Avainsanana psykologia

This would imply that the poster knew the exact day that Eric died

18. heinäkuuta 2018 klo 16.06
Sijainti: Blogit: The Trail Went Cold
Avainsanat: psykologia

If I caught that correctly, this ”Sam Spade” character referred to the Taco Bell incident occurring ”the day before [Eric’s] death”. Assuming this is true, it would imply that the poster knew the exact day that Eric died, when even the authorities appear to have no such knowledge (due to uncertainty resulting from the state of decomposition). While the poster’s truthfulness in general is questionable, this embedded implication about their knowledge could be a Freudian slip.

Vastaa viestiin sen kontekstissa (The Trail Went Cold)

Great point about the lack of pride in shunning

26. kesäkuuta 2018 klo 15.42
Sijainti: Videosivustot: YouTube
Avainsanat: psykologia, uskonto

Great point about the lack of pride in shunning, it really is quite striking now that you’ve articulated it. It stands in contrast to how they do seem to take pride in, say, the blood policy (from an outsider’s POV at least). Both are destructive, yet one is flaunted, while the other is treated like the shameful half-secret that it is.

Vastaa viestiin sen kontekstissa (YouTube)

There’s a sort of a reverse Thatcher effect also

25. toukokuuta 2018 klo 18.59
Sijainti: Videosivustot: YouTube
Avainsanat: psykologia

There’s a sort of a reverse Thatcher effect also: have your friend lie down, with the lower part of their face (everything below the eyes) obscured with a piece of paper or something. You then make eye contact with them from above their head so that their face is upside down in your field of view. After a while, your brains starts to think you are face to face with someone without a nose or a mouth, but with a bushy beard (assuming they have hair).

(Discovered this with friends back when we were kids, don’t know if has a designated name.)

Vastaa viestiin sen kontekstissa (YouTube)

Vertaan omaan tilanteeseeni

3. huhtikuuta 2016 klo 9.58
Sijainti: Blogit: Veloena
Avainsanat: psykologia

”Kuvittelin hetken ihan oikeasti, että osaan asioita ja että minua voitaisiin pitää jos ei ehkä viehättävänä, niin jotenkin edes kiinnostavana jollain oudolla tavalla. Ehken enää usko sellaista mahdolliseksikaan.”

Vertaan omaan tilanteeseeni nyt viimeisimmän eron jäljiltä: usko asioiden osaamiseeni kärsi samalla lailla kolauksen, viehättävyyteeni en kai koskaan ole tosissani uskonut, sen sijaan oudolla tavalla kiinnostavuuteeni uskon edelleen (ja vahva painotus oudolla-sanalle), mutta enää en usko että se riittäisi kellekään, tai jos riittäisi, sen toisen pitäisi olla (”mulle kelpaisi lähes kuka tahansa” -merkityksessä) liian epätoivoinen, jotta suhde voisi olla terveellä pohjalla.

FWIW, siteeraamani katkelmasi oli minusta sikäli hassu, että ainakin minä liittäisin sinuun kyllä hyvin vahvasti nuo kaikki kolme listaamaasi attribuuttia.

Vastaa viestiin sen kontekstissa (Veloena)

Wow, that is seriously twisted

6. elokuuta 2013 klo 22.45
Sijainti: Blogit: Sitamar
Avainsanat: psykologia

Wow, that is seriously twisted. Thanks for sharing. I’m glad you see things as you do, about her being the failure that she was; you could have been brainwashed to actually believe how she’d have you believe, that it was somehow your fault and not all hers. Then again you probably wouldn’t have survived, and the fact that you have goes to prove that you really are strong as you say.

I think one explanation for the perceived change in your mother’s behavior might be that children start out quite flexible and unquestioning towards their parents, and only gradually start developing their own will and identity. It could be she never was any good in raising up a real person, so you only came in full contact with her deficiency as a parent once you began to manifest personality. When you are very small, you more readily accept anything a parent may force on you no matter how wrong it actually is. It’s only later that you begin to have a sense of entitlement and are more likely to pursue what you feel is right for you, which sets you on a collision course with the parent that can’t deal with a child that is a real person and not just a dummy.

Vastaa viestiin sen kontekstissa (Sitamar)

Kasvokuvataulukko onneksi sisältyy ilmaiseen esikatseluun

10. joulukuuta 2012 klo 11.02
Sijainti: Blogit: Erään planeetan ihmeitä
Avainsanat: psykologia, tiede

Haa, kiitos salapoliisintyöstä! Artikkeli on maksullinen, mutta kasvokuvataulukko onneksi sisältyy ilmaiseen esikatseluun. Minusta (näin yksittäisen heteromiehen otantana) taulukon naisten puoleensavetävyyksissä ei ole juurikaan eroja, ja erityisesti vieläpä niin, että jos jotain, niin high -puolen kasvot ovat pikemminkin vähemmän miellyttäviä kuin low’t. (Tosin en kyllä juuri nyt etsikään seksi- tai parisuhdekumppania.) Sen sijaan taulukon miehistä varsinkin psykopatian kohdalla huomaan suosivani high -puolta, jos kasvojen miellyttävyyttä arvioidaan.

Muistelen joskus taannoin täyttäneeni netissä jotain BBC:n sponssaamaa tutkimusta, jossa piti tehdä jotain päätelmiä kasvokuvien pohjalta. Se ei siis ollut sellainen (pelkästään) hupajuttu vaan sillä kerättyä aineistoa käytettiin myös ainakin osana jotain ns. oikeaa tutkimusta. Pahus kun en vain nyt yhtään muista että mitä siinä tutkittiin.

Vastaa viestiin sen kontekstissa (Erään planeetan ihmeitä)

Ainakin he kädellisinä kuvittelevat saavansa vetovoimaa hierarkiassa kohoamisen avulla

6. huhtikuuta 2012 klo 12.32
Sijainti: Blogit: Veloena
Avainsanat: psykologia, seksuaalisuus, työ

”Ajattelevatko (epäilevätkö heikkoina hetkinään) miehet saavansa työpaikan seksuaalisen vetovoimansa avulla?”

Ainakin he kädellisinä todennäköisesti kuvittelevat saavansa seksuaalista vetovoimaa työpaikan, tarkemmin sanoen hierarkiassa kuin hierarkiassa kohoamisen (jota nykyisin haetaan varmaankin pääasiassa työpaikoilta) avulla.

Minullahan ei ole työpaikoista juurikaan kokemusta, enkä kai muutenkaan ole kovin tyypillinen sukupuoleni edustaja mitä hierarkioihin tulee, mutta ainakin minä attribuoin kaikki toisiin ihmisiin liittyvät saavutukset (kuten vaikka työpaikan saamisen) nimenomaan saajan puoleensavetävyydelle. Taituruus sun muut oikeasti (esim.) työn kannalta merkittävät asiat jäävät siinä kevyesti toiseksi.

Eikä se ole minusta edes sukupuolittunutta, kaikki päätäntävaltaiset vain haluavat ympärilleen tyyppejä joista saavat tyydytystä, joka on aina pohjimmiltaan seksuaalista. (Sen tyydytyksen hankkimisen käytännön muotohan voi sitten olla vaikka mitä, olennaista on että sitä saadaan nimenomaan suhteessa tähän tyyppiin eikä niinkään siihen toiseen, jota ei valita.)

Vastaa viestiin sen kontekstissa (Veloena)

I felt slightly worried

1. maaliskuuta 2012 klo 18.42
Sijainti: Blogit: Sitamar
Avainsanat: psykologia

Again, thanks for the effort you put into your answers. After leaving the previous comments I felt slightly worried whether I’m too eager to dish out my kitchen psychology. These are deeply personal issues for you and for me to label you as this or that based on the little I (really) know about you is just my typical self-centeredness: I tend to get too fascinated with my own mental constructs to take into account that people I involve in them might not be as enthusiastic about them.

(Thanks for the video link btw, haven’t had time to properly watch it yet but I will.)

Vastaa viestiin sen kontekstissa (Sitamar)

Then again, I could be completely wrong

28. helmikuuta 2012 klo 21.04
Sijainti: Blogit: Sitamar
Avainsanat: psykologia, seksuaalisuus

(Then again, I could be completely wrong about your motives, and you could be just after some cheap kicks after all, but I only have what you’ve written as basis and I don’t think you’ve ever hinted of being just after something as petty as sexual satisfaction.)

Vastaa viestiin sen kontekstissa (Sitamar)

You’re not superficially motivated

28. helmikuuta 2012 klo 21.00
Sijainti: Blogit: Sitamar
Avainsanat: psykologia, psykopatia, turvallisuus

Thanks for taking the time to answer my comments.

I think a big (though not big enough to be first-time-preventive) difference between you and psychopathic killers is that you’re not superficially motivated. A psychopath has no trouble hurting people in order to gain something relatively trivial — typically grotesque is the seek of sexual gratification.

You’re more of the ”I believe an antisocial act will have a cleansing effect on my soul” type that, upon acting out, either gains the spiritual emancipation they’re after, or realize they’ve just been pursuing a flare. The reason I think so is all this introspection you demonstrate here. I can’t picture you, after committing a bloody act, sitting there, thinking ”well that didn’t do much, maybe I just didn’t do it good enough, big enough?” You’d more likely have your answer there, and wouldn’t have to keep on repeating the act, banging your head against the wall so to speak (as thrill-seeking psychopath would). You’d have made your statement and either it makes an effect on others or it doesn’t. Either way, it’d be out of your hands by then, no use doing it over and over again.

Vastaa viestiin sen kontekstissa (Sitamar)

Vanhempia »