Mitä japsi-tv:tä katselit, netitsekö? Minä katson joskus Seebitiä ja aina muistaessani QVC:tä.

Oho, hieno kyberfontti!

Empatiakyvyttömyys voi olla puolustusmekanismi silloin, kun toisen vaikeudet tuntuvat liian pahoilta tai on joku muu tarpeeksi hyvä (kyvyttömyyden tapauksessa tiedostamaton) syy olla ottamatta niihin osaa.

Joidenkin (empatiantarpeessa olevien) kohdalla se voi olla ihan tietoista haluttomuuttakin. Ainakin minulla se on kytköksissä siihen mitä tunnen kutakin ihmistä kohtaan noin muutoin, eli miten paljon piittaan kunkin kärsimyksistä. Aiemmin ajattelin, että sellaisiakin kärsiviä, joista ei pidä, pitäisi sääliä. Nykyisin en haaskaa energiaani sellaiseen, osaan olla vahingoniloinen ilman turhaa syyllisyyttä.

Jaaha, saan näitä postauksia näköjään jälkilähetyksenä (syöte toimii, mutta Google Reader näytti tämänkin vasta tänään). Tässä on ilmeisesti sama meemi kuin minkä ite äskön tein, mutta tässä on korjattu kieltä ja muita bugeja. Ja tässä on muutama kohta enemmän.

Jep, nyt toimii, kiva!

Se on kokonaan pois päältä. Se on Bloggerin asetuksissa, uudessa Bloggerissa ’Muu’-välilehdellä, ”Salli blogisyöte” -kohta. Siinä pitäisi olla ”Täysi”. Vanhan Bloggerin vastaavasta asetuksesta olen onneksi kirjoittanut jo kauan sitten, niin säästyy sanoja tässä. :)

No johan, olen näköjään missannut melkein kuukauden postaukset täältä. Oletko ottanut syötteen pois päältä tarkoituksella?

Tulkitsen aina tuon reaktiopaneelin kommenttilinkeiksi ja klikkaan siitä jotain randomina kuvitellen avaavani kommentit.

Minä panen toivoni lääketieteen kehitykseen: jonain päivänä, ihan lähivuosikymmeninä keksitään läskinsulatuslääke joka oikeasti toimii suht’ riskittömästi. Samoin kuin keksitään masennuslääkkeet jotka toimii oikeasti. Eläkeikäisenä voin syödä mielin määrin, vaikkei mieleni lohdun takia enää edes tekisi, kun en ole enää masentunut. Ja pääsen eroon tuosta navanympärysläskistä, joka ei näköjään tällä tehokuurillakaan lähtenyt, Saatana.

Tämähän on niin kuin murhenäytelmän jälkeisestä lööpistä: ”ei saanut tarvitsemaansa apua”. Mikä ei tietenkään yllätä koskaan, niinhän se tässä maassa menee, vähän aikaa tapahtuman jälkeen vatuloidaan että mitä olisi voitu tehdä toisin ja sitten taas unohdetaan, eikä mikään ole muuttunut.

Despite the painful side of what you describe it makes me happy to know you still do have this side in you, the side that can feel or even fall for another person. And to reveal this side just as you do with your usual tougher, protective self, is extremely brave. You’re sharing such intimate things in your blogs it’s no wonder there’s a lurking fear of someone abusing the trust you place in your readers (as manifested by your nightmare).