Rekisteröin huhtikuussa silloin ostamani PS2:n verkkoadapterin ja sain myöhemmin postissa PIN-koodin, jolla rekisteröinti vahvistettiin. Tästä hyvästä luvattiin uusi verkkoyhteyslevy, jonka mukana olisi myös ilmainen peli. Jäin siis sitä odottelemaan.
Viime viikolla kyllästyin odotteluun ja lähetin sähköpostia Sonyn Suomen PS2-osastolle ja tiedustelin, missä uusi levyni viipyy. Olin varautunut kyllä odotukseen, mutta kaksi kuukautta tuntui jo omituisen pitkältä ajalta.
Asiakaspalvelusta vastattiin kiitettävän ripeästi ja sieltä luvattiin lähettää uusi levy; nähtävästi levyt tulevat normaalisti Englannista, mutta omani oli mahdollisesti eksynyt matkalla tai jotain. Sain korvaavan levyn eilen, eli vain pari arkipäivää puhelun jälkeen – tästä asiakaspalvelu keräsi minulta täydet pisteet.
Ohjekirjasta selaillessani huomasin, että levyn tekemisessä on hyödynnetty NetBSD:n ja muutaman muunkin vapaan ohjelman koodia.
Valikoiden look on uudistunut ja entisen levyn kauttaaltaan tumma värimaailma on vaihtunut ainakin minusta paljon miellyttävämpään vaaleaan palettiin. Vaikka levy tulikin Suomesta, kieli oli englanti, joten se piti ensin vaihtaa. Ruudun kohdistus seurasi hyvin pian, ja se olikin tarpeen, sillä kaikki kyltit olivat näytössäni hieman liian alhaalla.
Mitään varsinaisia ongelmia levyn käyttö ei tuottanut. Sen sijaan se tuntui olevan täynnä kaikenlaisia pikku rasittavuuksia, joista vanha levy ei kärsinyt.
Ensinnäkin se hoiti ilmeisesti asetustiedoston päivityksen, tai jonkin, minätiiäminkä, näin: ensin se ilmoitti, ettei muistikortillani ole asetustiedostoa. Kylläpäs on, koska sinne minä asetukseni vanhalla verkkoyhteyslevyllä tallensin. Sitten se käski minua kertomaan, kummassa korttipaikassa PS2-korttini on. Minulla on vain yksi ja se on siinä ykköspaikassa! Kakkospaikassa on PS1-kortti. Miksei se älyä tätä omin päin? Vai olettiko vanha levy vain automaattisesti (oikein), että se PS2-kortti on siinä ykköspaikassa, kun ei se koskaan tuota mielestäni kysynyt?
Sitten se pyysi valitsemaan ladattavan asetustiedoston. Siis sen jälkeen, kun se itse tuossa vain hetki sitten sanoi, että minulla ei ole niitä asetustietoja! No niiden valinta tuotti lopultakin sen tarkoitetun tuloksen, eli pääsin Central Stationille.
Sitä ennen minun piti kuitenkin vielä kuitata yksi täysin turha napinpainamisruutu. Siis mitähän muuta tuo kuvittelee, että minä tuossa vaiheessa voisin haluta tehdä kuin jatkaa? Ja jos kuvittelisinkin, niin mitenkähän sen pitäisi onnistua, kun tuo tyhjänpäiväinen “Jatka” on ainut valittavissa oleva vaihtoehto?
Kirjautumisvalikko oli ihan kuten ennenkin, joskin virtuaalinäppäimistöön päästäkseen piti nyt valita kenttä, johon haluaa kirjoittaa, kun aiemmin sinne pääsi L1:llä. Central Stationin sisältö on jokseenkin sama kuin aiemminkin: pelimainoksia ja profiilinhallinta. CS:n luonnissa käytetään ilmeisesti jonkinlaista HTML:n tapaista kieltä, päätellen huolimattomasti suljetusta kappaleesta (,/p>).
Niin ja olihan se Hardware Online Arenakin siinä levyllä.
Pelasin sitä pari kierrosta offline-harjoitustilassa, ja taitoni vaikuttivat olevan sitä luokkaa, etten taida uskaltautua elävien pelaajien maaalitauluksi vielä vähään aikaan.
