18.10.2004 – Osaan palvelimistamme ei saada yhteyttä, johtuen ilmeisesti kotimaisten palveluntarjoajien yhteysongelmista. Pahoittelemme tästä asiakkaillemme aiheutuvaa haittaa.
Kuten todettu tänään pariinkin otteeseen.
Hakuvekotinbugi on nyt korjattu. Samalla tuli siihen systeemiin ensimmäisen kerran tilaa tarpeeksi, että saatoin panna siihen ihan oikean Googlen logon. Tosin pienintäkin tarjolla olleista piti vielä vähän pienentää.
Sorvasin välilehtihoistingin uuteen uskoon. Sorruin taulukoiden käyttöön kun meinasi hermot revetä pelkillä diveillä asemoinnissa.
5.10.2004 – Aamulla odotettavissa lyhyitä katkoksia dionora.louhi.net-palvelimen verkkoyhteyksissä kytkinpäivityksien vuoksi.
3.10.2004 – Ongelmia sähköpostiliikenteessä dionora.louhi.net -palvelimella. Vika on korjattu.
Muutama websecin tiedote kerkesi pompata ittelle takaisin, mutta en kerennyt edes merkintää tekemään ennen kuin se jo toimi. Ilmeisesti ne postit on kuitenkin lopulta tulleet perille, joten yhtään kommenttia ei liene mennyt ohi silmien tuon takia.
Viikonlopun aikana uudistukset laajenivat kattamaan myös Villiminkin. Se säilytti vanhasta teemasta paitsi värimaailmansa, myös pääotsikkotyylinsä, joka yllättäen sopi ainakin minun silmässäni hyvin yhteen myös nykyisen leiskan kanssa.
Samalla otin vihdoin tuon pohjalla olevan css:n (kottke.css) sekä siihen Skm:ää varten aikanaan tehdyt modaukset ja siirsin ne Skm:n kansiosta saitin juurityylikansioon. Sen jälkeen erottelin vielä Skm-spesifit modit omaan tiedostoonsa ja värit omaansa, samalla kun korjasin sen alun perin huonosti valitsemani käytännön noiden blogikohtaisten modien nimeämisessä, eli lisäsin niihin kuhunkin oman tunnusosansa (esim. -vm).
Onneksi tämä viilausvimma iskee aina viikonloppuisin kun Bloggerissa ja omallakin saitilla on hiljaisin aika, jolloin Rebuild Entire Blog ei aiheuta niin paljon riesaa.
Tämä massiivinen erillisten css:ien määrä näkyy jo hetkittäin sivujen renderöinnissä siten, että ne toisinaan ensiksi ilmestyvät Skm:n väreillä ruutuun ja sen jälkeen maalataan erikseen omilla väreillään. Viimeistely vaatisi layoutin lähes täydellistä riisumista värikoodauksista. Lisäksi saittikohtaisissa väritiedostoissa olisi yhtenäistämisen varaa; nykyisellään siellä on aika paljon päällekäisyyksiä ja turhaa toistoa, vaikka kehityslinja Ns:stä Ps:n ja Vm:n kautta Skm:n väritiedostoon onkin selvästi parempaan (so. selkeämpään ja yksinkertaisempaan) päin.
Uudistukset ulottuvat nyt myös P.S:ään, joka säilytti entisen värimaailmansa paria pientä viilausta lukuunottamatta. Tyydyttävää havaita, miten tehokkaasti HTML+CSS-yhdistelmän tyylin ja sisällön erottelun ohella tyylistä voi edelleen poimia eri puolia, kuten tässä tapauksessa värikartan, ja muokata sitä ilman, että muut osa-alueet siitä kärsivät tai muuttuvat millään tavalla.
Panin eilisiltana taas Nuudelisopan kuosin veikeästi uusiksi, tällä kertaa osana tähtäimessä olevaa saitinlaajuista uudistusta joka puristaa kaikki blogit Skm:ssä tähän mennessä toimivimmaksi osoittautuneeseen rakenteeseen. Toki jokainen saa oman värimaailmansa, ja ainakin aluksi ne ovat samat kuin tähän asti, paitsi Nuudelisoppa joka palaa juurilleen eli aavikon siniseen.
Tänään olen joutunut vähän väliä paikkaamaan tuosta templaatinkopioinnista koituneita bugeja eli Ns:ssä ilmenneitä viittauksia Skm:ään. Toivottavasti nyt kuitenkin suurin osa on jo karsittu, ja oli tai ei, templaatti on parhaillaan jo menossa seuraavaan blogiin.
Varmuuskopioin koko saitin ensimmäistä kertaa koko sen historiassa. Ajankohdan valinta tapahtui aika luontevasti palveluntarjoajan häiriön myötä.
jani@ergopro:~/tmp$ ls -l mummila.tar.bz2
-rw-r--r-- 1 jani jani 224935369 2004-09-26 13:02 mummila.tar.bz2Merkinnäthän ovat kyllä Bloggerissa siinä tapauksessa että koko saitti katoaisi bittitaivaaseen, mutta kuvat ja tyylitiedostot olisivat mennyttä.
Brrh, mikä karmiva ajatus!
Tähänastisessa blogauksessani olen etsiskellyt sopivaa yhtenäistä viittaustapaa, joka olisi havainnollinen olematta kuitenkaan haitaksi tekstin seuraamiselle siinä tapauksessa, että lukija ei viitteen tuomaa lisätietoa koe tarvitsevansa. Tänään otin käyttöön viimeisimmän version systeemistä, jonka toivon tuovan hieman selkeyttä aikaisempaan käytäntööni, jossa liitin systemaattisesti joka linkin perään tiedon siitä, millä sivustolla tai saitilla sen kohde sijaitsee. Tästedes kerron linkin kohteen vain muutamissa poikkeustapauksissa, joita ovat:
- omat blogini1
- tuttavien blogit ja sivustot, sekä muutamat muut blogit, joita luen säännöllisesti
- jokunen kohtuullisen vankan aseman webissä itselleen vakiinnuttanut sivusto, joihin viittaan usein; kirjoitushetkellä tähän ryhmään kuuluvat IMDb, Google ja W3C.
Tämänhetkinen päämääräni on pitää IMDb:n neljää kirjainta kattona ilmoitettavien viittauskohteiden pituuksille. Sitä pidemmät kohteet typistän alkukirjaimiinsa, tai blogien tapauksissa niiden kirjoittajien alkukirjaimiin, jos katson sen paremmaksi vaihtoehdoksi.
Muut, kuin edellä luetellut kohteet, jätän mainitsematta ja korvaan ne merkinnällä linkin merkityksestä. Tällä hetkellä ovat käytössä seuraavanlaatuisia kohteita kuvailevat merkintätavat:
- kuvakohteet
- lyhyet selitykset (esimerkiksi käsitteet ja vieraskieliset sanat)
- laaja lisätietolähde
- esimerkit
Muuntyyppisiä kohdemerkintöjä on kehitteillä, mutta lähtökohtaisesti käytössä ovat nämä tässä mainitut tietotyypit. Aikaa myöten käytäntö osoittaa, miten tämä toimii.
Edellisten lisäksi käytän myös alaviitteitä, eli selittelen tai tarkennan omia sanomisiani varsinaisen merkinnän2 jälkeen. Tykkään tehdä näin siksi, että kun mieleni tahtoo hyppiä Internetin assosiatiivisuutta jäljittelevällä vimmalla asiasta toiseen, tulee tekstistä luettavampaa, kun karsin pääasiasta rönsyilevät sivujuonet pois päätekstin seasta omiksi pieniksi katkelmikseen, jotta nekin kuitenkin tulisivat tallennettua. Iso käsi Joycelle.
Vaikka luovun yksittäisten linkkien perään liitettävistä lähdemerkinnöistä, säilytän ne isommissa yhteyksissä, eli merkitsen keskeiset lähteet merkintöjen, tarvittaessa ehkä jopa merkintöjen yksittäisten kappaleiden perään. Myös siinä tapauksessa, että koko merkinnän ydin on vain yksi linkki (kuten Villiminkissä tyypillisesti on), pyrin merkitsemään sen yhteyteen tiedon lähteestä. Lähdetietoon liitän tarpeen mukaan myös lähteeseenviittaajan, eli lähteenlähteen, josta linkki on löytynyt. Tyypillinen merkintätapani on näin ollen muotoa:
lainaus
lähde viittaaja
Koetuherteluja näiden tehokeinojen käytöstä löytyy Nuudelisopasta.
0:27: Lisää lähdemerkinnöistä ja lähteenlähteistä.
0:45: Linkki Nuudelisopan kokeilumerkintään.
26.9.2004 13:17: Toinen alaviite oli vailla id:tä, korjasin sen. Lisäsin title-attribuutit alaviitteille. Oikuluku nukkuneilla silmillä.
4.10.2004 10:31: Lisäsin esimerkki-tyypin luetteloon.
1 Tämä käytäntö heitti häränpyllyä nyt jo toisen kerran.
2 Paremman nimityksen puutteessa kutsun näitä itsenäisen kokonaisuuden muodostavia tekstikatkelmia merkinnöiksi. Englanninkielisiä nimiä vastaavalle asialle ovat ainakin post ja entry.