marginaali

Lunar Park

#26001. Torstai, 7. kesäkuuta 2012 klo 17.33.29, kirjoittanut Jani.

Luin­pa elä­mä­ni toi­sen Bret Eas­ton Ellis -kir­jan, Lunar Par­kin lop­puun. (Tätä ennen olen luke­nut vain Ame­ri­kan Psy­koa.) Lunar Par­kin alku­puo­li ete­ni taval­lis­ta tah­tia­ni hitaas­ti, mut­ta lop­pu­puo­lel­la meno oli sen ver­ran tiuk­kaa, että ahmin useam­pia­kin kap­pa­lei­ta ker­ral­la (taval­li­ses­ti kor­kein­taan yhden, useim­mi­ten vähem­män). Ja oli­pa surul­li­nen se lop­pu! Eli oikein hyvä kir­ja. #

Ellis on kuu­lem­ma sano­nut teh­neen­sä Lunar Par­kil­la kun­ni­aa Step­hen Kin­gil­le sekä lap­suu­ten­sa sar­ja­ku­va­leh­dil­le. Mik­sei­vät kir­jai­li­jat pidä näi­tä oma­na tie­to­naan! Vaa­din, että kir­jai­li­jat anta­vat ainoas­taan lausun­to­ja, joi­den mukaan he ovat puur­ta­neet anka­ras­ti luo­mi­sen tus­kas­sa, ja tie­toi­ses­ti koo­dan­neet kir­joi­hin­sa vain ääret­tö­män pai­na­via mer­ki­tyk­siä, joi­ta tark­kaa­vai­nen luki­ja saat­taa löy­tää! Eivät­kä mis­sään nimes­sä tuol­lai­sia, jois­ta voi­si pää­tel­lä, että tämä kir­ja nyt oli vain täl­lai­nen heit­to, vähän jotain viih­dyt­tä­vää kai tavoit­te­lin. Seu­raa­vak­si ehkä sit­ten jotain muu­ta. #

⚺ärry♍yrä

#25986. Perjantai, 1. kesäkuuta 2012 klo 21.55.43, kirjoittanut Jani.

Oste­lin­pa taas Huu­to­ne­tis­tä vähän, käy­tet­tyä, hyvää, rau­taa. Kaik­ki toi­mi­vaa ja edu­kas­ta. En saa töis­sä olla tar­peek­si tie­to­ko­nei­den kans­sa, niin pitää sit­ten koto­na viet­tää nii­den kans­sa laa­tuai­kaa. #

Elä­mä­ni on taas yhtä pit­kää déjà vuta. Vie­lä­kin pahem­min nyt töis­sä kuin aiem­min, kun en ollut. Alkaa olla vai­kea erot­taa unia, muis­to­ja, sitä, min­kä olen jo koke­nut, sitä, mitä koen par­hail­laan, ja sitä, mikä on tule­va. Olen näh­nyt kai­ken, maa­il­ma on lopu­ton­ta uusin­to­jen uusin­to­jen uusin­to­jen uusin­toa. #

Ja ihmi­set. Kaik­kien vari­aa­tioi­den kuvaa­mi­seen riit­tää kou­ral­li­nen muut­tu­jia. #

Unis­sa elän aina tal­vea, aina pime­ää, aina yötä kun muut nuk­ku­vat ja minä yksin val­von. Se ei kos­kaan pää­ty. #

Ja minä olen 20 vuot­ta nuo­rem­pi kuin tämä ympä­ril­lä­ni mätä­ne­vä liha. #

Killing Time

#25968. Tiistai, 29. toukokuuta 2012 klo 18.44.10, kirjoittanut Jani.

Kyl­lä­pä kie­haut­ti aamul­la, kun olin menos­sa polil­le tapaa­mi­seen kah­dek­sak­si, eivät­kä sih­tee­rin­hy­väk­käät pääs­tä­neet sisään, kun kel­lo oli kol­mea vail­le. Annoin suul­lis­ta palau­tet­ta heti kun lau­peu­des­saan suvait­si­vat port­tin­sa ava­ta. Kuu­lem­ma heil­lä on sel­lai­set tur­val­li­suus­sään­nök­set. Pas­kat minä sel­lai­sil­le sään­nök­sil­le hais­ta­tan, ja hais­tat­tai­sin hei­dän­kin ken­gis­sään. Eri asia jos oli­sin tul­lut vaik­ka vart­tia vail­le nor­ku­maan ovel­le, mut­ta ala­ker­ran­kin ulko-ovi avau­tui auto­maat­ti­ses­ti jo viit­tä vail­le, niin sil­ti nämä kanat eivät uskal­la las­kea asia­kas­ta sisään eteis­la­si­ko­pis­ta, kun kel­lo on her­ran­ju­ma­la vas­ta 7.57 eikä 8.00. #

Ikään kuin ne lasi­sei­nät minua pite­li­si­vät, jos aikoi­sin niil­le tosis­sa­ni tul­la anta­maan oikein kas­va­tus­hen­ki­lön kädes­tä. #

Olin pääs­syt hyvin vauh­tiin, joten ladoin sit­ten psy­ko­lo­gin sula­tel­ta­vak­si tuh­din plä­jäyk­sen dis­so­si­aa­tio­ta ja tyh­jyyt­tä. Oli­si taas ollut hyvä osa­ta esit­tää asiat joten­kin ymmär­ret­tä­väm­min, mut­ta kun kyse on juu­ri­kin epä­ko­he­ren­tis­ta todel­li­suus­ko­ke­muk­ses­ta, sitä on mel­kein mää­ri­tel­mäl­li­ses­ti mah­do­ton­ta veis­tel­lä väli­tet­tä­vis­sä ole­vak­si. Yri­tä­pä vain kuvi­tel­la maa­il­ma sil­loin, kun koko käsi­te­jär­jes­tel­mä­si on altis­tet­tu semant­ti­sel­le kyl­läs­tä­mi­sel­le, asiat ovat lakan­neet ole­mas­ta asioi­ta, hah­mot hah­mo­ja, dede dadaa. #

Töis­tä meni puo­li päi­vää pala­vee­ra­tes­sa, mut­ta ei se meil­lä huk­kaan hei­tet­tyä aikaa ole, niin kuin olen ymmär­tä­nyt muis­sa orga­ni­saa­tiois­sa usein ole­van. Ehkä ko. orga­ni­saa­tiot ovat vain pai­su­neet lii­an suu­rik­si, niin kuin orga­ni­saa­tioil­la on tapa­na vää­jää­mät­tä teh­dä. Sil­loin toi­min­nas­ta tulee teho­ton­ta ja aikaa haas­ka­taan enem­män ja enem­män tyh­jää jaa­rit­tel­len sekä toi­nen tois­taan mie­li­ku­vi­tuk­sel­li­sem­pia, byro­kra­ti­aa tuke­via ja kas­vat­ta­via sään­tö­jä kek­sien. #

Kuten että kuka saa kul­kea mis­tä­kin oves­ta mihin­kin aikaan, Saa­ta­na. #

 

The Outway

#25949. Maanantai, 28. toukokuuta 2012 klo 7.07.27, kirjoittanut Jani.

Mercedes-Benz W191 (tyylitelty mustavalkokuva) Näin unta tun­ne­tus­ta ame­ri­kan­suo­ma­lai­ses­ta seu­ra­pii­ri­nais­toi­mit­ta­jas­ta, joka, uran­sa jo kään­nyt­tyä lie­väs­ti las­kuun ja nai­sen rat­ket­tua hie­man juo­pot­te­luun, kato­si. Tämä tapah­tui vii­me vuo­si­sa­dan alku­puo­lel­la, ja sat­tu­mal­ta katoa­mi­seen liit­tyen oli ole­mas­sa mus­ta­val­koi­nen valo­ku­va­to­dis­te: nai­nen oli ollut teke­mäs­sä jut­tua senaat­to­rin vie­rai­lus­ta, ja johon­kin tuos­ta tilai­suu­des­ta otet­tuun valo­ku­vaan oli hei­jas­tu­ma­na (auton ikku­nas­sa tms.) tal­len­tu­nut se, kuin­ka nai­nen nousee val­koi­seen Merce­des-merk­ki­seen autoon kah­den mie­hen kans­sa. Auto oli kuvas­sa tien lai­taan pysä­köi­ty­nä, keu­la suo­raan kat­so­jaa koh­den. #

Mie­his­tä toi­nen oli nuo­rem­pi, toi­nen van­hem­pi ja muis­tut­ti ulko­näöl­tään Freu­dia. Van­hem­pi mies oli pukeu­tu­nut val­koi­seen pukuun ja pana­ma­hat­tuun, ja oli kuvas­sa auton kul­jet­ta­jan­puo­lei­sen oven koh­dal­la nos­taen vasen­ta käm­men­tään eteen­sä ikään kuin sen mer­kik­si, ettei hän­tä saa kuva­ta, ja näyt­täen muu­ten­kin hie­man her­mos­tu­neel­ta. Samal­la nuo­rem­pi mies aut­toi nais­ta sisäl­le autoon pidel­len toi­sen puo­len takao­vea auki. Mie­hiä ja autoa ei kos­kaan tavoi­tet­tu tai tun­nis­tet­tu, ja tämä oli tiet­tä­väs­ti vii­mei­nen havain­to nai­ses­ta. #

Tapaus tun­tui minus­ta unes­sa kar­mi­val­ta, ja näky oli sen ver­ran terä­vä ja piir­tyi näem­mä sen ver­ran vah­vas­ti muis­tiin, että kyke­ni­sin hel­pos­ti toi­sin­ta­maan valo­ku­van ase­tel­man vie­lä nyt­kin. En tosin tie­dä onko pri­kul­leen kuvas­sa näky­neen auton kal­tais­ta Merce­des-mal­lia kos­kaan oikes­ti ollut ole­mas­sa, mut­ta tun­nen toi­saal­ta auto­ja muu­toin­kin sen ver­ran huo­nos­ti, että esi­mer­kik­si joku W191 ajai­si asian oikein hyvin. #

Nai­nen oli kuvas­sa pukeu­tu­nut mus­taan hamee­seen ja takkiin/mitä ne nai­sil­la nyt sit­ten ovat­kaan ja ajal­le tyy­pil­li­seen nais­ten­hat­tuun. Hän hymyi­li iloi­ses­ti kuin valo­ku­vaa var­ten posee­ra­ten, jos­kin sii­tä hiu­kan sivuun kat­soen (arva­ten­kin, kos­ka tämä hei­jas­tus­ku­va ei ollut sii­tä kame­ras­ta, jol­le hän oli­si posee­ran­nut). #

Nai­sen etu­ni­mi oli Annie, ja myö­hem­min Mic­hael Jack­son teki hänen katoa­mi­ses­taan lau­lun. #

Puteliputeliputeli

#25939. Torstai, 24. toukokuuta 2012 klo 21.58.16, kirjoittanut Jani.

Ruu­kaan käy­dä Kam­pin K-super­mar­ke­tis­sa aamul­la nap­paa­mas­sa eväät. Siel­lä on ihan übe­rys­tä­väl­li­set kas­sat! Se on sitä­kin usko­mat­to­mam­paa, että siel­lä on pit­kät jonot, jokai­sel­la suun­nil­leen kak­si tai kol­me ostos­ta, ja pal­ve­lu on ystä­väl­li­syy­des­tään huo­li­mat­ta oikein ripe­ää, eli ne tyy­pit (nai­sia tain­neet olla kaik­ki joi­ta olen näh­nyt) ovat ihan konei­ta. #

Sen sijaan mehu­va­li­koi­ma siel­lä on ihan pas­ka. Tai en tiiä onko se sen parem­pi muu­al­la­kaan, jos hakee sitä mitä minä haen: appel­sii­ni­täys­me­hua, mie­lui­ten hedel­mä­li­han kans­sa, kor­kein­taan lit­ran, mie­lui­ten alle, töl­kis­sä jos­sa on sul­jet­ta­va kork­ki. Siel­lä on kyl­lä val­ta­vas­ti vaih­toeh­to­ja, mut­ta ne ovat soke­roi­tu­ja, makeu­tusai­neu­tet­tu­ja, lit­ran tai isom­pia tai kor­kit­to­mia. #

Lähim­pä­nä ovat kah­den desin lasi­pu­te­lit, mut­ta haluai­sin vähin­tään kak­sin ver­roin. Lit­ran­kin ostai­sin, jos se muut ehdot täyt­täi­si. Puo­len lit­ran tet­ro­ja ei kai teh­dä, ja muo­vi ei vis­siin kes­tä mehun hap­pa­muut­ta. #

Mut­ta light-jää­tee­tä näin siel­lä! Olen ihme­tel­ly ettei mis­sään ole light-jää­tee­tä, mut­ta sie­lä sitä siis on. Ehkä se onkin ihan jär­keen­käy­pää, ku se mehu­hyl­ly muu­ten­ki on täyn­nä aspar­taa­mia. #

City­mar­ke­tis­sa puo­les­taan tänään ihmet­te­lin, että eikö koti­mai­sis­ta mar­jois­ta teh­ty­jä hil­lo­ja muka myy­dä ollen­kaan, vai eivät­kö hil­lo­val­mis­ta­jat ole näh­neet aiheel­li­sek­si ilmoit­taa mar­jo­jen­sa alku­pe­rää sil­loin­kaan, kun koti­mai­suuse­tu oli­si käy­tet­tä­vis­sä. Kun ei nimit­täin mai­nit­tu, aina­kaan puo­luk­ka­hil­lois­sa. #

Päi­vän minä-tri­via­bit­ti: Subia tai muu­ta käsis­tä syö­tä­vää hot­kies­sa­ni kuvit­te­len aina mie­les­sä­ni, että olen tämä tyyp­pi. #

 #