Se oli kyllä ankea ja pimeä paikka. Minä onnekseni pääsin päiväksi kouluun, vaikka suretti sinut sinne ankeuteen jättää.

Oliko niillä televisio? Olisin väittänyt, että ainut viihdyke siellä oli joku vanha aikakauslehti. Vaikkei 80-luvulla kyllä televisiostakaan päivisin mitään katseltavaa tullut.

FWIW, automaattitarkennuksen ja kuvanvakaimen kanssa kameralla ei tarvi härveltää ollenkaan jos ei halua; sen kun tähtää ja laukaisee niin kuin pyssyllä. Ja vaikka ruudinhajua ei olekaan, järkkärin mekaaniset äänet ja taktiiliset efektit (peilin naksahdus varsinkin) ovat ainakin minusta miellyttävän primitiivisiä.

Onomatopoetian ohella merkitykseltäänkin: Rapala.