Month: April 2008

Lähtökohta

Pakettienhallinnassa xscreensaver, pamusb-tools ja libpam-usb ovat asennettuna.
Olen ottanut käyttöön XScreenSaverin näytön lukitsemisen virransäästön yhteydessä sekä pikanäppäintä painettaessa.
Olen määritellyt PAM USB:n avulla tunnistautumismenetelmäkseni USB-porttiin kytketyn muistitikun. Turvallisuuden vuoksi olen sulkenut tämän tunnistautumismenetelmän pois käytöstä työpöydän sisäänkirjautumisruudun yhteydessä (gdm-palvelu) ja konsolikirjautumisen yhteydessä (login-palvelu).

Ongelma

Haluan sulkea USB-porttiin kytketyllä muistitikulla tunnistautumisen pois käytöstä myös silloin, kun näyttö on lukittu.

Ratkaisu

Lisään /etc/pamusb.conf -tiedoston <services>...</services> -osion sisään seuraavat rivit:

<service id="xscreensaver">
  <option name="enable">false</option>
</service>

Tämän jälkeen palvelut määrittelevä asetustiedoston osa näyttää kokonaisuudessaan seuraavalta:

<!-- Services settings (e.g. gdm, su, sudo...) -->
<services>
  <!-- Disable pamusb for gdm, login and xscreensaver -->
  <!-- (display locking), a password will be asked instead. -->
  <service id="gdm">
    <option name="enable">false</option>
  </service>
  <service id="login">
    <option name="enable">false</option>
  </service>
  <service id="xscreensaver">
    <option name="enable">false</option>
  </service>
</services>

Kun olen tallentanut tiedostoon tekemäni muutokset, USB-portissa oleva muistitikku ei enää kelpaa tunnistautumismenetelmänä lukitun näytön avaamiseksi.

Huomautuksia

• Tämä ratkaisu on sinänsä varsin triviaali sovellus PAM USB:n asetusten tekemisen ohjeissa annetusta GDM:n poissulkemisesta, mutta XScreenSaveriin liittyvää palvelun nimeä ei löytynyt suoraan annettuna mistään, joten päätin kirjata sen ylös tähän, vaikka sekin on sinänsä varsin helppo päätellä (niin kuin itse sen löysin).
• Koska varsinaisesti haluan käyttää muistitikkutunnistautumista ainoastaan käyttöoikeustason kohottamisen (ainakin sudo ja gksudo) yhteydessä, voisi pitemmän päälle turvallisempi ratkaisu olla sellainen, jossa oletuksena (<defaults>...</defaults> -osiossa) PAM USB on pois päältä, ja määritellään käyttöön vain tietyille palveluille <services>…</services> -osiossa.

Lähtökohta

Olen avannut Näytönsäästäjän asetukset -ikkunan valitsemalla Järjestelmä → Asetukset -valikossa olevan Näytönsäästäjä-kohdan. Näytönsäästäjä on asetettu käynnistymään oletusviiveellään (10 minuuttia). Virransäästö-napista avautuvassa Virranhallinnan asetukset -ikkunassa näytön virransäästön käynnistyminen on sekin oletusasetuksessaan, 40 minuuttia toimettomuutta. Haluan, että näytön lukitseminen tapahtuu yhtä aikaa virransäästön käynnistymisen kanssa, 40 minuuttin toimettomuuden jälkeen.

Ongelma

Näytönsäästäjän asetukset ja virranhallinnan asetukset -ikkuna eivät anna minun valita näytön lukitsemisen viivettä, vaan valittuna se käynnistyy aina yhtä aikaa näytönsäästäjän kanssa.

Ongelman syy

GNOME-työpöytäympäristön ruudunsäästäjässä ei ole tarvitsemaani ominaisuutta.

Ratkaisu

Korvaan GNOME-työpöytäympäristön ruudunsäästäjän XScreenSaver-sovelluksella, joka tarjoaa haluamani ominaisuudet.

1. Asennan Synaptic-pakettienhallinnassa xscreensaver-paketin.
2. Asetan XScreenSaverin käynnistymään kirjautumisen yhteydessä.
   1. Valitsen Järjestelmä → Asetukset -valikosta Istunnot.
   2. Istunnot-ikkunan avauduttua valitsen siitä +Lisää-napin.
   3. Uusi kirjautumisohjelma -ikkunan avauduttua täytän sen sisältämät kentät seuraavilla tiedoilla:
      

      Nimi	XScreenSaver
      Komento	xscreensaver -no-splash

3. Suljen GNOME-työpöytäympäristön ruudunsäästäjän asetusikkunan.
4. Lopetan GNOMEn ruudunsäästäjäsovelluksen sudo killall gnome-screensaver -komennolla.
5. Estän GNOME-työpöytäympäristön ruudunsäästäjän käynnistymisen sisäänkirjutumisen yhteydessä seuraavalla komennolla:
   

   gconftool-2 --type boolean -s \
   /apps/gnome_settings_daemon/screensaver/start_screensaver false

6. Asetan XScreenSaverin jäljittelemään GNOMEn ruudunsäästäjää muilta kuin näytön lukitsemisen osalta.
   1. Otan XScreenSaverin asetukset esiin valitsemalla nyt Järjestelmä → Asetukset -valikosta kohdan Näytönsäästäjä.
   2. Käynnistän näytönsäästäjän vastaamalla myöntävästi asetusikkunan avautuessa esitettävään kyselyyn XScreenSaver-palvelimen käynnistämisestä.
   3. Valitsen Tila-kohtaan liittyvästä alasvetovalikosta kohdan Blank Screen Only. Varmistan, että Käynnistä-kohtaan liittyvä aika-asetus on 10 minuuttia.
   4. Varmistan, että Lock Screen After -kohta on käyttöön valittuna. Asetan siihen liittyvän aika-asetuksen arvoksi 30 minuuttia, sillä tämä aika mitataan näytönsäästäjän käynnistymisen alkamisesta, ja haluan näytön lukkiutuvan yhteensä 40 minuutin toimettomuuden jälkeen.
   5. Avaan Lisäasetukset-välilehden, ja varmistan, että Näytön virransäästö -osiossa Virransäästö käytössä -kohta on käytössä. Valmiustilan aikaviiveeksi asetan 40, Virransäästön 50 ja Virrankatkaisun 60 minuuttia.
   6. Fading and colormaps -osiossa varmistan, että Himmennä mustaan säästäjän käynnistyessä on käyttöön valittuna.
   7. Suljen XScreenSaverin asetusikkunan.

Tämän jälkeen näytönsäästäjä toimii haluamallani tavalla.

Omien tiedostojen järjestely kiintolevylle on useimmille tuttu logistinen ongelma, jonka ratkaisutapa lienee kullekin hyvin ominainen. Minä tallennan nykyisin lähes kaiken työpöydälläni oleviin kansioihin. Työpöydällä vallitseva kansiojako näyttää tältä:

• Yksityiset
• Ei-vapaat
• Vapaat
• Työn alla
• Arkisto

Arkistoa lukuunottamatta nämä kaikki ovat aitoja hakemistoja, eli tiedostoja kotihakemistoni juuressa olevan Työpöytä-hakemiston alla.

Varsinainen pyhä kolmijako tässä päätasolla on jako Yksityisiin, Vapaisiin ja Ei-vapaisiin. Nimensä mukaisesti Yksityiset pitää sisällään kaikki visusti yksityisinä pidettävät tiedostot. Ei-vapaat/Vapaat -jako puolestaan perustuu siihen onko tiedosto vapaasti käytettävissä ja edelleen jaettavissa. Vapaat sisältää siis julkisomaisuutta ja copyleft-kamaa, jota voi käyttää ja jaella esimerkiksi netissä huoletta.

Näiden kolmen sisällön olen edelleen jakanut mediatyypin mukaan seuraaviin alihakemistoihin:

• Asiakirjat
• Kuvat
• Musiikki
• Video
• Muut

Kuten näkyy, nimen monikkoudessa häilyn kahden välillä. Sen suhteen minulla on täysin subjektiivisena periaatteenani se, miltä kukin sana yksikössä ja monikossa maistuu. Esimerkiksi Musiikki kuulostaa paremmalta kuin Musiikit, Video paremmalta kuin Videot (joka assosioituu mielessäni vahvasti VHS-nauhuriin), mutta Kuvat taas paremmalta kuin Kuva.

Musiikin ja Videon keskinäinen suhde on pikemminkin käytännön sanelema kuin ontologisesti perusteltu. Korvaisin Musiikin kovin mielelläni Äänellä, mutta kokemuksesta tiedän, että näin nimetty kansio sisältäisi kuitenkin loppujen lopuksi vain sen Musiikki-alikansion. Äänitiedostot, jotka eivät sisällä musiikkia, ovat työpöydälläni niin harvinaisia, että olen nostanut Musiikin suoraan Videon rinnalle, ja aion sysätä mahdolliset ei-musiikilliset äänitiedostot Muut-luokan alle yhdessä muiden sekalaisten mediatyyppien sekä kokoelmien kanssa.

Mikäli Video sisältäisi satunnaisten videoleikkeiden lisäksi vain yhtä tiettyä formaattia, kuten vaikkapa Elokuvia, voisi sen nostaa Videon tilalle Musiikin rinnalle, ja sysätä Videoleikkeet ei-musiikillisten äänitiedostojen tavoin Muut-luokkaan. Elokuvien lisäksi Video sisältää kuitenkin myös Televisio-ohjelmia, joten yhdessä Videoleikkeiden kanssa niitä on jo kolme, mikä tekee Videon itsenäisyydestä mielestäni pragmaattisesti perustellun ratkaisun.

Mediatyyppijaottelu ei ole sikäli täysin ehdotonta, että esimerkiksi pakatut asiakirjat, joiden avaamiseen siis tarvitaan ensisijaisesti pakkauksen purkava ohjelma eikä asiakirjojenlukuohjelma, luokittelen Asiakirjoiksi. Sen sijaan esimerkiksi kuvatiedostoksi skannattuja asiakirjoja en kykene luokittelemaan samoin, vaan hyytävästä epävarmuudentunteesta huolimatta olen ainakin vielä tähän saakka luokitellut ne Kuviksi.

Mikäli tiedostoja ei ole yhteensä kovin monta, sijoitan ne suoraan mediatyyppikansion juureen. Tarvittaessa jaottelen sisältöä kuitenkin edelleen uusiin, ad-hoc -alikansioihin. Ainoa vakio tällä tasolla on Muut-kansio muihin luokkiin sopimattomia tiedostoja varten.

Palataanpa takaisin työpöydälleni. Siellä sijaitseva Arkisto on pikakuvake, joka viittaa /mnt/Arkisto -hakemistoon, jonne olen liittännyt kakkoskiintolevyni. Arkistoon menee kaikki sellainen kama, minkä olen jo kertaalleen polttanut optiselle levylle. Esimerkiksi musiikkihan on sellaista, että siitä on käytännöllistä pitää kopioita kiintolevyllä vielä irtolevyille polttamisen jälkeenkin. Hätätapauksessa (tyypillisesti tilanpuutteen iskiessä) Arkiston voi kuitenkin pyyhkäistä vaikka kokonaan tyhjäksi.

Arkiston sisäinen jaottelu noudattaa työpöydän päätason keskeisintä kolmijakoa (Yksityiset, Vapaat ja Ei-vapaat), sekä näiden sisäistä jakoa mediatyypin mukaan, sillä sen sisältö on työpöydältä sellaisenaan Arkistoon siirrettyä. Arkisto on siis nimensä mukaisesti arkistoitua työpöydän sisältöä.

Työn alla on nimenä kankea, mutta kuvaavampaakaan en toistaiseksi ole keksinyt (esimerkiksi Työt olisi harhaanjohtava). Tähän hakemistoon tuuppaan tavaran, jota en vielä ole ehtinyt tai viitsinyt jaotella Yksityisiin, Vapaisiin ja Ei-vapaisiin, sekä lisäksi työpöytäympäristössä väliaikaisesti pyörittelemäni tiedostot. Työn alla -kansion sisältä löytyy yllä listatun kaltainen mediatyyppijako, sillä mediatyyppiä ei yleensä uutta tiedostoa tallennettaessa tarvitse miettiä.

Olen luonut lisäksi työpöydälleni mediatyyppien mukaan nimetyt linkit, jotka vievät Työn alla -kansion alla oleviin, vastaavannimisiin kansioihin. Sisääntulevat tiedostot on helppo paiskoa niihin odottelemaan myöhemmin tapahtuvaa, tarkempaa lajittelua.