Voisiko kyse olla sukupuolesta riippumatta siitä, että malli siitä, miltä sen kumppanin pitää vaikuttaa, saadaan lapsuudessa jostain merkittävästä aikuisesta? Aikuisethan useimmiten vaikuttavat lapsen näkökulmasta ”päältä katsoen häikäisevän vahvoilta ja itsevarmoilta”. Eli sitten kun lapsi varttuu, hän etsii edelleen sitä itsevarmuutta ja vahvuutta, mutta nyt aikuisen näkökulmasta, jolloin naapurintyttöys/-poikuus ei kelpaa.