Minun käsitykseni on, että genre-elokuvat ovat semmoisia, jotka tehdään tietoisesti ja häpeilemättä ko. genren perinteiden puitteissa, ja nimitystä vain käytetään erityisesti kauhun kohdalla siksi, että tämä on varsinkin siellä puolella viime vuodet ollut muotia. Genre-elokuvissa ei siis pyritä mihinkään taiteellisesti kunnianhimoiseen määrittelyjen pakenemiseen, vaan päin vastoin pysytellään turvallisesti genren (esim. juuri sen kauhun) perinteisissä raameissa, tai ainakin näitä perinteisiä elementtejä korostetaan häpeilemättä.

Draama ja komediakin siis voisivat ihan hyvin olla genre-elokuvia, jos niiden luojat valitsisivat samanlaisen taiteellisen strategian, ja markkinoisivat tuotoksiaan nimenomaan tämä kärki edellä. Se ei vain taida olla muotia (eikä tarpeen) noissa genreissä, mutta löysin pikaisesti ainakin yhden artikkelin, joka listaa kauhun ja trillerin rinnalla actionin, science-fictionin, Aasian-elokuvat, fantasian, kulttielokuvat, ”weirdon”, grindhousen, parapsykologiaelokuvat ja animaation.

Huomattavan monet noista ovat sellaisia, että niihin luettujen teosten taiteellista arvoa on ainakin joskus aiemmin jossain määrin väheksytty, ja genre-sanan käytössä niiden yhteydessä on siis ehkä kyse yrityksestä vähentää noihin luokitteluihin liittyvää stigmaa viestimällä teeskentelemättömyydestä. ”Tämä elokuva on [esim.] kauhua, emmekä häpeä sitä.”