Se on kesken vieläkin, kirjastojen kuukauden laina-ajassa lukemaan ehtiminen tekee minulle yleensäkin tiukkaa.

Liimatta on tehnyt kovasti töitä meidänikäisiimme vetoavien detaljien keräilyssä. Harmikseni hänen lapsuudenhahmonsa on kuitenkin luonteeltaan niin erilainen kuin minä olin, että alkuviehätyksen jälkeen enin osa kirjasta on tuntunut vieraalta, ja (ehkä sen takia) lisäksi vähän pitkitetyltä (levyjenkopiointilevy erityisesti tuntuu jääneen päälle).