”WHOOPS! Shredded Sushi.”

Oi että, tämän olin kokonaan unohtanut! Enkä tuota pisteillä pelaamista muista vieläkään, mutta Baby Elephant Walkin ja pöllön reaktion kyllä nyt taas hyvin elävästi.

Rick Dangerous oli ensimmäisiä, jollei peräti ensimmäinen, Amigalla koskaan näkemäni peli, ja kyllähän se vaikutuksen teki. Sen perusteella en kylläkään itse pelistä sanoisi mitään, sillä toinen samoista meriiteistä kilpaileva kandidaatti on Mouse Trap, joka siis sekin silloin kasibittisiin tottuneesta näytti ihan huikean hyvältä.

Short Circuit -elokuva on jo vuosia ollut katselulistallani, juurikin tämän pelin takia. Ei se käsittääkseni häävi raina ole, mutta nämä tolkuttoman epäselvät lisenssipelit jättivät silloin aikanaan kaipaamaan edes jonkinlaista selvyyttä, jota alkuperäisteos ehkä sentään saattaisi tarjota.

Apropoo Lowe: tämä legenda myy parhaillaan lähdekoodikätkönsä sisältöä Ebayssä. Disney-pelienkin pitäisi olla tulossa.

FGTH oli kyllä ihan omaa luokkaansa. Alkujaan minuun siinä varmaan vetosi se, että se pääsi lähimmäksi 16-bittisten koneiden seikkailupelejä (joita fanitin), mutta oikeastihan FGTH uhmasi kaikkia näin ahdasmielisiä laatikointeja (ilmeisen itsetarkoituksellisesti), enkä tiedä oliko moista 16-bittisillä koneilla nähty silloin tai sittemminkään.

Monta yritin, mutta yhtään niistä massiivisista naputeltavista en koskaan saanut toimimaan. Se nepan ohjekirjassa ollut C=-kuumailmapallosprite oli suurin saavutukseni, ja sekin vasta vuosien ja lukuisten ragequittien jälkeen.

Kuuntelin tunnarin Youtubesta, enkä tunnistanut. Debunked!

(Videon kommenteissa oli vähän keskustelua Hubbardin lainauksista.)

Näytöntökkimäpelit tökkivät täälläkin. Ihmettelin jo silloin, kun olin hetken aikaa mobiilipelikoodarina, että miksei näille laitteille tehdyillä peleissä hyödynnetä laitteiden antureita. Pelisuunnittelussa yritetään vain mielikuvituksettomasti toisintaa vanhan maailman peliohjaimien fyysisiä nappeja siinä näytöllä, josta ei saa edes kunnon taktiilia palautetta.

Se kytkeytyy hyvin läheisesti pelien mekaniikkaan, eli pelit pitäisi nykyään alun alkaenkin suunnitella sellaisiksi, että niiden mekaniikan ohjaus soveltuisi luontevasti mobiililaitteen ominaisuuksilla tehttäväksi. Esimerkiksi perinteiset sidescrollerit ovat syntyneet joystickien ja painonappien ympäristössä, ja siksi niiden ohjaamiseen mobiililaitteella ei ole edes oikein mahdollista rakentaa painonappien simulointia luontevampia konsteja. Pitäisi siis luoda kokonaan uusia, mobiililaitteiden ohjaimille luontevia genrejä.

(En tuon lyhyen pelikoodarikeikkani jälkeen ole juurikaan seurannut mobiilipelien kehitystä, joten voi olla, että nykyään näin jo paremmin tehdäänkin.)

Elokuvasarjan ”viimeisellä” viittaat ilmeisesti (Connerystä päätellen) Viimeiseen ristiretkeen eikä Kristallikallon valtakuntaan. Jos et tiennyt jälkimmäisestä tätä ennen, suosittelen myös unohtamaan sen saman tien.

Ristiretkestä tehty seikkailupeli oli yksi Amigalla intohimoisimmin pelaamistani (silloin vielä kaverin luona, kun itselläni oli vain Nepa). Sen varustelukin oli hulppea, erityisen huikealta tuntui mukaan sisällytetty Jones seniorin päiväkirja.

Muistaakseni tämä oli minulle niitä pelejä, joita pelasin ennen kuin olin elokuvan nähnyt.