Kuvasit tismalleen sen ongelman, joka minulla on suomen puhumisessa

29. maaliskuuta 2012 klo 6.39
Sijainti: Blogit: Jannen verkkoloki
Avainsanat: kieli

”Joskus kun olen joutunutkin puhumaan vieraalla kielellä, alan yleensä sössöttämään ja änkyttämään, koska yritän hakea jotain hienoa ja sujuvaa ilmaisua sen sijaan että yrittäisin vain yksinkertaisesti sanoa sen mitä sanottavana on.”

Kuvasit tismalleen sen ongelman, joka minulla on suomen puhumisessa vieraiden kanssa (sen lisäksi, ettei minulla tunnu olevan yhtään mitään sanottavaa). Sen sijaan englantia, hassua kyllä, uskallan puhua melkeinpä ihan ajattelemattani, sillä mieleeni ei yleensä edes tule kuin yksi ainoa tapa sanoa sanottavani. Siinä ikään kuin uskon, että se on se ”oikea” tapa sanoa tämä. Suomea puhuessani taas olen piinallisen tietoinen siitä, että saatan käyttää murretta, sanoja tai ilmaisuita, joista toinen ei ole perillä, tai joita tämä pitää muuten vain outoina tai jopa naurettavina, eikä minulla ole mitään keinoa päästä etukäteen perille hänen käyttämästään suomen variaatiosta. Pienenä puhuin varmaankin juuri tästä syystä kirjakieltä, lapsena sitä on helppo kuvitella puheen korkeimmaksi standardiksi. Myöhemmin menetin uskoni siihenkin ja niin minusta tuli vaikenija.

Vastaa viestiin sen kontekstissa (Jannen verkkoloki)