Tämän blogin päivitystahti on viime aikoina hiipunut, mutta se ei suinkaan merkitse sitä, etteikö ongelmanratkaisu minua enää kiinnostaisi. Kaikki ensiasennuksen jälkeen kohtaamani pulmat, jotka yleensäkään ovat ratkaistavissa, alkavat vain olla ratkaistut — nykyisin jotakuinkin kaikki vain yksinkertaisesti toimii niin kuin pitää tai niin kuin haluan. Päivitysten myötä järjestelmä ei tietenkään pysy täysin muuttumattomana, mutta pelkät turvallisuuspäivitykset eivät kuitenkaan yleensä juurikaan horjuta hyvin toimivaa järjestelmää.
Koska ongelmanratkaisu siis edelleenkin kiinnostaa minua, en aiokaan pysyä Hardy Heronissa loputtomiin, vaan aion päivittää järjestelmäni myöhemmin tänä vuonna julkaistavaan versioon 8.04.1 ja edelleen Intrepid Ibexiin loppuvuodesta. Kuten Hardynkin tapauksessa, otan luultavasti lievän ennakkolähdön, ihan vain jännityksen vuoksi.
Sillä välin saan jännitystä ja haasteita tarpeekseni, kiitos VirtualBoxin. En enää muista mitä kautta tutustuin Innotekin kehittelemään ja nykyisin Sun Microsystemsin omistamaan virtualisointiratkaisuun, mutta veljet kuinka tyytyväinen olenkaan, että tutustuin! Alunalkujaan asensin VirtualBoxin, koska halusin kokeilla olisiko mahdollista ajaa Microsoftin Messengeriä siinä. Ei pidä käsittää väärin; pääasiallinen pikaviestimeni on ollut Pidgin jo pitkän aikaa — se oli sitä jo silloin, kun vielä käytin Windowsia — mutta joudun silloin tällöin käyttämään Messengeriä videopuhelimena vaihtoehdottoman kontaktin takia.
No, Messengerhän toimi mitä parhaiten, ja itse asiassa se oli lopullinen niitti ei-virtualisoidun Windowsin arkkuun tietokoneessani: poistin Windows-osion ja laajensin Ubuntun osiot kattamaan koko kiintolevyni. Nyt voin aina Messengeriä tarvitessani potkia virtuaalikoneen käyntiin yhdessä ikkunassa työpöydälläni, mikä on paljon yksinkertaisempaa kuin kaksoiskäynnistäminen. Ehkä kaikkein parasta VirtualBoxissa on sen joviaali lisensointi: ohjelmasta on tarjolla avoimen lähdekoodin versio, ja lisäksi yksityis- ja arviointikäytössä ilmainen suljettu versio. Avoimen lähdekoodin versiosta puuttuu joitain vaativia ominaisuuksia, joiden joukossa on USB-tuki. Joudun siksi itse käyttämään suljettua versiota, koska webkamerani (jota tietysti tarvitsen videopuheluihin) on tyypillinen USB-liitäntäinen vekotin.
Tätä nykyä pääasiallinen VirtualBoxin käyttöni ei kuitenkaan vaadi USB-tukea, ja tämä käyttö on sitä joka tarjoaa minulle haastetta: asentelen hullun lailla kaiken maailman käyttöjärjestelmiä VirtualBoxin virtuaalitietokoneisiini. Käyttöjärjestelmistä kiinnostuneelle VirtualBox onkin unelmien täyttymys. Virtualisointi mahdollistaa niiden asentelun tuotantojärjestelmää (jos peruskäyttäjän työpöytäkonetta sellaiseksi voi kutsua) vaarantamatta. Olen kokeillut Debian GNU/Linuxia (vakaata ja epävakaata jakeluversiota), Gentoota, Fedoraa, asentanut tietysti rinnakkaisen Ubuntun (monta kertaa), Slackwarea, LFS:ää, Debian GNU/Hurdia, FreeBSD:tä, OpenBSD:tä, ReactOSia, Syllablea… ja vielä on jäljellä paljon kaikenlaista, mitä aion kokeilla!