Kolumni: Digitaalinen arkistorotta esittelee ylpeydenaiheensa

Omien tiedostojen järjestely kiintolevylle on useimmille tuttu logistinen ongelma, jonka ratkaisutapa lienee kullekin hyvin ominainen. Minä tallennan nykyisin lähes kaiken työpöydälläni oleviin kansioihin. Työpöydällä vallitseva kansiojako näyttää tältä:

  • Yksityiset
  • Ei-vapaat
  • Vapaat
  • Työn alla
  • Arkisto

Arkistoa lukuunottamatta nämä kaikki ovat aitoja hakemistoja, eli tiedostoja kotihakemistoni juuressa olevan Työpöytä-hakemiston alla.

Varsinainen pyhä kolmijako tässä päätasolla on jako Yksityisiin, Vapaisiin ja Ei-vapaisiin. Nimensä mukaisesti Yksityiset pitää sisällään kaikki visusti yksityisinä pidettävät tiedostot. Ei-vapaat/Vapaat -jako puolestaan perustuu siihen onko tiedosto vapaasti käytettävissä ja edelleen jaettavissa. Vapaat sisältää siis julkisomaisuutta ja copyleft-kamaa, jota voi käyttää ja jaella esimerkiksi netissä huoletta.

Näiden kolmen sisällön olen edelleen jakanut mediatyypin mukaan seuraaviin alihakemistoihin:

  • Asiakirjat
  • Kuvat
  • Musiikki
  • Video
  • Muut

Kuten näkyy, nimen monikkoudessa häilyn kahden välillä. Sen suhteen minulla on täysin subjektiivisena periaatteenani se, miltä kukin sana yksikössä ja monikossa maistuu. Esimerkiksi Musiikki kuulostaa paremmalta kuin Musiikit, Video paremmalta kuin Videot (joka assosioituu mielessäni vahvasti VHS-nauhuriin), mutta Kuvat taas paremmalta kuin Kuva.

Musiikin ja Videon keskinäinen suhde on pikemminkin käytännön sanelema kuin ontologisesti perusteltu. Korvaisin Musiikin kovin mielelläni Äänellä, mutta kokemuksesta tiedän, että näin nimetty kansio sisältäisi kuitenkin loppujen lopuksi vain sen Musiikki-alikansion. Äänitiedostot, jotka eivät sisällä musiikkia, ovat työpöydälläni niin harvinaisia, että olen nostanut Musiikin suoraan Videon rinnalle, ja aion sysätä mahdolliset ei-musiikilliset äänitiedostot Muut-luokan alle yhdessä muiden sekalaisten mediatyyppien sekä kokoelmien kanssa.

Mikäli Video sisältäisi satunnaisten videoleikkeiden lisäksi vain yhtä tiettyä formaattia, kuten vaikkapa Elokuvia, voisi sen nostaa Videon tilalle Musiikin rinnalle, ja sysätä Videoleikkeet ei-musiikillisten äänitiedostojen tavoin Muut-luokkaan. Elokuvien lisäksi Video sisältää kuitenkin myös Televisio-ohjelmia, joten yhdessä Videoleikkeiden kanssa niitä on jo kolme, mikä tekee Videon itsenäisyydestä mielestäni pragmaattisesti perustellun ratkaisun.

Mediatyyppijaottelu ei ole sikäli täysin ehdotonta, että esimerkiksi pakatut asiakirjat, joiden avaamiseen siis tarvitaan ensisijaisesti pakkauksen purkava ohjelma eikä asiakirjojenlukuohjelma, luokittelen Asiakirjoiksi. Sen sijaan esimerkiksi kuvatiedostoksi skannattuja asiakirjoja en kykene luokittelemaan samoin, vaan hyytävästä epävarmuudentunteesta huolimatta olen ainakin vielä tähän saakka luokitellut ne Kuviksi.

Mikäli tiedostoja ei ole yhteensä kovin monta, sijoitan ne suoraan mediatyyppikansion juureen. Tarvittaessa jaottelen sisältöä kuitenkin edelleen uusiin, ad-hoc -alikansioihin. Ainoa vakio tällä tasolla on Muut-kansio muihin luokkiin sopimattomia tiedostoja varten.

Palataanpa takaisin työpöydälleni. Siellä sijaitseva Arkisto on pikakuvake, joka viittaa /mnt/Arkisto -hakemistoon, jonne olen liittännyt kakkoskiintolevyni. Arkistoon menee kaikki sellainen kama, minkä olen jo kertaalleen polttanut optiselle levylle. Esimerkiksi musiikkihan on sellaista, että siitä on käytännöllistä pitää kopioita kiintolevyllä vielä irtolevyille polttamisen jälkeenkin. Hätätapauksessa (tyypillisesti tilanpuutteen iskiessä) Arkiston voi kuitenkin pyyhkäistä vaikka kokonaan tyhjäksi.

Arkiston sisäinen jaottelu noudattaa työpöydän päätason keskeisintä kolmijakoa (Yksityiset, Vapaat ja Ei-vapaat), sekä näiden sisäistä jakoa mediatyypin mukaan, sillä sen sisältö on työpöydältä sellaisenaan Arkistoon siirrettyä. Arkisto on siis nimensä mukaisesti arkistoitua työpöydän sisältöä.

Työn alla on nimenä kankea, mutta kuvaavampaakaan en toistaiseksi ole keksinyt (esimerkiksi Työt olisi harhaanjohtava). Tähän hakemistoon tuuppaan tavaran, jota en vielä ole ehtinyt tai viitsinyt jaotella Yksityisiin, Vapaisiin ja Ei-vapaisiin, sekä lisäksi työpöytäympäristössä väliaikaisesti pyörittelemäni tiedostot. Työn alla -kansion sisältä löytyy yllä listatun kaltainen mediatyyppijako, sillä mediatyyppiä ei yleensä uutta tiedostoa tallennettaessa tarvitse miettiä.

Olen luonut lisäksi työpöydälleni mediatyyppien mukaan nimetyt linkit, jotka vievät Työn alla -kansion alla oleviin, vastaavannimisiin kansioihin. Sisääntulevat tiedostot on helppo paiskoa niihin odottelemaan myöhemmin tapahtuvaa, tarkempaa lajittelua.

Comments

One response to “Kolumni: Digitaalinen arkistorotta esittelee ylpeydenaiheensa”

  1. […] Arkisto-osiolle voisin kyllä ottaa käyttöön JFS:n tai XFS:n niiden mahdollisesta epäluotettavuudesta välittämättä, koska sille osiolle en pitkiksi ajoiksi varastoi muuta kuin sellaista tavaraa, jonka olen jo kertaalleen polttanut rompulle. Näiden etu olisi jo mainittu suurten tiedostojen käsittelyn nopeus, joka pääsisi oikeuksiinsa, koska osio sisältää lähes yksinomaan vähintään useiden megatavujen kokoisia tiedostoja (musiikkia ja videota). Tuen jatkuvuudessa muutoksella ei edellä kerrotun perusteella siis kuitenkaan voittaisi mitään. […]