Tämä herätti paljon tunteita. Olen ollut hieman tuota muistuttavassa tilanteessa, ja niinkin pitkään kuin olen blogeissa pyörinyt, tämä on ensimmäinen kerta, kun luen jonkun muun kirjoittavan vastaavanlaisesta asetelmasta. Minäkään en ole omastani kirjoittanut, koska meillä on sen toisen osapuolen kanssa nykyisin eri elämät, enkä halunnut sotkea häntä omaani enää eron jälkeen.

Toisaalta samaistun kirjoituksesi pohjalta myös vaimoosi, sillä vaikuttaa siltä, että hänen näkemyksensä maailmasta ja ihmisistä (se, mitä nimität vääristyneeksi) vastaa omaani. Siihen sisältyy se ristiriita, että elämäntarinani muistuttaa kuitenkin laadullisesti enemmän sinun kuvausta omastasi: minäkin olen ollut elämässäni sikäli onnekas, että olen kokenut hyvin vähän mitään todella rankkaa. Ammensin tässä suhteessa hyvin paljon juuri tuosta menneestä suhteesta, ja vaikka se ehkä kummalta kuulostaakin, olen siitä hyvin kiitollinen, sillä uskon nyt ymmärtäväni elämää paljon, paljon paremmin kuin aiemmin, kun näkemykseni elämästä ja ihmisistä oli ns. positiivisempi.

Tässä kommentissa ei nyt ole oikein mitään pointtia, kunhan jaarittelin ajatuksistani. Kiitos kuitenkin, kun kirjoitit tämän merkinnän. Aihe on raskas mutta tärkeä.