­mi­sek­si. #

Esi­mer­kik­si siis ihmi­nen, jon­ka sisäi­nen tun­to ker­too hänel­le, että tämä “Jee­sus elää” -puhe on ihan hölyn­pö­lyä, sanoo kui­ten­kin suul­laan, että Jee­sus elää, ja yrit­tää sen jäl­keen kät­keä val­heen­sa herät­tä­män tun­ne­reak­tion vaik­ka­pa fals­kil­la nau­rul­la ja “aamen”- tai “hallelujaa”-huudahduksilla. Ja kun tar­peek­si lujaa juos­taan pakoon omaa jär­jen ään­tä, ollaan­kin jo uskon­nol­li­sen hur­mok­sen yti­mes­sä. Hal­le­lu­jaa! #

Menin sit­ten minä­kin ja ostin sitä Löf­bergs Lilaa, kah­vi­hi­fis­te­li­jöi­den Exme ja Ugus aiheut­ta­man ver­tais­pai­neen takia. Ryys­tän täs­sä par­hail­laan täl­lä erää vii­meis­tä kupil­lis­ta hal­vin­ta Pirk­kaa, tänään ilta­päi­väl­lä sit­ten ensim­mäi­set kupil­li­set tuo­ta hin­nal­taan kak­sin­ker­tais­ta. Sen kun­niak­si pesin perä­ti keit­ti­mes­tä pan­nun­kin, mitä ei suin­kaan tapah­du mon­taa ker­taaa vuo­des­saaaa. #

Aloi­tin vas­ti­kään myös taas appel­sii­nien aamu­pu­ris­ta­mi­sen, kun muis­tin sen (kun minua sii­tä muis­tu­tet­tiin). Minä­hän innos­tuin sii­tä Ams­ter­da­min-mat­kal­la, siel­lä emän­tä tar­jo­si aina aamui­sin kupil­li­sen vas­ta­pu­ris­tet­tua. Puris­tan vain yhden, sii­tä tulee pie­ni makoi­sa lasil­li­nen lihai­saa mehua. #

Iltai­sin­kin nau­tin pie­nen lasil­li­sen appel­sii­nia. Tosin sil­loin sii­nä on lihan sijas­ta jotain muu­ta: De Kuype­rin triple sec on ihan paras­ta. Ryyp­py­la­sin poh­jal­le sii­tä kyl­lä­kin kitey­tyy kuvot­ta­va soke­ri­laat­ta kun se on niin ime­lää. Yleen­sä­hän en ole ollen­kaan ime­län perään, enkä alko­ho­lin, mut­ta kun nämä kak­si yhdis­te­tään, vai­kut­taa sil­tä, että sakiam­pi = makiam­pi. #

Hajamieli

#26005. Lauantai, 9. kesäkuuta 2012 klo 14.43.29, kirjoittanut Jani.

Minun suvus­sa­ni, eten­kin äitin puo­len suvus­sa, ylei­nen haja­mie­li­syys on yleis­tä. Aina­kin tut­ta­vien ja suku­lais­ten kes­ken sii­hen suh­tau­du­taan kevyes­ti (enim­mäk­seen huu­mo­ril­la), ja vas­ta tuos­sa äsken tulin kuvi­tel­leek­si, kuin­ka pelot­ta­val­ta haja­mie­li­syys saat­tai­si tun­tua, jos sii­hen ei oli­si pie­nes­tä pitäen tot­tu­nut. Jos siis haja­mie­li­syys oli­si pal­jon tila­päi­sem­pää ja har­vi­nai­sem­paa kuin vaik­ka­pa minul­la, sitä saat­tai­si pitää huo­les­tut­ta­va­na merk­ki­nä oman ajat­te­lu­toi­min­nan rik­kou­tu­mi­ses­ta — ehkä aiheel­li­ses­ti­kin. #

Ajat­te­lun vail­li­nai­ses­ta toi­min­nas­ta­han haja­mie­li­syy­des­sä on kyse, ja sii­nä, vaih­te­lee­ko ihmi­sen ajat­te­lu­toi­min­nan taso nor­maa­lis­ti pal­jon vai vähän, on var­mas­ti­kin yksi­löl­li­siä eroa­vai­suuk­sia. Jos se vaih­te­lee pal­jon, mut­ta teräs­täy­tyy (aina­kin useim­mi­ten) aina tar­vit­taes­sa, ylei­nen­kään haja­mie­li­syys ei jak­sa huo­les­tut­taa, kos­ka sil­lä ei ole vaka­via seu­rauk­sia. #

Suh­tau­tu­mi­se­ni omaan haja­mie­li­syy­tee­ni on kum­mal­li­ses­sa ris­ti­rii­das­sa ylei­sen itse­kriit­ti­syy­te­ni kans­sa. Minut on kai edel­lä mai­ni­tun suku­ra­sit­teen takia kas­va­tet­tu usko­maan, että haja­mie­li­syy­des­tä aiheu­tu­vat vir­heet aiheu­tu­vat juu­ri­kin sii­tä, haja­mie­li­syy­des­tä, eivät­kä minus­ta. Ikään kuin haja­mie­li­syys oli­si minäs­tä eril­li­nen voi­ma tai perä­ti olen­to, Haja­mie­li, kep­pos­te­le­va pik­ku lepre­kaa­ni, jon­ka puu­hia on kyl­lä vas­tus­tet­ta­va, mut­ta jota vas­taan ei var­si­nai­ses­ti sodi­ta­kaan, ja jon­ka aiheut­ta­mis­ta epä­on­nis­tu­mi­sis­ta minul­la on vas­tuu­ta vain sil­tä osin, kuin en ole nii­hin koh­tuul­li­sis­sa mää­rin varau­tu­nut. #