Tuli varmaan mielipideteksti joka on täynnä ristiriitoja. Siis hyväksyn, mutta en hyväksy? Siis homot on ok, mutta eivät ole?

Tuolle on ihan oma nimikin: tekopyhyys. Tarkemmin sanottuna vierastat homoutta, mutta pelkäät siitä luonnollisesti (tuo vääjäämättömässä mahdissaan pelottava taikasana) päällesi lankeavaa suvaitsemattomuuden leimaa, joten yrität istua molemmilla tuoleilla yhtä aikaa. ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. ”

Lisäksi vaikuttaa siltä, että jotenkin kummallisesti kuvittelet homouden hyväksymisen tarkoittavan sitä, että sinun pitäisi tuntea homoseksuaalisia väreitä. Jos perimmiltään niin ei ole, ei ole kummakaan jos homous tuntuu peljättävältä. Tämän ongelman ratkaiset takaperoisesti kieltämällä homouden, vaikka voisit ratkaista sen paljon paremmin hylkäämällä tuon virheellisen premissin homouden hyväksymisen seurauksista omalla kohdallasi: voit hyväksyä homouden ilman, että homoutta edellytettäisiin sinulta saatikka, että muuttuisit itse kuin taikaiskusta homoksi. Sinun ei toisin sanoen tarvitse nauttia mieskauneudesta tai edes sisustusohjelmista tai kukista tai käsilaukuista, vaikka hyväksytkin homouden. Se ei vaaranna sinun heterouttasi millään tavalla.