Vaiennettu Profeetta

« alkuun | # | Hommiin »

Lähtökohta

Shuttle XPC:ni [1] oli vain vähän aikaa sitten tullut huollosta, kun siinä ilmeni ärsyttävä ominaisuus: jokin sisällä olevista tuulettimista alkoi pitää perinteistä rohisevaa meteliä. Parin viikon sisällä melu yltyi niin rasittavaksi, että päätin, että asialle on tehtävä jotakin. Valitettavasti vain perinteinen imurointi ja akselin öljyäminen eivät olleet avuksi, vaan ongelma vain paheni [2]. Helpotuksia etsiskellessäni olin kuitenkin jo törmännyt mielenkiintoiseen temppuun, jonka eräs saudiarabialainen kaveri oli dokumentoinut Netissä: näyttökortin pakastamiseen.

"To remove the stock heatsink, I placed the card in its anti-static bag and placed it in the freezer for 15 minutes. And then it easily came off - no strength put in, no danger of breaking your card."
-Asim Rizvi [3]

Kun olin lueskellut näyttökorttini arvosteluja joskus kauan sitten ennen sen valintaa, olin törmännyt moneenkin mainintaan siitä, että Hercules oli tässä 3D Prophet FDX 8500 LE -mallissaan [4] kiinnittänyt vakiojäähdyttimen suoraan grafiikkapiiriin pintaan liimalla, eikä sen ylikellottajille näin ollen jäänyt kovin houkuttelevia vaihtoehtoja:

"Like it or not, you're pretty much stuck with the heat sink/fan that Hercules gives you with the 3D Prophet FDX 8500LE, because Hercules glues the heat sink right onto the GPU; it would take a brave soul with a screwdriver to pry it off. I would far rather see Hercules go with a removable pin, or even screw-mounted heat sink here. At least then you're left with the option of switching the stock cooling for something more silent, or something that's going to cool the GPU more effectively."
-Geoff Gasior [5]

Itse en tässä tapauksessa ollut tietenkään mitään ylikellotusta tekemässä vaan olin pakkoraossa, koska näyttökortin tuulettimen ääni alkoi olla jo hermojaraastava. Tietenkään ylikellotuksen mahdollistava vaimennus ei olisi haitaksi, päin vastoin ;^) Ensisijaisesti tähtäimessäni olivat kuitenkin äänettömät jäähdytyskeinot vakiokellotuksilla. Surffailin hetken mielijohteesta Jimm´s PC Storen sivuille [6] etsiskelemään ideoita, koska tiesin siellä myytävän kaikenlaista jäähdytykseen ja modaukseen liittyvää kamaa, vaikka en koskaan sellaista ollutkaan tätä ennen tarvinnut. Kuinka ollakaan, törmäsin siellä mainintaan Zalmanin VGA-jäähdyttimestä, jonka sanottiin rohkeasti sopivan "lähes kaikkiin näytönohjainmalleihin":

"Tehokas ja hiljainen kupari 'siipi' siili näytönohjaimen piirille. Mukana Thermal Adhesive lämpöliima, joten siili on mahdollista kiinnittää lähes jokaiseen näytönohjain malliin."
"VGA cooler Zalman ZM17CU" [6]

Tästä innostuneena sain itselleni poikkeuksellisen inspiraation, niin että lähdin kaupunkiin tutkimaan, josko paikallisiin tietokoneliikkeisiin olisi eksynyt jotakin vastaavaa. Tällä kertaa kävi tuuri, ja Keski-Suomen tietokonepalvelussa [7] oli kaapissa juuri tätä nimenomaista Zalmanin Zm17-Cu -jäähdytintä [8], eikä hintakaan ollut juuri Jimm´siä pahempi postikulut huomioiden. Sen sijaan liikkeen myyjä sai hyvän tuuleni kyllä haihtumaan paljastamalla, että tämä jäähdytin ei kyllä Radeonin 8500-sarjan näyttökortin jäähdyttämiseen enää riitä vaan tarvittaisiin kaliiberia raskaampi jäähdytin. ZM80D-HP [8] oli siinä vieressä, mutta sen fyysisen koon nähdessäni saatoin jo melko varmasti sanoa, että se ei tulisi Shuttlen sisään sopimaan. Lähdin liikkeestä sillä puheella, että mittailisin ja tutkisin asiaa vielä, mutta kaksikymmentä askelta liikkenovelta otettuani tein täyskäännöksen, marssin takaisin ja ostin sen pienemmän jäähdyttimen kuitenkin, kuin sinnillä. Kaavailin mielessäni, että jos sitten jänistäisin viime hetkellä sen asentamisesta, niin voisin aina vaihtaa näyttökortin hieman kevyempään malliin, koska missään raskaassa käytössä näyttökorttini ei ole. Pelimiehiä en ole — tai tarkennetaan sen verran, että en pelaa pelejä PC:llä vaan Playstation 2:lla [2].

« Lähtökohta | # | Vaarallinen osuus»

Hommiin

Takaisin kotona aprikoin vielä tämän kanssa [2], mutta sitten Juha [9] huomautti minulle siitä, että Shuttle ei ole kuten tavalliset tornit, vaan tässä käy sisällä ihan oikeasti kunnon ilmavirta, joten tuon kokoinen passiivinen jäähdytys riittäisi kyllä hyvinkin. Niinpä sitten uskaltauduin tarttua toimeen.

# Mitataan

Ensin mittailin jäähdyttimen fyysistä sopimista Shuttlen sisään sekä silmämääräisesti että konkreettisesti mittanauhalla. Varovaisen optimistinen arvioni tässä vaiheessa oli, että kyllä se sinne sopisi jokseenkin kivuttomasti.

# Sovitellaan

Sitten sovittelin jäähdytintä itse kortin päälle. Jännitystä tässä aiheuttivat lähinnä kaksi isoa kondensaattoria, mutta arvioin loppujen lopuksi oikein tässäkin, että varaa niiden ja jäähdyttimen välille tulisi lopullisessa sijoittumisessa jäämään.

# Havainto

Kun olin irrottanut potkurin vakiojäähdyttimestä, huomasin jotain mielenkiintoista: vakioripa vaikutti olevan yhdeltä sivultaan hädintuskin havaittavasti, mutta havaittavasti yhtä kaikki, kohollaan. Oheisessa kuvassa tämä kohollaan oleva laita on kuvassa vasemmanpuoleinen. Ilmeisesti se siis ei ollut irrallaan, mutta liimaa oli nähtävästi koneesta turskahtanut tehtaalla sille kyljelle hivenen enemmän, ja näin ollen ripa oli hieman vinossa itse piirilevyn tasoon nähden. Päätin näin ollen valita tuon kohdan rivasta siksi, johon työkaluineni iskisin ensimmäiseksi, siinä toivossa, että se antaisi periksi helpoiten.

« Hommiin | # | Huolellinen osuus»

Vaarallinen osuus

Sitten vain potilas antistaattiseen pussiin, pussi pakkaseen ja munakelloon 15 minuuttia.

Potilas on puettu.

The deep freeze!

Tästä se lähtee.

# Apuneuvo

Koska tuuletinta irrottaessani ja Zalmanin ripaa sovitellessani olin jo havainnut, että työalustani ei ole paras mahdollinen, improvisoin pakettikirjekuoresta ja kuplamuovista alusen joka oli samanaikasesti jämerä, helposti liikuteltava ja pehmeä. Kuplamuovin ja itse kortin välissä pidin sitten tietysti operaation aikana sitten vielä sitä antistaattista pussia.

# Toimintaa!

Ymmärrettävistä syistä itse tapahtumasta ei ole kuvia (minulla on kuitenkin vain kaksi kättä ja molempia tarvittiin tässä). Tapahtumat menivät kuitenkin vartin kuluttua jokseenkin näin:

Otin kortin pakkasesta ja totesin sen jäähtyneen selvästi. Sen jälkeen otin sen pois pussistaan, asetin pussin alustalle, ja sitten kortin sen päälle. En edes tullut ajatelleeksi, että olisin voinut harkita työasentoa ennen pakastamista, mutta käteni löysivät lopullisen otteen melko luontevasti: ainut paikka, mistä korttia saattoi pitää kiinni kohtuullisen turvallisesti oli sen VGA-liittimien puoleinen pää. Koska kuvia ei ole, niin piirsin yhden havainnollistamiseksi :-)

Näin se kävi. #

Eli tarrasin tuosta liittimenpuoleisesta päästä kiinni vasemmalla kädellä, koettaen tietysti varoa komponentteihin koskemista. Oikeassa kädessä olevilla tongilla otin rivasta kiinni siitä edellä kohollaan olevaksi katsotun laidan kohdalta, ja aloin vääntää. Piirilevy taipuili hurjasti ja minua huoletti tietysti, että napsahtaako se ennen liiman periksiantamista poikki varsinkin nyt jäähtyneenä. Koetin ensin kiertää ripaa vastapäivään, mikä tuntui luontevimmalta ja turvallisimmalta suunnalta. Se ei toiminut, joten väänsin myötäpäivään, mikä oli hankala suunta ja lisäksi tässä vaiheessa irrotessaan ripa olisi luultavasti tehnyt hallitsematonta tuhoa sen yläpuolella olevien komponenttien kanssa.

Kun vääntäminen ei toiminut, pidin hetken taukoa voimankäytöstä ja koetin kammeta ripaa puukolla tuosta kohollaan olevasta kulmasta. Havaitsin sen kuitenkin koko lailla hyödyttömäksi lähestymistavaksi, sen verran runsaasti tehtaanliimaa rivan ja piirin väliin oli pursotettu. Samalla huomasin, että rivasta tulisi tässä joka tapauksesta entinen, sen verran se oli jo alkanut tongilla vääntäessä taipua. Osin tämän havainnon, osin tähänastisen epäonnistuneisuuden aiheuttaman sisuuntumisen voimin päätin, että nyt väännetään oikein voimain takaa, meni syteen taikka saveen. Tarrasin jälleen tongilla kiinni tuohon kriittiseen kohtaan, ja tällä kertaa väänsin ylöspäin, kammeten ripaa ikään kuin itseään vastaan. Jos pyöreää ripaa verrattaisiin kellotauluun, niin voimavektori suuntautui nyt siis paitsi ylös piirilevystä, myös jonkin verran kello kahteen siinä missä kriittinen kohta oli kello kahdeksassa.

Hynff...! Ynff...! Ähhhkk...! POKS!

Kaksi sekuntia myöhemmin uskallan raottaa toista silmääni.

Sen jälkeen uskallan avata toisenkin!

Menestys!

Se irtosi!

Totisesti!

Sydän paljastui.

Vielä tästäkin kulmasta

Siinä se nyt on.

Tutkin vielä huolellisesti piirin pintaa ja itse piirilevyn, mutta suureksi ällistyksekseni totesin, että kaikki näytti olevan kunnossa. Mitään ylimääräisiä komponentteja ei siis ollut irronnut rivan mukana, ja itse grafiikkapiirikin oli siististi puolittaisen liimakerroksen alla. Niin innoissani kuin tietysti tästä tuoreesta menestyksestäni olinkin, pystyin kuitenkin ajattelemaan sen verran järjellisesti, että päätin, että nyt sitten annetaan kovia kokeneen kortin taas lämmetä rauhassa huoneenlämpöön. Katselin kuuden uutiset ja vielä talousuutisetkin varmuuden vuoksi ennen kuin palasin hommiin.

« Vaarallinen osuus | # | Valmista »

Huolellinen osuus

Tässä vaiheessa oli pahin jo ohi. Nyt alkoi taistelu kovettunutta liimaa vastaan. Siihen kävin antiseptisen aineen ja pumpulipuikkojen lisäksi myös pikkuruisen talttapäisen kultasepänmeisselin avulla.

Pikku hiljaa, varoen tietysti kovin naarmuttamasta alla olevan piirin pintaa, rapsuttelin meisselillä liimakerrosta pois pehmittäen sitä aina välillä puhdistusaineeseen kastetulla pumpulipuikolla. Muutaman naarmun sain aikaiseksi metallisessa pinnassa olevaan logoon ja piirin tunnisteeseen, mutta kokonaisuutena lopputulos oli ihan kelvollinen. Ihan putipuhtaaksi en piiriä putsannut juuri tuon naarmuttumisen tähden, ja siksi, että koko ajan oli läsnä tietysti myöskin se riski, että ote lipsahtaisi tai meisseli hurahtaisi johonkin mihin sen ei pitäisi, tai jotain muuta suunnittelematonta.

Hiljaa hyvä tulee.

Sieltä se piiri paljastuu.

Kohta on valmista.

Nyt saa luvan kelvata.

Tämän jälkeen Zalmania saattoikin jo sovitella paikalleen niin, että totuus sen sopivuudesta olisi selvä.

Siihen se tulee.

Näkymä liittimien puolelta

Hyvin sopii.

Takaviistosta.

Ja vielä yläpuolelta

# Liimaaminen

Ennen liimaamista putsasin vielä Zalmanin pohjapinnankin desinfiointiaineella. En tiedä kuinka pitkä liima-aineiden kuivumisaika on silloin, kun ne eivät vielä ole kosketuksissa (jolloin se on 15 minuuttia), mutta arvelin että ehdin kyllä vielä viimeisen kuvan napata siitä, kun liimat ovat paikoillaan ja uusi jäähdytin on valmiina asennettavaksi piirin päälle. Joku rohkea sielu on tämän liimanlevityksenkin tietysti tehnyt vasurilla jotta oikea käsi sai räpsiä siitä kuvia [10]. Luin jossain vaiheessa jopa kauhutarinan, jossa nämä mukana tulleet liimat olivat jo valmiiksi kuivuneet ruiskuihinsa, mutta siitä ei tässä ollut onneksi tietoakaan. Varaliimaa kun minulla ei olisi ollut, toisin kuin sen tarinan kaverilla sattui olemaan.

Roskat pois pohjasta

Here goes nothing.

Se on siinä.

« Huolellinen osuus | # | loppulöpinät »

Valmista

Kun ohjeessa sanottiin että annetaan kuivua viisitoista minuuttia niin otin tietysti varman päälle ja kävin kaupassa sillä välin kun liima kuivui ja haaskasin näin tunnin. Nyt on jäljellä enää se osuus, jossa ihailemme lopputulosta ja kortin ihanaa sopimista Shuttlen sisään:

Ah!

Kyllä tätä kelpaa katsella.

Ei se ole näin tiukilla luonnossa.

Täydellistä.

Tämän jälkeen sitten jännitin tietysti ensimmäistä käynnistystä, mutta kaikki oli ok. Sitten jännitin jonkin aikaa, että alkaako näytölle tulla söheröitä. Ei alkanut. Sitten latasin kovat piippuun ja jysäytin 3DMark2001:n [11] käyntiin. Sekin meni läpi ilman yhtä ainutta söheröä, ja siinä vaiheessa olin jo melkoisen varma siitä, että operaatio oli kaikkinensa menestys. Kone oli päällä sen illan, eikä osoittanut merkkejä epävakaudesta eikä mistään ongelmista (käytössä oli niin Windows kuin Linuxkin), joten olen edelleen varsin toiveikas sen suhteen, että tällä kertaa mikään ei särkynyt. Varmuudella sen voi toki sanoa vasta viikkojen päästä.

Niin ja hiljaisuus on tietysti korviahivelevää. Ei Shuttlen I.C.E.-järjestelmän tuuletin toki äänetön ole, mutta näyttökortin potkuri teki metelistä sietämättömän, ja nyt ilman sitä se on erittäin siedettävä.

Alkuperäinen, vasemmalla kädellä hutaistu ja vailla syvällisiä selostuksia oleva kuvagalleria, josta edellä olevat kuvat on poimittu, on myös linjalla.