Paniikkikohtaukset jäävät kai minulle kokemuksellisesti ikuiseksi arvoitukseksi. Osaan kyllä periaatteessa kuvitella mitä siinä tapahtuu, mutta tunnetasolla se kuvitelma jää nähtävästi vajaaksi ainakin niin kauan kuin en joudu tilanteeseen, joka aiheuttaisi minussa paniikin. En edes tiedä olenko koskaan ollut lähelläkään sitä, eli en muista minkään koskaan aiheuttaneen minussa mitään pakokauhun kaltaista, sellaista akuuttia ja dramaattista pelkotilaa. Erilaisia hitaita ja hiipiviä ahdistuneisuuden asteitahan olen kyllä kokenut.

Minä en ole kai koskaan pelännyt kuolemaa. Aiemmin minulla ei ollut siitä minkäänlaista mielipidettä ja nykyisin haluan sitä. Miltä sen pelkääminen tuntuu? Tai että, miksi se pelottaa?