Tämän takia minusta ei koskaan tullut puhepodcastien kuuntelijaa, tekstissä on paljon helpompi hypätä taaksepäin juuri sen verran kuin tarvii. Ja tekstinkin kanssa minulle käy näin, joskin harvemmin kuin pakkosyöttö-puheen kanssa. Puhe vain vyöryy eteenpäin vaikka huomioni kiinnittyisi muualle, silmien eteneminen tekstissä sentään pysähtyy ajatuksen voimalla heti tarvittaessa.