Tähänastisessa blogauksessani olen etsiskellyt sopivaa yhtenäistä viittaustapaa, joka olisi havainnollinen olematta kuitenkaan haitaksi tekstin seuraamiselle siinä tapauksessa, että lukija ei viitteen tuomaa lisätietoa koe tarvitsevansa. Tänään otin käyttöön viimeisimmän version systeemistä, jonka toivon tuovan hieman selkeyttä aikaisempaan käytäntööni, jossa liitin systemaattisesti joka linkin perään tiedon siitä, millä sivustolla tai saitilla sen kohde sijaitsee. Tästedes kerron linkin kohteen vain muutamissa poikkeustapauksissa, joita ovat:

• omat blogini1
• tuttavien blogit ja sivustot, sekä muutamat muut blogit, joita luen säännöllisesti
• jokunen kohtuullisen vankan aseman webissä itselleen vakiinnuttanut sivusto, joihin viittaan usein; kirjoitushetkellä tähän ryhmään kuuluvat IMDb, Google ja W3C.

Tämänhetkinen päämääräni on pitää IMDb:n neljää kirjainta kattona ilmoitettavien viittauskohteiden pituuksille. Sitä pidemmät kohteet typistän alkukirjaimiinsa, tai blogien tapauksissa niiden kirjoittajien alkukirjaimiin, jos katson sen paremmaksi vaihtoehdoksi.

Muut, kuin edellä luetellut kohteet, jätän mainitsematta ja korvaan ne merkinnällä linkin merkityksestä. Tällä hetkellä ovat käytössä seuraavanlaatuisia kohteita kuvailevat merkintätavat:

• kuvakohteet
• lyhyet selitykset (esimerkiksi käsitteet ja vieraskieliset sanat)
• laaja lisätietolähde
• esimerkit

Muuntyyppisiä kohdemerkintöjä on kehitteillä, mutta lähtökohtaisesti käytössä ovat nämä tässä mainitut tietotyypit. Aikaa myöten käytäntö osoittaa, miten tämä toimii.

Edellisten lisäksi käytän myös alaviitteitä, eli selittelen tai tarkennan omia sanomisiani varsinaisen merkinnän2 jälkeen. Tykkään tehdä näin siksi, että kun mieleni tahtoo hyppiä Internetin assosiatiivisuutta jäljittelevällä vimmalla asiasta toiseen, tulee tekstistä luettavampaa, kun karsin pääasiasta rönsyilevät sivujuonet pois päätekstin seasta omiksi pieniksi katkelmikseen, jotta nekin kuitenkin tulisivat tallennettua. Iso käsi Joycelle.

Vaikka luovun yksittäisten linkkien perään liitettävistä lähdemerkinnöistä, säilytän ne isommissa yhteyksissä, eli merkitsen keskeiset lähteet merkintöjen, tarvittaessa ehkä jopa merkintöjen yksittäisten kappaleiden perään. Myös siinä tapauksessa, että koko merkinnän ydin on vain yksi linkki (kuten Villiminkissä tyypillisesti on), pyrin merkitsemään sen yhteyteen tiedon lähteestä. Lähdetietoon liitän tarpeen mukaan myös lähteeseenviittaajan, eli lähteenlähteen, josta linkki on löytynyt. Tyypillinen merkintätapani on näin ollen muotoa:

lainaus
lähde viittaaja

Koetuherteluja näiden tehokeinojen käytöstä löytyy Nuudelisopasta.

0:27: Lisää lähdemerkinnöistä ja lähteenlähteistä.
0:45: Linkki Nuudelisopan kokeilumerkintään.
26.9.2004 13:17: Toinen alaviite oli vailla id:tä, korjasin sen. Lisäsin title-attribuutit alaviitteille. Oikuluku nukkuneilla silmillä.
4.10.2004 10:31: Lisäsin esimerkki-tyypin luetteloon.

1 Tämä käytäntö heitti häränpyllyä nyt jo toisen kerran.

2 Paremman nimityksen puutteessa kutsun näitä itsenäisen kokonaisuuden muodostavia tekstikatkelmia merkinnöiksi. Englanninkielisiä nimiä vastaavalle asialle ovat ainakin post ja entry.