Minä panen toivoni lääketieteen kehitykseen: jonain päivänä, ihan lähivuosikymmeninä keksitään läskinsulatuslääke joka oikeasti toimii suht’ riskittömästi. Samoin kuin keksitään masennuslääkkeet jotka toimii oikeasti. Eläkeikäisenä voin syödä mielin määrin, vaikkei mieleni lohdun takia enää edes tekisi, kun en ole enää masentunut. Ja pääsen eroon tuosta navanympärysläskistä, joka ei näköjään tällä tehokuurillakaan lähtenyt, Saatana.

> And drank too much energy drink too.

Have you paid attention to how much that stuff actually affects you? Caffeine does build tolerance pretty fast, but still, since you mentioned it, I couldn’t help but think the symptoms you describe are exactly like those of coming down from caffeine high.

(Currently feeling like Something Far Worse Than Death is lurking here myself, after consuming three mugs of coffee.)

Voi olla sama viirus kuin mikä minulla oli, jos siihen kuuluu jälkioireena sinnikäs yskä. Tuntui jo välillä että eikö tämä lopu ikinä, mutta onneksi se yskiminen on kuitenkin koko ajan vähentynyt sentään. Muutenkin tuon hyviä puolia oli että se oli aika vaisu, eli että oireiden sinnikkyydestä huolimatta varsinaisia koko päivä kotona -päiviä tuli aika vähän.

Syömisen suhteen minun reaktioni tuntuu olevan päinvastainen kuin sinulla: söin ihan liian vähän, kun en jaksanut panostaa ruuanlaittoon eikä tehnyt yhtään mieli syödä, kaikkein vähiten mitään herkkuja (jollei hedelmiä lasketa sellaisiksi).