Vielä luetaan, onnea kymmenvuotiaalle!

Kas, saitkin vielä huonommin soveltuvat ehdokkaat kuin minä (parhaan kanssa yhteistä oli 50 %). Joitain niitä parhaankin vastauksia nähtyäni olin ihan tyytyväinen, ettei tarvitse äänestää, sillä niin poikkeavia omistani ne olivat.

Voi olla sama viirus kuin mikä minulla oli, jos siihen kuuluu jälkioireena sinnikäs yskä. Tuntui jo välillä että eikö tämä lopu ikinä, mutta onneksi se yskiminen on kuitenkin koko ajan vähentynyt sentään. Muutenkin tuon hyviä puolia oli että se oli aika vaisu, eli että oireiden sinnikkyydestä huolimatta varsinaisia koko päivä kotona -päiviä tuli aika vähän.

Syömisen suhteen minun reaktioni tuntuu olevan päinvastainen kuin sinulla: söin ihan liian vähän, kun en jaksanut panostaa ruuanlaittoon eikä tehnyt yhtään mieli syödä, kaikkein vähiten mitään herkkuja (jollei hedelmiä lasketa sellaisiksi).

Minulla on prikulleen samanlainen suhde julkkiksiin. En siis ole yhtään kiinnostunut heidän elämistään, enkä seuraa julkkisuutisia lainkaan, ja ehkä osin juuri siksikin he vaikuttavat satuolennoilta, joihin törmääminen käytännön todellisuudessa tuntuu yhtä hassulta kuin satuolentoihin törmääminen tuntuisi.

Olisi mielenkiintoista tietää onko niillä, joita julkkisuutiset kiinnostavat, samanlainen tunne silloinkin, kun näiden ventovieraiden elämistä lukee vaikka lehdestä, vai onko siinä takana joku ihan eri tunne. Yleensä kyllä oletan että se sellainen kiinnostus johtuu lähinnä jostain uteliaisuudentapaisesta.