• Ikkunasta otettu kuvakaappaus ei sisällä ikkunan kehyksiä

    Lähtökohta
    Olen asettanut /apps/gnome-screenshot/include_border -avaimen arvoksi true. Olen avannut Tomboy-muistilapun niin, että muistilappu näkyy omassa pienessä ikkunassaan. Haluan ottaa ikkunasta kuvakaappauksen, joten painan näppäinyhdistelmää Alt + Print Screen. Tallenna kuvakaappaus -ikkuna avautuu, ja sen esikatselunäkymässä on muistilappuni sisältö.
    Ongelma
    Muistilappikkunan kehykset eivät ole mukana kuvakaappauksessa. Haluan, että ikkunan raamit otetaan mukaan kuvakaappaukseen, kuten include_border -avaimen arvo määrää.
    Ongelman syy
    Se, etteivät ikkunan kehykset tule kuvaan mukaan, on ohjelmavirhe tulkinnasta riippuen joko GNOME-työpöytäympäristön kuvankaappaussovelluksessa tai sitten X-ikkunointiympäristössä.
    Ratkaisu
    Ratkaisua ei vielä ole. Ongelman voi kiertää kahdella eri tavalla:

    • Käytän kuvakaappauksen ottamiseen pelkkää Print Screen -näppäintä Alt + Print Screen -yhdistelmän sijasta. Tällöin kaapattu kuva sisältää koko työpöytänäkymän, josta voin sen jälkeen rajata haluamani ikkunan kehyksineen esimerkiksi gThumb-kuvankatselimella.
    • Käytän kuvakaappauksen ottamiseen GIMP-kuvankäsittelyä:
      1. Käynnistän GIMP-kuvankäsittelyn valitsemalla sen Sovellukset → Grafiikka -valikosta.
      2. GIMPin käynnistyttyä valitsen sen pääikkunan Tiedosto-valikossa olevasta Hanki-alivalikosta kohdan Kuvankaappaus....
      3. Valitsen avautuvasta Kuvankaappaus-ikkunasta kohdan Ota kuvankaappaus yhdestä ikkunasta ja varmistan, että siihen liittyvä kohta Sisällytä ikkunan reunat on käyttöön valittuna.
      4. Edelleen Kuvankaappausikkunassa asetan Viiveen arvoksi 5 sekuntia.
      5. Valitsen Snap-napin, jonka jälkeen otan Tomboy-muistilappuikkunan esille ennen kuin viiden sekunnin viive on kulunut loppuun. Jätän ikkunan valituksi ja odotan viiveen loppuunkulumista. Kun viive on kulunut loppuun, hiiren osoitin muuttuu ristin muotoiseksi.
      6. Osoitan muistilappuikkunan yläraamia ja painan kerran hiiren vasenta nappia.

      Tämän jälkeen kuvakaappaus muistilappuikkunasta ilmestyy käsiteltäväkseni GIMP-kuvankäsittelyn ikkunassa, josta voin tallentaa sen.

  • WordPress URL parameter for getting the comments feed

    The parameter you need to apply to WordPress’ index.php in order to get the feed for comments seems bizarrely eluding, so I’ll make a note of it here for future reference: it’s feed=comments-rss2. So when a WP blog at http://domain.com/blog/ doesn’t have pretty permalinks (which renders the comments feed URL to http://domain.com/blog/comments/rss2), you’ll find the comments feed at http://domain.com/blog/?feed=comments-rss2.

  • [Ratkaisu] Inklusiivinen käyttöoikeustason kohotus PAM USB:n avulla

    Lähtökohta
    Pakettienhallinnassa pamusb-tools ja libpam-usb ovat asennettuna. Olen määritellyt PAM USB:n avulla tunnistautumismenetelmäkseni USB-porttiin kytketyn muistitikun.
    Ongelma
    Turvallisuuden vuoksi haluan sulkea USB-muistitikulla tunnistautumisen oletusarvoisesti pois käytöstä, ja määritellä sen erikseen käyttöönotetuksi niiden palveluiden osalta, joissa haluan sitä hyödyntää: järjestelmän asetusten tekemisen ja ylläpitotöiden vaatiman oikeustason kohotuksen yhteydessä.
    Ratkaisu
    Määrittelen /etc/pamusb.conf -tiedostoni alussa seuraavanlaisen osion:

    <defaults>
      <option name="enable">false</option>
    </defaults>

    Kun olen tallentanut tiedostoon tekemäni muutokset, muistitikulla tunnistautuminen on oletusarvoisesti pois käytöstä.
    Määrittelen sen jälkeen hieman alempana seuraavanlaisen osion:

    <services>
      <service id="sudo">
        <option name="enable">true</option>
      </service>
      <service id="gksudo">
        <option name="enable">true</option>
      </service>
      <service id="polkit">
        <option name="enable">true</option>
      </service>
    </services>

    Kun olen tallentanut tiedostoon tekemäni muutokset, USB-portissa oleva muistitikku riittää tunnistautumiseksi järjestelmän asetusten tekemisen ja ylläpitotöiden vaatiman oikeustason kohotuksen yhteydessä. Sen sijaan esimerkiksi sisäänkirjautuminen ja näytön lukituksen avaaminen vaativat edelleen salasanan kirjoittamisen.

    Huomautuksia
    • Tämä ratkaisu on sinänsä varsin triviaali sovellus PAM USB:n asetusten tekemisen ohjeista, mutta muiden muassa Verkko-ylläpitosovelluksen käyttäjän tunnistamisessa käyttämään PolicyKitiin liittyvää palvelun nimeä ei löytynyt suoraan annettuna mistään, joten päätin kirjata sen ylös tähän, vaikka sekin on sinänsä varsin helppo päätellä.
    • Palveluiden nimien löytämisessä on avuksi /var/log/auth.log -tiedosto. Kun muistitikulla tunnistautumisen sallii tilapäisesti oletusarvoisesti kaikkialla, tiedostoon kirjautuu halutun palvelun käytön yhteydessä seuraavanlainen rivi:
      Jun  3 10:30:20 shuttle-xpc pam_usb[17130]: Authentication request for user "jani" (polkit)

      Rivillä käyttäjätunnuksen perässä, suluissa oleva merkkijono on palvelun nimi.

    • Yllä mainittujen osioiden lisäksi olen määritellyt asetustiedostossa USB-muistitikun tunnistautumismenetelmäksi ainoastaan omalla käyttäjätunnuksellani, seuraavanlaisella osiolla:
      <users>
        <user id="jani">
          <device>
            MicroMemory
          </device>
        </user>
      </users>

      Tämä vaatii luonnollisesti asetustiedostoon lisäksi MicroMemory-nimisen määrittelyn itse muistitikulle.

  • WordPress comment anonymiser plugin

    I’ve thrown together a little plugin which sorta anonymises the comments your WordPress blog receives. As you probably know, WordPress stores your commenters’ IP addresses to help you fight spam and other forms of abuse. Obviously, this also helps authorities in tracking down people for saying things that are forbidden in your society. If you believe in freedom of speech as vehemently as I do, you wouldn’t want them to be able to do that, and you certainly wouldn’t want to provide them with such unintended assistance in their hunt for people exercising freedom of expression.

    This is where IP Address Eraser may help. It replaces the commenter’s IP address with a static address (by default, 127.0.0.1), so in order to track down the commenter, you would have to have access to your ISP’s web server logs. Note that through this route, your commenters might and probably will still be exposed, depending on your local laws regarding data retention by ISPs. That’s why I wouldn’t recommend that you advertise the fact that you’re using this plugin to your commenters, as they might be left with a false sense of security. If you want them to be truly safe (or at least, as safe as they can be), I suggest you recommend that they use Tor.

    Also note that, again, depending on your local legislation, you might yourself be held accountable for your commenters’ opinions. Unfortunately, this is equally true even without the use of this plugin.

    A technical note: Akismet, the default spam-fighting plugin employed by WordPress, takes a precedence in the order of filters employed to comments. I’ve not verified this, but I suspect that makes it use the comment poster’s IP address prior to it being erased by IP Address Eraser. I haven’t come across any tangible compatibility problems, so I’m hoping there are none, but please don’t take my word for it. I’m publishing this in the hopes that it’ll be useful, but there’s absolutely no warranty of any kind associated with this software.

    Another, final techical note: What I’d really hope to have is the best of both worlds. It would be a plugin which wouldn’t erase the IP addresses right away, but after a set delay (say, 24 hours). This would put you in charge: to be able to use the data to tackle abuse when you deem necessary, yet leave you unworried about storing privacy-compromising data for far too long (forever, which is the WordPress default). Unfortunately my WordPress hacking skills are too lame to come up with such a plugin. If anybody takes a crack at it, I’d be interested to know. Please, feel free to use/abuse my plugin in doing so.

  • Banging my head against C pointer dereference

    The pointers always get me when I try my hands at C. Now, I’m not dumber than most people, and the basic idea is pretty clear to me. But what trips my brain each time is the notation of declaration.

    It’s not always illogical. After all, as K&C points out, int *ip is intended as a mnemonic; it says that the expression *ip is an int. Okay, that seems innocent enough, but in fact it’s a two-edged sword. What about when you’re declaring a pointer as a parameter for a function, then calling the function? Compare these two short programs below:

    Listing 1. Listing 2.
    int foo(int i);
    int main() {
     int j = 1;
     foo(j);
     return 0;
    }
    
    int foo(int i) {
      /* do something with i */
      return 0;
    }
    int foo(int *ip);
    int main() {
      int j = 2;
      foo(&j);
      return 0;
    }
    
    int foo(int *ip) {
      /* do something with (*)ip */
      return 0;
    }

    For the first program, it’s easy to see that the parameter of foo(), i, is assigned the contents of j from main(): you’re in effect saying:

    1. Let foo() have one parameter, i, of type int.
    2. From main(), assign the value of j, also of type int, to i.

    But for the second one, foo() has to be called with an address (a pointer), and yet the declaration, with the mnemonic notation in place, seems to call for an int:

    1. Let foo() have one parameter, *ip, of type int.
    2. From main(), assign the value of &j, of type… uhh… pointer, to… uhh… ???

    This difficulty for me to grasp what type of a parameter foo() should be called with is due to the mnemonic notation in int *ip: when you have an int <something> as a parameter declaration, you expect to assign the parameter something that is of type int — not something that is a pointer to an int.

    Now, if I give up the mnemonic and instead write the declaration as int* ip, the code translates to natural language quite fluidly:

    Listing 3.
    int foo(int* ip);
    int main() {
      int j = 2;
      foo(&j);
      return 0;
    }
    
    int foo(int* ip) {
      /* do something with (*)ip */
      return 0;
    }
    1. Let foo() have one parameter, ip, which is a pointer to an int.
    2. From main(), assign the value of &j, also a pointer to an int, to ip.

    Of course, this notation opens a whole new can of worms. Consider the following declaration:

    int* i, j;

    Is j a pointer now, or just an int? It’s way too open to misinterpretation to make this notation commendable despite the previous advantage in readability.

    So I’m better off sticking to the mnemonic notation, and just trying to get my head around it. For that, I’m still in desperate need for an easy translation of such code into natural language.

    Maybe the mnemonic is the root of the problem. It’s a really bad mnemonic because it almost always works, but then there’s (at least) this one case, where you’re better off not remembering it, because it screws up your logic if you do. So I should think of int *ip as ip is a pointer to an int and just forget about the fact that it resembles a declaration of an int called *ip.

  • It’ses to itses

    For some time now, I’ve been using a Greasemonkey script to fix the most prevalent spelling mistakes on the Interwebs. Incorrect apostrophes are particularly painful, particularly prevalent and also particularly cumbersome to fix — the latter two being due to the complexity of the rules governing the use of apostrophes, obviously.

    To tackle this, I’ve now adopted brute tactics: I simply replace each instance of it’s with an its. So far I must say it has felt less painful to encounter an its which should have been an it’s than it is the other way round.

  • Kolumni: Haasteita etsimässä

    Tämän blogin päivitystahti on viime aikoina hiipunut, mutta se ei suinkaan merkitse sitä, etteikö ongelmanratkaisu minua enää kiinnostaisi. Kaikki ensiasennuksen jälkeen kohtaamani pulmat, jotka yleensäkään ovat ratkaistavissa, alkavat vain olla ratkaistut — nykyisin jotakuinkin kaikki vain yksinkertaisesti toimii niin kuin pitää tai niin kuin haluan. Päivitysten myötä järjestelmä ei tietenkään pysy täysin muuttumattomana, mutta pelkät turvallisuuspäivitykset eivät kuitenkaan yleensä juurikaan horjuta hyvin toimivaa järjestelmää.

    Koska ongelmanratkaisu siis edelleenkin kiinnostaa minua, en aiokaan pysyä Hardy Heronissa loputtomiin, vaan aion päivittää järjestelmäni myöhemmin tänä vuonna julkaistavaan versioon 8.04.1 ja edelleen Intrepid Ibexiin loppuvuodesta. Kuten Hardynkin tapauksessa, otan luultavasti lievän ennakkolähdön, ihan vain jännityksen vuoksi.

    Sillä välin saan jännitystä ja haasteita tarpeekseni, kiitos VirtualBoxin. En enää muista mitä kautta tutustuin Innotekin kehittelemään ja nykyisin Sun Microsystemsin omistamaan virtualisointiratkaisuun, mutta veljet kuinka tyytyväinen olenkaan, että tutustuin! Alunalkujaan asensin VirtualBoxin, koska halusin kokeilla olisiko mahdollista ajaa Microsoftin Messengeriä siinä. Ei pidä käsittää väärin; pääasiallinen pikaviestimeni on ollut Pidgin jo pitkän aikaa — se oli sitä jo silloin, kun vielä käytin Windowsia — mutta joudun silloin tällöin käyttämään Messengeriä videopuhelimena vaihtoehdottoman kontaktin takia.

    No, Messengerhän toimi mitä parhaiten, ja itse asiassa se oli lopullinen niitti ei-virtualisoidun Windowsin arkkuun tietokoneessani: poistin Windows-osion ja laajensin Ubuntun osiot kattamaan koko kiintolevyni. Nyt voin aina Messengeriä tarvitessani potkia virtuaalikoneen käyntiin yhdessä ikkunassa työpöydälläni, mikä on paljon yksinkertaisempaa kuin kaksoiskäynnistäminen. Ehkä kaikkein parasta VirtualBoxissa on sen joviaali lisensointi: ohjelmasta on tarjolla avoimen lähdekoodin versio, ja lisäksi yksityis- ja arviointikäytössä ilmainen suljettu versio. Avoimen lähdekoodin versiosta puuttuu joitain vaativia ominaisuuksia, joiden joukossa on USB-tuki. Joudun siksi itse käyttämään suljettua versiota, koska webkamerani (jota tietysti tarvitsen videopuheluihin) on tyypillinen USB-liitäntäinen vekotin.

    Tätä nykyä pääasiallinen VirtualBoxin käyttöni ei kuitenkaan vaadi USB-tukea, ja tämä käyttö on sitä joka tarjoaa minulle haastetta: asentelen hullun lailla kaiken maailman käyttöjärjestelmiä VirtualBoxin virtuaalitietokoneisiini. Käyttöjärjestelmistä kiinnostuneelle VirtualBox onkin unelmien täyttymys. Virtualisointi mahdollistaa niiden asentelun tuotantojärjestelmää (jos peruskäyttäjän työpöytäkonetta sellaiseksi voi kutsua) vaarantamatta. Olen kokeillut Debian GNU/Linuxia (vakaata ja epävakaata jakeluversiota), Gentoota, Fedoraa, asentanut tietysti rinnakkaisen Ubuntun (monta kertaa), Slackwarea, LFS:ää, Debian GNU/Hurdia, FreeBSD:tä, OpenBSD:tä, ReactOSia, Syllablea… ja vielä on jäljellä paljon kaikenlaista, mitä aion kokeilla!

  • Second Life jumiuttaa työpöydän

    Lähtökohta
    Näytönohjaimeni on Connect 3D:n valmistama, AGP-väylässä kiinni oleva Radeon 9600 -piirisarjalla varustettu All In Wonder. Olen valinnut näytönohjaimelle avoimen lähdekoodin ajurin (ati) käyttöön. Olen määritellyt ikkunointiympäristön asetuksissa EXA-kiihdytysmenetelmän käyttöönotetuksi.
    Olen asentanut Second Life -pelin asentamalla secondlife-install -paketin getdeb-sivustolta. Minulla on Second Life -tili, ja olen käynnistänyt pelin ja kirjautunut onnistuneesti sisään.
    Ongelma
    Liikuttuani jonkin aikaa pelin virtuaalimaailmassa työpöytä lakkaa vastaamasta näppäinten painalluksiin, ja jumiutuu lukuunottamatta hiiren osoitinta, joka reagoi normaalisti hiiren liikkeisiin. Työpöydän alapaneeliin lisäämäni Järjestelmän tila -sovelma, joka näyttää suoritinkäyttöä, paljastaa, että hetkeä ennen jumiutumista suoritinkäyttö on kohonnut sataan prosenttiin.
    Koska ikkunointiympäristö ei reagoi näppäimistöön, en voi käynnistää sitä uudestaan Control + Alt + Backspace -näppäinyhdistelmällä.
    Ongelman syy
    Toimiakseen kunnolla Second Life vaatii ATIn toimittaman suljetun lähdekoodin näytönohjainajurin.
    Ratkaisu
    ATIn näytönohjainajureiden asentaminen saattaisi ratkaista ongelman, mutta en ole testannut sitä. ATIn ajurit rakentuvat vielä toistaiseksi suljetulle lähdekoodille, ja haluan pitäytyä avoimelle lähdekoodille pohjautuvissa ajureissa periaatteesta. Lisäksi työpöytätehosteet vaativat toimiakseen avoimen lähdekoodin ajurit. Avoimen lähdekoodin näytönohjainajureiden kanssa toimivaa ratkaisua ei vielä ole.
    Huomautuksia
    • Työpöydän jumiuduttua järjestelmän alasajoon voi käyttää Linux-ytimen tunnistamaa näppäinyhdistelmää Alt + SysRq + R E I S U B. Ikkunointiympäristön uudelleenkäynnistys etäyhteyden kautta saattaisi myös tehota, mutta tätä en ole testannut.
    • Second Lifen pelaaminen avoimen lähdekoodin ajureilla saattaa olla mahdollista tulevaisuudessa sikäli kuin AMD tulee lunastamaan lupauksensa avoimen lähdekoodin ajureiden toimittamisesta.
  • Dupes? In my Netvibes? It's more likely than you think.

    Since at least Monday, all the feeds I’ve subscribed to with Netvibes have been suffering from massive amounts of fake “new” entries; that is to say entries I’ve already marked as read are being reported as being unread. This has occurred occasionally in the past with individual feeds (Boing Boing being particularly susceptible), but never to this extent either in frequency or breadth of susceptibility. So it’s not likely to be due to the feeds themselves, but rather a flaw of Netvibes.