Maaliskuun alusta lähtien kiintolevyllä varustettujen digiboksien hintaan lisätään 15 euron maksu. Maksu on seurausta opetusministeriön päätöksestä, jonka mukaan tallentavan digiboksin käytöstä pitää maksaa tekijänoikeuskorvauksia.

Digiboksimaksu on vain yksi esimerkki nykyisen tekijänoikeuslain soveltamisesta tavalla, joka koetaan epäoikeudenmukaiseksi ja kohtuuttomaksi. Lisämaksut hidastavat tietoyhteiskunnan kehittymistä ja ovat ongelmallisia EU:n sisämarkkinoilla, koska tuotteita voi tilata halvemman maksun maista tai sieltä, missä lisämaksuja ei peritä lainkaan.

Parhaillaan eduskunnan käsittelyssä oleva uusi tekijänoikeuslaki uhkaa tehdä tilanteesta entistä kummallisemman. Nyt on viimeinen tilaisuus vaikuttaa lakiin niin, että se huomioi myös kuluttajien — siis maksajien — oikeudet.

Tekijänoikeusjärjestöillä on pitkä kokemus edunvalvonnasta. Kuluttajilla vastaavaa etujärjestöä ei ole. Lisäksi tekijänoikeusasioista vastaava opetusministeriö on puheillaan ja toimillaan osoittanut, ettei se toimi tasapuolisesti asiassa.

Ellei maksujen laajentamista nyt selkeästi rajoiteta laissa, on vain ajan kysymys milloin lisämaksu ulotetaan kaikkeen tallentamiseen — myös tietokoneisiin ja matkapuhelimiin.

Tekijänoikeuksien nimissä kerättävien maksujen tulee olla kohtuullisia ja oikeudenmukaisia, ja niiden pitää perustua siihen todelliseen haittaan, joka kotikopioinnista aiheutuu.

Seuraavassa on esitetty kolme tähän aiheeseen liittyvää epäkohtaa, jotka on muutettava valmisteilla olevaan lakiin.

1. KASETTI/HYVITYSMAKSU

Kasettimaksun (jonka nimi uuden lain myötä muuttuu hyvitysmaksuksi) maksuperusteita on täsmennettävä ja ne on kirjattava lakiin yksikäsitteisesti.

1. Maksu haitan mukaan
   
   Ministeri Karpela puolusteli digibokseille määrättyä maksua (Helsingin Sanomat 28.1.2005) väittämällä, ettei ministeriöllä lain ja direktiivin vuoksi ollut muutakaan vaihtoehtoa. Se ei pidä paikkaansa.
   
   Toukokuussa 2001 hyväksytty EU:n tekijänoikeusdirektiivi velvoittaa jäsenmaita säätämään hyvitysmaksun, mutta jättää maksupohjan laajuuden ja maksujen suuruuden kansalliseen harkintaan. Direktiivin termi "fair compensation" (kohtuullinen korvaus) antaa kuitenkin ymmärtää, että maksun on oltava korvausta jostakin.
   
   Direktiivin johdantolauseen kohdan 35 mukaan "olosuhteita arvioitaessa käyttökelpoinen peruste voi olla kyseisestä toimesta oikeudenhaltijoille mahdollisesti aiheutuva haitta" sekä "tilanteissa, joista oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen, ei velvollisuutta maksun suorittamiseen voi syntyä".
   
   Digiboksilla tai muulla vastaavalla laitteella suoritettava ajansiirto ei ole yksityistä kopiointia eikä aiheuta sellaista haittaa, mikä pitäisi korvata.
   
   Haitan periaate ilmenee myös tekijänoikeusjärjestö Kopioston nettisivulta, jossa todetaan maksusta seuraavasti: "Kasettimaksulla kompensoidaan tekijöille ja esittäjille tv- tai radio-ohjelmien kotinauhoituksesta aiheutuvaa taloudellista haittaa."
   
   Lause on ristiriidassa ministeri Karpelan näkemyksen kanssa. Hänen mielestään (HS 2.2.2005) "teoksen kopioinnista mahdollisesti aiheutuva menetys ei ole hyvityksen varsinainen peruste. Hyvitys kohdistuu ensisijaisesti teoksen käyttöön".
   
   Kopioston luulisi tietävän miten asia on - onhan se suurin hyvitysmaksujen saaja: vuonna 2003 yli kaksi miljoonaa euroa.
   
   Ihmetystä herättää myös ministerin viittaus samassa yhteydessä (HS 2.2.2005) teknologiateollisuuden tuomaan lisähyötyyn. Se, että tekniikan kehittyminen tuo uusia palveluita sekä parantaa kuvaa ja ääntä -- kuten siirryttäessä väritelevisioon tai monikanavaiseen ääneen -- ei sinällään voi olla peruste maksun laajentamiselle.
   
   Hyvitysmaksusta ei saa tulla automaattia, jolla kuluttajia rahastetaan tekijänoikeuksien nimissä uudesta tekniikasta tai jo kertaalleen maksettujen teosten käytöstä.
2. Maksuvelvollisten kuuleminen
   
   Tähän saakka opetusministeriö on voinut yksinään määrätä maksupohjan laajuuden ja maksun suuruuden. Kasettimaksua säätelevä tekijänoikeuslain muutos vuodelta 1984 velvoittaa ministeriötä vain kuulemaan asiassa laitteiden ja nauhojen maahantuojia. Tämän on tulkittu tarkoittavan elektroniikan tukkukauppiaita, joiden mielipiteellä ei kuitenkaan ole ollut käytännössä vaikutusta ministeriön päätöksentekoon.
   
   Tukkukauppiaat eivät muutoinkaan ole oikea taho edustamaan maksajia, koska he siirtävät maksun sellaisenaan tuotteiden hintoihin. Todellisia maksajia ovat kuluttajat. Tämän vuoksi uuteen lakiin tulee sisällyttää maininta, että neuvotteluosapuolena on kuluttajavirasto tai muu maksajia edustava taho.
   
   Kasetti/hyvitysmaksu on pohjimmiltaan vero, eikä veron suuruus tai veropohjan laajentaminen voi olla yhden ministeriön päätettävissä. Aiempi, rauennut ehdotus tekijänoikeuslaiksi (HE 177/2002) velvoitti säätämään maksupohjasta valtioneuvoston asetuksella.
   
   Uudessa lakiehdotuksessa on palattu vanhaan käytäntöön, jossa opetusministeriö päättää maksupohjasta ja maksun suuruudesta yksinään. Sekä LVM että KTM saavat antaa ainoastaan lausunnon asiasta. Miksi?
   
   Tietokoneissa käytettävät tyhjät cd-levyt tulivat maksun piiriin 1.9.1998. Vuoden 2002 alussa maksuja korotettiin 50 % ja siitä lähtien maksu on ollut 0,2 euroa levyltä. Koska levyjen hinta on koko ajan laskenut, tänään ostettavan levyn hinnassa maksun osuus voi nousta jopa 33 prosenttiin eli 1,5-kertaiseksi arvonlisäveroon verrattuna. VHS-videokaseteissa maksun osuus myyntihinnasta on vielä hieman korkeampi.
   
   Yhä suurempi osa cd-levyistä käytetään kuluttajien oman aineiston, erityisesti digikameralla otettujen kuvien tallentamiseen. Cd-levyjen maksua ei ole alennettu, vaikka musiikin kopiointi niille on tekijänoikeusjärjestöjen omankin tutkimuksen mukaan vähentynyt kahdessa vuodessa noin 10 prosenttiyksikköä ja vaikka levy-yhtiöt ovat alkaneet käyttää uusissa levyissä kopiosuojausta. Teknisten suojakeinojen käyttö mainitaan sekä direktiivissä että lakiehdotuksessa hyvitysmaksua alentavana tekijänä.
   
   Maakohtaisia lisämaksuja on sisämarkkinoilla mahdollista kiertää. Esimerkiksi helsinkiläinen verkkokauppa (www.verkkokauppa.com) myy suoraan Tallinnasta tyhjiä cd- ja dvd-levyjä, joissa lisämaksua ei ole, ja jotka ovat siksi halvempia kuin Suomeen tuodut vastaavat levyt.
   
   Suomen onkin maksuista säädettäessä otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden tilanne ja pyrittävä maksujen harmonisointiin. Tähän asti Suomi on toiminut edelläkävijänä maksupohjan laajentamisessa, mistä digiboksien lisämaksut ovat tuorein esimerkki.
3. Mikä hyvitysmaksu on?
   
   Ministeriö ja tekijänoikeusjärjestöt perustelevat maksua kertomalla, että sillä hyvitetään tekijöille heidän teostensa kodeissa tapahtuvaa kopiointia. Käytännössä kyse on lähinnä kansallisesta av-alan tuesta. Vaikka tuki on tärkeää, sen kerääminen kopioinnin nimissä on arveluttavaa.
   
   Koska ei voida tietää, kenen teoksia oikeasti on kopioitu, liki puolet kerätyistä varoista (vuonna 2003 yhteensä 10 miljoonaa euroa) jaetaan alan yleisiin tarkoituksiin, mm. luovan säveltaiteen edistämissäätiölle ja audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskukselle.
   
   Perinteisistä tekijänoikeuskorvauksista poiketen järjestelmä ei pohjaudu kansainvälisiin sopimuksiin vaan on puhtaasti kansallinen järjestely. Ulkomaisille artisteille, joiden teoksia epäilemättä kopioidaan eniten, ei maksuista tilitetä mitään. Liioin ei muiden maiden keräämistä maksuista tilitetä mitään Suomeen.
   
   On tärkeä huomata, että hyvitysmaksua peritään ainoastaan luvallisesta kopioinnista. Sillä ei siis voida hyvittää laittoman kopioinnin tai suoranaisen piratismin aiheuttamia menetyksiä - päinvastoin, epäoikeudenmukaisiksi koetut maksut voivat jopa rohkaista luvattomaan kopiointiin.

2. SUOJAUKSEN PURKU OMAAN KÄYTTÖÖN

Uusi lakiehdotus sallisi kaupasta ostetun levyn tai netistä ostetun musiikkitiedoston suojauksen purkamisen kuuntelemista varten, mutta lopputulosta ei saisi tallentaa mihinkään. Käytännössä tämä kieltäisi kuluttajaa mm. kuuntelemasta ostamaansa musiikkia mp3-soittimessa, jos alkuperäinen levy tai tiedosto on ollut suojattu.

Rajoitus on erikoinen, sillä kopiointi omaan käyttöön on joka tapauksessa sallittua ja teoksen levittäminen ilman oikeudenhaltijan lupaa kaikissa tapauksissa kiellettyä.

Kun kyse on laillisesti ostetusta tuotteesta, laki ei voi kieltää käyttäjää tekemästä toimia, jotka sinällään ovat laillisia. Vastaava tilanne syntyisi, jos laki kieltäisi asiakasta tekemästä kotona muistiinpanoja ostamastaan kirjasta tai ottamasta siitä itselleen valokopioita.

Kulttuuriministerin lause (HS 20.2.2005) "lukittuun tilaan ei saa murtautua oli sitten kyse asunnosta tai tiedostosta" osoittaa joko yksipuolista näkemystä tai tietämättömyyttä. Lukittua asuntoa ja laillisesti ostettua sisältöä ei voi mitenkään verrata toisiinsa.

3. JULKINEN ESITTÄMINEN

Julkisen esittämisen käsite on määriteltävä uudessa laissa riittävän selvästi. Nyt julkiseksi esittämiseksi lasketaan esim. taksissa oleva radio, joista Suomi ainoana maana maailmassa perii tekijänoikeusmaksuja.

Toinen esimerkki ovat lomamökkiyrittäjiltä perittävät maksut, mikäli mökeissä on radio. Nykyään jokaisella mökin vuokraajalla on radio autossaan, monilla myös matkapuhelimessaan -- varsinaisista kannettavista stereolaitteista puhumattakaan. Siksi mökeissä olevista radioista yrittäjiltä perittävä maksu on silkkaa rahastusta.

Julkiseksi esittämiseksi ansiotoiminnassa on jatkossa laskettava vain teosten tekijänoikeudellisesti relevantti käyttö. Takseissa, lomamökeissä tai kampaamoissa olevat radiot eivät täytä tällaisen käytön tunnusmerkistöä.

Petteri Järvinen
dipl. ins., konsultti, tietokirjailija
petteri(a)pjoy.fi, http://www.pjoy.fi/
puh. 09 2517 2717

Tätä tekstiä saa vapaasti käyttää, kopioida ja levittää eteenpäin. Se on suorastaan toivottavaa.

Jakelu: keskeiset tiedotusvälineet, Internet, kansanedustajat

Linkit:

1. "Kasettimaksulla kompensoidaan tekijöille ja esittäjille tv- tai radio-ohjelmien kotinauhoituksesta aiheutuvaa taloudellista haittaa", www.kopiosto.fi/cgi-bin/iisi3.pl?cid=kopiosto&mid=160&sid=20081
2. Musiikin kopiointi cd-levyille vähentynyt ja valokuvien arkistointi lisääntynyt v. 2002-2004, www.hyvitysmaksu.fi/files/documents/cdr-tutkimus-04.pdf
3. Yleistietoa hyvitysmaksusta ja sen tariffeista, www.hyvitysmaksu.fi
4. EU:n tekijänoikeusdirektiivi 22.5.2001 suomeksi, europa.eu.int/smartapi/cgi/sga_doc?smartapi!celexapi!prod! CELEXnumdoc&lg=fi&numdoc=32001L0029&model=guichett
5. "Direktiivi jättää säännöksen sisällön lähes täysin jäsenvaltioiden harkintaan" (Jorma Walden, opetusministeriö), www.iprinfo.com/showPage.php?page_id=36&action=articleDetails &a_id=144&id=13

P. Järvinen EFFI