Tämän päivän operaatio oli synsteemien siirto 20Gt:n lainalevyltä 120Gt:n levylle, joka siis lopultakin saapui perille tuossa alkuviikosta. Ensin kuitenkin testasin slipattua unattended-XP-asennusta neitseelliselle levylle, ja se menikin oikein hyvin kaikilta osin, lukuunottamatta sitä, että ilmeisesti vielä SP2:kaan ei sisällä Shuttleni Nforce2-piirisarjaan integroidun verkkokortin ajuria, vaan se piti yhäkin asentaa erikseen Shuttlen rompulta. Pitää tutkia vielä mahdollisuuksia integroida noita ajureitakin asennukseen, vaikka kyllä tuo jo tuollaankin auttoi paljon: levyn osioinnin (jota en pannut automaattiseksi, jotta ei tulisi vahinkoja) käynnistyksestä järjestelmänvalvojan salasanakehotteeseen kännykkäsekkarini mittasi kaksikymmentä minuuttia ja seitsemäntoista sekuntia.

Sitten se vanhan systeemin siirto, jonka piti olla yksinkertainen kopiointioperaatio Partition Magic 7:llä, meni persiilleen, kun kyseinen ohjelma ilmoitti vain tylysti operaation valmistuttua, että 510 error ja väitti, ettei tue tiedostojärjestelmää. Siis NTFS:ää? Hyvin tuo tähän asti sitä kyllä on tukenut...

Menin sitten Linuxiin ja tein siellä uudelle levylle tasan vanhan kokoisen partition käyttämällä sektorilukemia apunani: cfdiskin units-valinta näytti niiden määrän vanhan järjestelmäosion osalta ja uuden osion luonnissa numeroiden perään laitettu S kertoi sille että annetun koon yksikkönä on sektori, vaikka kehotteessa puhutaankin vihjaavasti megatavuista. Sen jälkeen komensin raa'asti:

dd if=/dev/hda1 of=/dev/hdc1

Kun tämä oli selvä, menin tutkimaan, mitä mieltä Windows oli tempustani. Ällistyksekseni Partition Magic oli tässä vaiheessa jo ihan pihalla siitä, mitä uusi levy sisälsi (väitti sen olevan Bad eikä antanut edes osioida sitä) mutta sen sijaan Windows itse näki sen ihan niin kuin pitikin, sisältöineen kaikkineen. Windowsin oma levynhallinta antoi minun sen jälkeen tehdä vielä työosion sen uuden osion perään, niin että sain kopioitua myös toisella osiolla olleet, ja varsinaisesti itse Windowsia tärkeämmät tiedostot (kuten valokuvat) sinne talteen.

Sitten sammutin koneen ja päätin, että tämän enempää en enää yritä, ja jos vanha järjestelmä ei herää uudella levyllä nyt, niin turha tapella Windowsin kanssa enempää, asennan sen sitten uudestaan. Näin siksi, että asetelma, jossa levyt olivat Shuttlessa, oli aika hässäkkä, ja näyttökortti lämpeni aina graafisen käyttöjärjestelmän kanssa aika tuntuvasti, niin että jouduin turvautumaan geisha-flektiin™ tuon tuostakin mielenrauhan säilyttämiseksi.

No eihän se siitä mihinkään heränny, vaikka palautuskonsoli (vai mikä sen sässärän nimi nyt on) antoi kirjautua siihen järjestelmään joka sillä levyllä oli, ja ajoin sille sieltä käsin fixmbr:n ja fixbootin. Niinpä ei auttanu muu kuin tehdä uusi unattended-asennus sen päälle.

Sen ollessa menossa kävin katsomassa, mitä posti oli tuonut. Kuinka ollakaan, sieltä tuli SP2:ia oikein kaksin kappalein. Niiden tilaussivu oli kanssa yksi hässäkkä, jonka tähden epäilinkin, että sinne taisi lähteä vahingossa kaksi tilausta täsmälleen samoilla tiedoilla.