Minäpä en ole koskaan pelannut enkä edes nähnyt mitään Ultimaa millään koneella. Kaikesta Mikrobitin hypetyksestä huolimatta mikään niistä ei (tietääkseni) koskaan yltänyt Pelkosenniemen perille.

Pelasitko disketti- vai kasettiversiota? Kasettiversion kääntöpuoli ei ikinä suostunut latautumaan, ja sitten lopulta tajusin että siinähän lukee ”audio” (tms.) ja kokeilin sitä kasettisoittimessa. Ja sieltä pläjähti soimaan Resister -nimisen yhtyeen Who’s Crying Now?

Mutta nythän sinä jätit kokonaan mainitsematta anakronistisen huumorin, joka tässä pelissä silloin aikoinaan niin kovasti huvitti: keräiltävät esineet ovat telkkareita (”The Mirror of Wisdom”), hehkulamppuja (”The Fire Doesn’t Burn” [sic]), Coca-Cola-tölkkejä (”Elixir of Life”) sun muuta modernia krääsää. Noiden vitsien takia sitä sieti kaikkia niitä raivostuttavan turhia kuolemia.

No niin, oli pakko kaivaa tuo tunnari Youtubesta soimaan. En olisi osannut hyräillä sitä, mutta sen tunnelman muistin ihan selvästi (ja oikein).

DTD tuli muistaakseni bundlena koneen kanssa ja oli siten ensimmäisiä pelejä joita omalla nepalla tuli pelattua. Ihan ensimmäinen taisi olla (myös bundletettu) Match Point, pelkästään sillä ansiolla että se suostui kasetilta latautumaan (tuon linkkaamani grafiikat näyttävät kyllä jotenkin paremmilta kuin muistikuvieni tennispelissä, joten en ole nimestä ihan varma).

Sitä en kyllä muista olinko ennen oman saamista jo nepalla jossain muualla pelaillut. Todennäköisesti kyllä.

Eivät urheilupelit minullekaan niitä suosikkeja yleensä olleet, mutta aina niiden hakkaaminen sentään oikean urheilun voitti.