Uni:Matematiikantunti ja sormikkaat (11. toukokuuta 2009)

Paikka: luokassa ala-asteella
Aika: pimeä talviaamuyö

Lukion matematiikantunti oli alkamassa, mutta luokkani kokoonpano oli yläasteajoilta. Kuten aina näissä unissa, ajattelin, etten mitenkään pysty kestämään edes yhtä neljäkymmentäviisiminuuttista, ja siksi olisi järkevintä lähteä kotiin lepäämään. Kuulin kuitenkin, että tunnin aluksi jaettaisiin stipendi, ja ajattelin jäädä, koska halusin olla kohteliaisuudesta paikalla, kun stipendi annettaisiin K:lle. Olin etukäteen varma, että hän sen saa, ja mielestäni ansaitustikin.

Opettaja oli jo luokassa, vaikka istuikin jostain syystä sen perällä eikä edessä. Menin käytävään riisumaan talvivaatteitani, ja siinä ilmeni toinen unissani usein toistuva ilmiö: vaikka riisuin miten monet hanskat käsistäni, alla oli aina uudet, edellisiä tiukemmin ihoa vasten puristuneet, ohutkankaiset sormikkaat. Niiden riisuminen oli melkein kuin olisi kuorinut sormista hansikkaan muotoista, kuollutta ihokerrosta.